Muutaman hassun tunnin päästä istun lentokoneessa matkalla Suomeen, mikäli en onnistu jostain mystisestä syystä missaamaan lentoa. Perinteistä poiketen oon onnistunut kuin ihmeen kaupalla pakkaamaan suunnilleen ilman hillitöntä kiirettä, ja nyt tehtävänä on ainoastaan mystisesti kadonneiden ranteenlämmittimien etsintä. Eilen yöllä ne oli vielä sängyn reunalla! Muuten tässä nyt ei oo enää mitään ihmeempää härdelliä kaiketikaan edessä. René lupasi saattaa mut lentokentälle, sen pitäis ilmestyä...
Aurinkoista sunnuntaita! Tunnelmat on parhaat hetkeen nyt kun terveysongelmista on suunnilleen selvitty. Keskiviikkoaamun pikainen lääkärikäynti muuttui puolen päivän mittaiseksi sessioksi eka yleis- ja sit erikoislääkärillä, ja torstaiaamusta lähtien olinkin yllärinä sairaalassa eiliseen asti. Mitään kuolettavaa ei kuitenkaan seinille maalaamistani piruista huolimatta löytynyt ja eilen pääsin reippaan pillerikasan sekä kolmen sivun mittaisen diagnoosi- ja labratuloslistan kanssa kotiin. Muutamia ruokavaliorajoituksia seurasi: ainakaan ens viikolla en...
Vaihdossa ollessani sain korvatulehduksen, joka aiheutti harmaita hiuksia, hermojen menetyksen sekä kyyneliä, koska lääkärit eivät halunneet ottaa mua eurooppalaisine sairaanhoitokortteineni hoitoon. Täähän ei ole mitenkään sallittua, koska EU-lakien mukaisesti kaikkien sairaanhoitokortin haltijoiden pitäis saada ihan samaa hoitoa kuin paikallistenkin. Ongelmana oli joku laiskuus tai asennevamma tai mitä näitä nyt on, ja lopulta hoitoon päästyäni toivoin hartaasti etten enää sairastu ulkomailla ilman paikallista sairausvakuutusta....
Nyt masentaa, koska tieni tohtoriksi ei olekaan ruusun terälehdillä päällystetty! Juttelin pomon (nimeltään Thomas, ei itse herra koko ryhmän johtaja arvoisa herra professori vaan meidän orgaanisen alaryhmän post-doc) kanssa tänään dippatyöstä ja sen raapusteluun liittyvistä käytännön jutuista ja kysyin sitten samalla että kuules, mitenkä jos päätän haluta jäädä tänne niin oisko jatkaminen mahdollista. Kuulemma ei oo yhtään paikkaa avoinna, hööööh. Yks projekti on...
Eilisilta oli yks mukavimmista tähän mennessä. Lopeteltiin työnteko joskus viiden jälkeen ja siirryttiin seminaarihuoneeseen, jossa odotti sytyttämistä vaille valmis Feuerzangenbowle. Kaikille laiskoille linkin katselijoille seuraa selvitys siitä, minkälainen juoma on kyseessä: pääainesosa on punaviini, minkä lisäksi kattilaan tulee ainakin mustaa teetä, mausteita (kanelia ja neilikkaa ja jotain muuta, mistä en just tiedä varmasti) ja appelsiinin ja sitruunan kuoria. Juoman annetaan maustua tovi jos...
Perjantain pikapäivitys kahvitauolla: ostin eilen joulumarkkinoilta taikahanskat (tai siis Anne osti ja mä maksan joskus takas), nimittäin: Siinä kojulla ne oli Annen mielestä täysin selvästi ruskeat ja musta hiukan violettiin taittuvat, ja tänään aamulla kattelin kotona että kas, täysin violetithan ne on, voi miten hauskaa. Ulos päästyäni havaitsin kuitenkin kädessäni olevan tummanharmaat tumput ilman mitään sävyjä tasan mihinkään suuntaan. Nyt ne piileksivät tuolla...
Mulla on pyörä! Se on punainen, mummomallia ja siinä on kolme vaihdetta sekä, ikävä kyllä, jalkajarrut. Mutta mukava se on kuin mikä! Eric sai taannoin kuulla että mulla ei oo lainkaan pyörää täällä, ja lupasi samantien tuoda mulle yhden lukuisista ylimääräisistään. En ollut aluksi mitenkään ihan uskomattoman innoissani, koska oon jotenkin tottunut liikkumaan kävellen ja julkisilla, joiden verkosto on ihan mainio. Pohjalukemat kiinnostukseni...
Oon aivan täpinöissäni, sillä ens lauantaina löydän satavarmaan jonkun joka puhuu suomea! Nimittäin! Tandempartnerini Annika vihjaisi täällä pidettävästä suomalaisesta joulunalustapahtumasta ja lähetti mainoksen. Ja kelatkaa mitä siellä on: poroa (!!!), lohta (!), kakkuja yms kahvilassa vaik mitä jouluksi ja adventiksi ja nikolaukseksi, esim. kuusenkoristei jotain joulukoristei ja -korttei lahjoja isoille ja pienille suomalaista kirjallisuutta (auf Finnisch) (uuh!) suomalaista designia: Aarikka, Iittala (uuuh!), Marimekko...
Blää blöö. Menossa on tympeä lauantaiaamu, joka on luonnollista jatkoa matalalentoiselle perjantai-illalle. Töissä oli tällä viikolla harvinaisen tahmeaa, koska jossain vaiheessa loppumaton spektrien kanssa kikkailu alkoi olla hiukka yksitoikkoista. Eilen aamulla sain kaivettua etäisesti innostusta muistuttavan asian jostain toimiston kätköistä, mutta sen vaikutus ei ollut kovin pitkäaikainen. Keskusteltiin Ericin ja Corinnan kanssa käppyröistä ja siitä mitä niille pitäis tehdä, minkä aikana selvisi taas...
Huh kotona. Raahauduin kämpille yhdentoista maissa eilen illalla ja nukuin kuin tukki - kahdeksaan saakeli. Sen jälkeen harrastin pätkäunta puoli yhteentoista, jolloin oli syytä nousta ehtiäkseni ajoissa syömään koululle. Tänään ois ollut puolijohderajapintaluento iltapäivällä, mutta totesin että se varmaan pärjää myös ilman mua. Tänään aattelin ihan vaan puhtaasti koomailla kämpillä, huomenna yritys numero kaksi ajattelevana ihmisenä. Viikko oli sairaan siisti, mutta myös hyvin...
Nyt on lauantai eli viimeinen mittauspäivä. Tähän asti enemmän tai vähemmän kaikessa on ilmennyt kohtuullisia ongelmia: eilen esimerkiksi odoteltiin erinäisten asioiden korjaantumista yhteensä noin 8 tuntia kolmestatoista mittaukseen tarkoitetusta, minkä takia meinattiin jo että ei saada tasan yhtäkään mittaussarjaa tehtyä kääk. Lopulta saatiin kuitenkin raavittua jotain aikaan, ja tänään tässä ensimmäisen kahdeksan tunnin aikana mitään suurempaa ei oo vielä ilmennyt (nyt kun kirjoitin...
Nyt on keskiviikko ja kello on noin puoli yhdeksän (kun saan tän valmiiksi niin luultavasti huomattavasti enemmän, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa). Tänään ollaan siis mitattu 13,5 tuntia miinus puolen tunnin ruokatauko eikä loppua näy ainakaan vielä tuntiin. Eilen oltiin samoissa lukemissa, ja yöunia on harrastettu 5-6 tuntia su-ma-välisestä yöstä lähtien. Tähän voi lisätä sen, ettei saatu eilen eikä tänään oikeestaan lainkaan aikaan...
Ihan ensin ilouutinen: Aldissa maksaa puoltoista litraa kolaa 29 senttiä! Siis riemullani ei ole rajaa. Huomenna on tiedossa jäätävää menoa, koska mun pitää olla ratikkapysäkillä juurikin kello 05:09. Lähtö Berliiniin on siis vihdoin edessä, ja on myönnettävä että mua kyllä jännittää jonkin verran. Kohteena on siis synkrotronikeskus nimeltään BESSY. Synkrotronihan on hiukkaskiihdytin, joka pakottaa elektronit tai mitä näitä hiukkasia nyt on kiertämään ympyrärataa,...
Listasin tänään pätevästi oikein muistilapulle asioita, joista voisin kirjoitella. Tän päivän aiheeksi valikoitui lempiaiheeni opiskelu (varokaa, tiedossa oletettavasti paljon sauhuamista, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa) ja tarkemmin erot täkäläisessä yliopistojärjestelmässä tuttuun TTY:hyn (ja sitä myötä myös ainakin muihin teknillisiin yliopistoihin) verrattuna. Mähän en ole varsinaisesti opiskellut täällä ihan liiallisen paljoa vaihto-oppilasvuoden aikana ja nyt keskityn kanssa muihin juttuihin, mutta seurailtuani peliä ja käytyäni...
Nyt kyllä ruksi seinään sillä maailmankirjat ovat sekaisin ja helvettikin lähes jäässä. Olin nimittäin aivan varma etten koskaan ikinä tule edes villeimmissä kuvitelmissani muodostamaan seuraavaa lausetta: Kaipaan saksan perussanastoani! Mua ärsyttää ihan pirusti että menin pakkaamaan sen Kauhajoelle säilytykseen menevien tavaroiden sekaan, koska nyt siihen ei pääse käsiksi millään. Oisko kellään lainata? Voisin ottaa hoitoon joululomalla jos ja kun postittaminen ei inspiroi. ------...
Olin tänään luennolla! Munhan ei tarvii käydä tasan yhtäkään kurssia, ja Suomessakin on jo kasassa jotain 20 opintoviikkoa liikaa tutkinnon minimivaatimuksiin nähden (tämä ei kyllä näy tietotasossa sitten mitenkään...). Nyt lukukauden alettua tarjolla on kuitenkin erinäisiäkin mielenkiintoisia luentoja, joista yhtä mulle oikein suositeltiin. Siispä kökötän maanantaisin kuuntelemassa tiukkaa faktaa puolijohderajapinnoista! Aika sfääreissä vedellään: kulutin ekan luennon asioiden eli kymmenen sivun läpikäymiseen tossa viime...
Mitä mietin näin sunnuntaina: Olen täällä ollessani törmännyt aika usein yhteen saksalaisen ja suomalaisen ajattelutavan välillä vallitsevaan eroon, nimittäin tapaan ajatella ihmisen ikää. En oo ennen tiedostanut asiaa, mutta käytännössä aina jonkun kertoessa jostain uudesta tyypistä ensimmäisen noin viiden mieleen tulevan kysymyksen joukossa on ikä. Oon kiinnittänyt huomiota asiaan ja oon varma, etten ole ainoa: yleensä en edes ehdi tiedustella asiaa, koska informaatio...
No niin. Seuraa satunnaisia ajatuksia töihin liittyen. Näpyttelen tän aiheeseen sopien täällä yliopistolla, koska kökötettyäni ensin kaiket päivät ruudun edessä töissä ei kiinnosta yhtään istua koneella kotona ainakaan siten, että istuessa pitäis myös keskittyä johonkin vaativampaan kuin satunnaiseen facebook-statuspäivittelyyn (pahoittelut edelleen niille, joille en oo saanut hihkuttua mitään inboksissa - oon vielä hengissä mutta keskittymisvammainen ja myös kiireinen). Muistaakseni mulla oli edellistä päivitystä...
Kaksi päivitystä yhden hinnalla tänään. Nyt vaan ihan pikainen ilta-ajatusinformaatio: mun pitää saakeli tehdä jotain konkreettista tämän saksani eteen tai se ei parane tästä mihinkään, julistan juhlallisesti - ja olen samalla tietoinen siitä, että julistus menee samaan sarjaan kuin edellisessä kirjoituksessa mainittu terveellinen ja laiha elämä :D Mutta joka tapauksessa! Ois hyvä ryhtyä aktiiviseksi kielen oppijaksi passiivisen kuuntelijan sijaan, koska en oikein tiedä...
Ihanaa, vihdoinkin ilta kotona omassa seurassani uuh. Tätä ei oo tapahtunut noin kahteen viikkoon, mikä tarkoittaa että sietokykyni äärirajat alkavat olla lähellä. Viimeiset viikot ovat kyllä toki olleet paitsi kiireisiä (kuten päivitystahdista sekä läsnäolostani esim. facebookissa (sori kaikki joiden inbox-viesteihin en ole saanut vastattua) voi havaita), myös oikein hauskoja. Meeri kotiutui tiistaina käsitykseni mukaan täysissä ruumiin ja ehkä sielunkin voimissa takaisin kansalliskirjailijamme kotikuntaan....
Kiirettä on pitänyt, en oo yksinkertaisesti ehtinyt päivitellä lainkaan viimeisiä huippujännittäviä käänteitä. En nytkään ehdi sanoa oikein mitään, joten listataan vaan äkkiä: Mikko ja Essi kävivät kylässä to-ma. Oli huippua! Puhuin suomea, nauroin paljon, näin Marburgin ja kertakaikkiaan vaan nautin olostani. Anne oli mun kanssa mittaamassa koko perjantain, ja jostain syystä puhuttiin saksaa eikä englantia. Tästä eteenpäin ollaankin puhuttu enemmän saksaksi, mikä toimii...
Nyt on kuulkaa sattunut niin hieno juttu, että oon onnitellut itseäni koko eilisen. Nimittäin! Näin unta, jossa oli tähtiroolissa muutamia paikallisia ihmisiä juttelemassa niitä näitä. Ja juurikin saksaksi ja niin, että siinä oli järkeä! Näen tässä selkeän toivon pilkahduksen matkallani kohti sujuvaa sanahelinää myös paikallisella kielellä. Nyt tarvii suorittaa pikainen itseaktivointi, viikonlopun ohjelmassa on Loreleyn ja muiden paikkojen katsastaminen (toiseen kertaan, heh), ja...
Semmä vaan sanon, että mielialani ovat nykyään jostain syystä palanneet teini-ikähenkisiin korkeusvaihteluihin. Sekä positiivisista että negatiivisista kirjoituksistani voitte suosiolla suodattaa noin ehkä 60 %, koska kuitenkin oon seuraavana päivänä suunnilleen samoista teemoista lähes päinvastaista mieltä. Tänään esimerkiksi olen taas Ulkopuolinen Tässä Yhteiskunnassa, kun toissapäivänä koin suurta yhteyttä kaikkien saksalaisten kanssa. Täten siis julistan, että mielialan ois syytä säilyä ees pari päivää, jotta raportoisin...
Hullu päivitystahti, koska siskoni ilmoitti, että voisin kirjoitella useamminkin. Tästä ei sentään tule eilisen kaltaista hehtaarikirjoitusta, olkaa siis huoleti. Mainz on nyt nähty. Otin nolla valokuvaa, koska ei vaan huvittanut, siispä niitä ei myöskään tule näytille. Oli kyllä tosi nättiä! Harhailtiin ensin Renén kanssa Andreaksen kämpille, missä syötiin kalaa, fetaa ja oliiveja. Huomio mä söin mustia oliiveja! En hennonnut sanoa, että en oikeestaan...
Jos alkuviikko oli hiukan matalalentoinen, niin torstaita ja perjantaita voisi sitten vastaavasti kuvailla lähes uskomattomiin sfääreihin yltäneiksi. Meidän piti aloittaa mittaukset vihdoin torstaiaamuna, ja erinäisten jäähdytysvesiletkupoliittisten ongelmien jälkeen päästiin tositoimiin joskus yhdeltätoista. Harmaita hiuksia oli siis tähän asti tuottanut höyrystinlähteen lämmityssysteemi, joka piti rakennella erikseen, koska normaali lämmitys on liian äkäinen alhaisia lämpötiloja vaativalle aineelleni. Piti siis saada pönttö, jossa kiertää öljy, jota...
Tiedotus: matkakertomus löytyy kuvien muodossa Picasasta. Laitan kohta jotain myös Facebookiin, mutta koska esimerkiksi armas isäni ei ole siellä (lukeekohan tosin tätä blogiakaan? Meeri?), on Picasa parempi kertomuspaikka. Lyhyesti työasiaa: pääsen huomenna vihdoin mittaamaan jeeee! Tänään sain jo substraatin telineeseen ja vakuumiin asti, oli hyvin jännittävää siirrellä sitä pitkin laitteistoa paikasta a paikkaan b. Kuin siistii että huomenna pääsee tositoimiin! :) ...
Tajusin eilen, että suomen täydellinen puuttuminen vaivaa. On inhottavaa, kun ei pysty ilmaisemaan itseään virheettömästi millään kielellä. "Tervetuloa todellisuuteen, ulkomaalainen" oli Perin kommentti aiheeseen, ja tottahan se on, mutta saan kaiketi silti olla välillä hiukan allapäin. Englanniksi pystyn toki sanomaan kaiken mitä haluan. Joskus en tiedä jotain sanaa, mutta pystyn kiertämään sen aliaksessa huippuunsa treenatulla sulavuudella. On kuitenkin eri asia pystyä sanomaan haluamansa...
Ohops unohdin mainita, että vuokrattiin eilen taas auto, suuntana viikonlopun ajaksi otsikossa mainittu paikka sekä sunnuntaina kotimatkalla Trier. Yritin kysellä, josko Tuulia olisi mestoilla, mutta facebook ei nyt onnistunut tällä kertaa. Uudempaa yritystä kehiin joskus myöhemmin. Nyt unta, en oo tietenkään pakannut joten heittelen sekalaista kamaa kassiin huomenna kun pääsen töistä. Adios! Ohops unohdin mainita, että vuokrattiin eilen taas auto, suuntana viikonlopun ajaksi...
Hihi. Päivän söpöin -palkinto menee näille masisnallekarkeille :) Minä tyhmä! Kaikki tyhmiä! Sää tyhmä! Pirun kylmä kyllä on. Lieneekö flunssa tuloillaan omg! ...
Huh, vihdoinkin aikaa olla vaan kotona! Oon ehkä tylsimys kun en vaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä tänään yhtään mihinkään. Kohtuullisen kiireistä on ollut elo, koska töissä menee aina vähintään viiteen. Ihmisten työrytmi eroaa ainakin TTY:n kemian laitoksesta kohtuullisesti: oon yleensä ollut paikalla aamuisin joskus ehkä vartin yli yhdeksältä, enkä oo suinkaan viimeisten joukossa. Iltaisin on sitten ollut erinäisiä aktiviteetteja, vähintäänkin oon syönyt päivällistä Stephin...
Tiesin että tää on edessä ennemmin tai myöhemmin. "Et oo siis lukenut yhtään fysiikkaa?" "En." "Et siis tiedä kiinteän olomuodon fysiikasta mitään?" "Niinkin voisi sanoa, juu" "Tiedätkö mikä on fermienergia?" "Tuota..." En siis pysty ehkä ikinä lähtemään töistä ennen kello puoli kuutta, koska miten ihmeessä muuten selvittäisin itselleni noi jutut! PS. Puhuin tänään monta lausetta, ensin englanniksi ja sitten jopa saksaksi! Kahdelle henkilölle...
Kukaan ei oo päivittänyt blogia, vaikka oon kuinka odottanut. Kauhee dilemma kun olisi kerrottavana kaksi asiaa, työt ja viikonloppumatka! Aloitan nyt akuutimmin mielessä olevasta eli töistä, vaikka järjestys onkin sitten ihan väärä ja hassu ja kumma. Edessä siis pitkä vuodatus aiheesta Vieraassa Laboratoriossa Ulkomailla. En tosiaan saanut missään vaiheessa infoa siitä, mihin aikaan olisi syytä saapua paikalle. Anne tuli ystävällisesti mun kanssa samaa...
Parin tunnin päästä siirryn autoon ja matkaan Annen kanssa kohti Freiburgia! Auto on nyt vuokrattu, ja osa matkakustannuksista saadaan kätevästi katettua kolmella kimppakyytiläisellä, joista yksi tulee koko matkan molempiin suuntiin ja kaksi välin Karlsruhe-Freiburg. Kimppakyytisysteemi eli Mitfahrgelegenheit on loistava järjestelmä, suunnitellun matkansa voi ilmoittaa netissä ja halukkaat kyytiläiset saavat sitten ilmoittautua puhelimitse. Ympäristö ja kukkaro kiittävät!Viikonlopun ohjelmassa on ainakin Annen isän viinitarhaan tutustuminen...
Ehkä tässä vaiheessa olisi hyvä selventää, miksi olen täällä. Vaihtovuoden jälkeen alkoi kovasti tuntua, ettei Tampere ja ehkä koko Suomikaan välttämättä ole kaikki, mitä maailmassa voisi olla tarjolla. Mietin suuria diplomityökysymyksiä ja kysyin Annelta läpällä, sattuisiko se tietämään mitään dippapaikkoja, jotka huutelisivat mua. Anne teki talvella itse diplomityönsä yliopiston materiaalitieteen laitokselle, ja yllättäen selvisi, että siellä olisi mullekin aihe valmiina, mikäli haluaisin tulla....
No niin! Täällä ollaan. Olen asettunut taloksi kämppään (tärkein eli internet toimi heti, jes) sekä hankkinut itselleni paikallisen sim-kortin, joka tosin ei vielä tietenkään toimi. Anne oli eilen rautatieasemalla vastassa shortseissa ja topissa, eikä asustus osoittautunut yhtään liioitellun vähäiseksi. Täällä on kuulkaa ihmiset vielä kesä! Huomiseksi on luvattu 31 astetta, huhhelihuu. Jos en olisi varma että mut haluttaisiin hirttää, saattaisin sanoa että vähempikin...
Ööö äää. Oon täysin kyllästynyt pakkaamiseen, kello on jotain ykstoista ja lähtö kentälle koittaa aamulla juurikin kuudelta. Mulla oli jalo ajatus siitä, että oisin kirjoittanut jonkun "mihin olen menossa ja miksi" -henkisen tekstin, mutta niin ei Yllättäen käynyt. Kuvasta selviää yksi syy tähän :D Esillä on kämppä tänään ehkä kolmisen tuntia ennen kuin luovutin avaimet. Järjestelmällisyyteni on ollut just tätä luokkaa. Oon huomenna...
Nyt on kuulkaa asunto löytynyt ja vuokrasopimuskin allekirjoitettu (ja melkein myös lähetetty Saksaan...). Kämppä on kai ehkä viiden hengen solu, ja huone on mulla alivuokralla syyskuun alusta maaliskuun loppuun. Täydellinen ajankohta siis! Asunto on Nieder-Ramstädter Straßella eli just oikeaa kampusta (Lichtwiese) lähinnä olevalla opiskelija-asuntoalueella. Anne kävi katsomassa kämppää ja kertoi sen olevan oikein siisti. Siellä on pesukone, uuh! Oon käyttänyt pesutupaa viimeksi fuksivuonna,...
Oikeastaan blogin aloittamisessa vielä ei ole juurikaan pointtia, mutta tarvitsen useita muistutuksia siitä, että tarttis tehdä jotain. Siispä julistettakoon täällä seuraavaa: hoidettavia asioita on listalla. Joka päivä ois syytä suorittaa edes yksi juttu, tai edes yrittää. Noin suunnilleen tärkeysjärjestyksessä to do -listalla ovat - KÄMPPÄ! - lento - matkavakuutus - kela - paperiasiat koululla. No niin. Asuinpaikka on nyt ihan caps lock päällä...
