Ihan ensin ilouutinen: Aldissa maksaa puoltoista litraa kolaa 29 senttiä! Siis riemullani ei ole rajaa.

Huomenna on tiedossa jäätävää menoa, koska mun pitää olla ratikkapysäkillä juurikin kello 05:09. Lähtö Berliiniin on siis vihdoin edessä, ja on myönnettävä että mua kyllä jännittää jonkin verran. Kohteena on siis synkrotronikeskus nimeltään BESSY. Synkrotronihan on hiukkaskiihdytin, joka pakottaa elektronit tai mitä näitä hiukkasia nyt on kiertämään ympyrärataa, jolloin syntyy sähkömagneettista säteilyä, jota sitten voidaan hyödyntää erinäisiin tutkimustarkoituksiin. Me matkustetaan paikalle, koska tuolla säteilyn energiaa voidaan säätää portaattomasti, toisin kuin täällä meidän omassa laitteistossa, mikä taas on toivottavaa erinäisistä syistä, joihin en nyt kyllä tässä lähde puuttumaan. Tän teknisempään selitykseen ei varmaan kannata ryhtyä, mutta tuntui että jotain pitäis ehkä kuitenkin sanoa.

Mittaukset hoidetaan kahdessa vuorossa eli jokaisella mittauspisteellä on kerrallaan paikalla kaksi ryhmää. Eric päätteli jostain että meillä on käytännössä varmasti yövuoro, mistä en ollut erityisen innostununut: iltaseiskasta aamuseiskaan  mittaaminen ei jotenkin tunnu varsinaisesti aivan lempiasialtani. Meidän ryhmän eka puolisko oli kuitenkin paikalla tän viikon ja sain joku päivä kuulla, että yövuoro napsahtikin niille, eli tarvetta unirytmin kääntämiselle ei ole. Tää on erityisen mukavaa, koska torstaina edessä on user meeting eli jonkinlainen minikonferenssi,  jossa on muutamia esitelmiä, ruoka, lisää esitelmiä, postereita ja illallinen (jota tietty odotan erityisen innolla koska hei ilmaista ruokaa ja punkkua!). Yön valvomisen jälkeen tuloksena ois ollut varmaan lähinnä katastrofi.

Siitä, mitä huomenna käytännössä tapahtuu, mulla on hyvin vähän eli käytännössä ei lainkaan hajua. Tiedän että mun kanssa mittaavat Corinna ja Eric tulevat paikalle vasta myöhemmin, Corinna joskus iltapäivällä ja Eric enpä tiedä milloin. Jälkimmäinen selitti mulle noin viisi kertaa, miten pääsen junalta mestoille (osasin tulla Suomesta tänne, mutta en osaa käyttää S-Bahnia Berliinissä?), mutta mitä ilmeisimmin itse laitoksen toiminta ja rakenne on mulle jollain maagisella tavalla täysin selvillä, vaikka en oo koko paikkaa koskaan nähnytkään. Huoh. Annettuani tajuntani räjähdellä informaation puutteesta johtuen eilisiltaan asti kokosin itseni ja soitin Renélle, jonka pitäis olla huomenna aamulla vielä paikalla. Perinteiseen tapaan harkitsin soittamista noin puolitoista tuntia ennen kuin sain oikeasti jotain aikaan, koska saksan puhuminen puhelimessa yyyyhhhh. Itse puhelu ei kuitenkaan yllättäen ollut kovinkaan traumatisoiva kokemus, mutta rauhoitti mieltäni kovasti. Kyllä, herra on vielä paikalla ja jes, se voi noutaa mut S-Bahn-asemalta, näyttää missä majoitus ja, mikä tärkeintä, syömismahdollisuus sijaitsevat. Ei siis tarvii enää olla niinkään hermostunut huomisesta lukuunottamatta junaan ehtimistä, oon nimittäin nähnyt tässä unia, joissa nukun pommiin ja missaan kaiken.

Otan tietokoneen mukaan, mutta katsotaan mikä on internetissäroikkumismahdollisuus. Tullaan takaisin joskus sunnuntaina, oletettavasti myöhään illalla ja oletettavasti hyvin väsyneinä.