Ajatuksia Saksasta: tammikuuta 2016

Opi ompelemaan itselle, ensimmäinen etappi

tammikuuta 30, 2016

En varsinaisesti tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta yksi salavihkainen tavoite mulla kyllä tälle vuodelle on. Haluan nimittäin oppia ompelemaan hyvin istuvia vaatteita itselleni! Nyt kun nuo lastenvaatteet onnistuvat jo hyvin, käy mielessä että samantienhän sitä voisi ommella täytettä myös omaan vaatekaappiin.

Itselle ompelun aloittamisen kynnys on kohtuullisen korkea. Kaavoja pitää ihan varmasti muokata, mikä taas vaatii jonkinlaista käsitystä siitä, mitä tehdä. Noviisille on myös haastavaa valita hyvä kaava ja siihen hyvä kangas. Varsin vahvasti päärynävartaloisena mun ei kannata lähteä yrittämään suoralle vartalotyypille piirrettyä löysiä yläosia, niistä tulee lähinnä vain paha mieli.

Päätinkin lähteä lähestymään aihetta googlettamalla, mitenkäs muutenkaan. Törmäsin sitten firmaan nimeltä Sewaholic patterns. Heidän kaavansa on piirretty päärynävartalolle, eli mallit on mietitty meille sopiviksi ja kaavoissa on jo otettu huomioon se, että lantio on hartioita huomattavasti leveämpi. Ajattelin aloittaa aika helposta ja myös tarpeellisesta vaatekappaleesta eli simppelistä trikoopaidasta, ja tilasin itselleni Renfrew topin kaavan. Massiivisen taustatutkimuksen perusteella (tutkin siis arviolta miljoonia blogeja ja instagram-tilejä, joissa tätä oli ommeltu) tuntui, että saan varmasti aikani kokeiltuani muokattua kaavasta itselleni sopivan.

Kaavassa on kolme eri pääntie- ja hihavaihtoehtoa, eli siitä saa montakin erilaista yläosaa. Tähän ensimmäiseen koeversioon päädyin mittailtuani ja pähkäiltyäni piirtämään koon 6 (en oikein älyä näistä jenkkikokomerkinnöistä mitään, mutta se ei haittaa, riittää että omistaa mittanauhan). Saatoin myös siirtää vyötäröä sentin alaspäin (ainakin yritin, heh) ja pidensin paitaa hieman - tosin vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt. Paita oli tosi helppo ommeltava ja ohjeet olivat selkeät. Näin simppelistä ompeluksesta olisin kyllä varmaankin selvinnyt jopa myös ilman niitä. Ainoa ärsyttävä seikka olivat kaavaan valmiiksi sisällytetyt puoltentoista sentin (!) saumanvarat - miten epäkätevää saumuria käyttävälle ihmiselle. Ensi kerralla leikkaan ne suosiolla pienemmiksi piirtäessäni kaavaa, nyt surauttelin vähän miten sattuu.

Täydellisestihän tämä ensimmäinen versio ei istu, mutta kyllä tätä voi jo onneksi käyttää. Kaava vaatii vielä muokkauksia eli lähden seuraavaksi opettelemaan niitä. Isompi koko olisi varmaankin paikallaan, paitsi vyötäröltä. Selkäpala on myös vähän liian pitkä, sinne jäi nyt kangasta roikkumaan. Seuraava koekangas on jo odottamassa eli projekti täytettä vaatekaappiin etenee toivottavasti heti lähiaikoina!

Kaava: Sewaholic patterns Renfrew, koko 6

Kangas: satunnainen löydös DaWandasta

Ich habe ein Ziel für dieses Jahr: ich möchte nicht nur für meinen Sohn, sondern auch für mich nähen lernen! Das bedeutet natürlich, dass ich erstmal lernen muss, wie man die Schnittmuster für sich anpasst. Als erstes habe ich beim Sewaholic patterns einen Schnittmuster für ein einfaches Jerseyshirt gekauft. Ihre Schnitte sind für Birnenform gedacht, was für mich optimal ist. Ganz perfekt ist mein erstes T-Shirt noch nicht geworden, aber es ist schon durchaus tragbar. Bei dem nächsten probiere ich dann einige Anpassungen aus, mal schauen ob ich so weiter komme.

KÄSITYÖT

Hän neuloo taas!

tammikuuta 29, 2016

ELÄMÄÄ

Sushitehtaalla

tammikuuta 23, 2016

Ystävillämme oli hetki sitten aihetta juhlaan: oli ollut synttäreitä ja muutto uuteen kotiin. Pähkäilimme, mitä antaisimme lahjaksi - tavaraa on tylsää kärrätä taloon kun sitä on kaikilla lähtökohtaisesti kuitenkin jo liikaa, eikä mikään ravintolalahjakortti ole kaikista paras lahja kymmenkuukautisen vanhemmille, joiden tukiverkot sijaitsevat kaukana.

Onneksi keksimme hyvän idean: ystävämme saivat lahjakortin, jossa lupasimme saapua kylään henkilökohtaisen pitopalvelumme kanssa. Heidän ei tarvitsisi kuin olla kotona ja antaa keittiönsä käyttöömme, me toisimme ruoan ja ruokaseuran eli itsemme. Ystäviemme vauvavuosi on ollut raskas ja se näkyy heistä. Taisimme osua lahjallamme hyvään saumaan heidän reaktioistaan päätellen.

Alkuperäinen ideamme oli tehdä hampurilaisia sikahyvillä itetehdyillä sämpylöillä ja jälkkäriksi juustokakkua, mutta uunimme kiukutellessa (nykyinen paistotulos: pinnalta musta, pohjalta raaka) vaihdoimme suunnitelmaa lennossa sushiin. Kävimme hakemassa kalaa tukusta, siellä se on tuoretta, ja muut ainekset aasialaisesta kaupasta. Keittelimme riisin saavuttuamme ja sen jälkeen pääsimmekin jo itse asiaan. Eihän näistä ulkonäkönsä puolesta mitään malliyksilöitä tullut, mutta maku oli kohdallaan! Oli kiva askarrella ruokaa yhdessä ja syödä sitä mukaa kuin suupaloja valmistui. Lopuksi nautimme vielä mukanamme tuoman jälkiruoan ja raivasimme astiat tiskikoneeseen.

Oli mukava iltapäivä ja uskomme, että ystävätkin tykkäsivät!

Freunde von uns hatten neulich viele Gründe zu feiern: sie hatten beide Geburtstag gehabt und waren in ein schönes Haus gezogen. Wir wussten nicht so ganz, was wir schenken sollten: eigentlich hat schon jeder zu viel Kram und Zeug und ein Restaurantgutschein ist auch nicht das beste bei Eltern eines zehnmonatigen Kindes, die nicht oft einen Babysitter bekommen können. Am Ende hatten wir dann aber voll die gute Idee: wir haben einen Gutschein für Cateringservice inklusive Gesellschaft geschenkt. Sie mussten also nur zu Hause sein, wir kamen mit dem Essen. Es gab Sushi, was wirklich schön war. Die Makis sahen vielleicht nicht perfekt aus, haben aber dafür sehr lecker geschmeckt. Es war ein sehr schöner Nachmittag!

ELÄMÄÄ

Pieniä ilon aiheita

tammikuuta 21, 2016

SAKSA

Ulkosuomalaisten bloggaajien tapaaminen Aachenissa

tammikuuta 19, 2016

SAKSA

Talvisia maisemia ja kotiseutumatkailua

tammikuuta 17, 2016

Olemme ihan surkeita matkailijoita Saksan sisällä. Emme kovin usein käy oikein missään, vaikka olisihan täällä nähtävää ja tehtävää. Tänä viikonloppuna istahdimme kuitenkin hyvin epätyypillisesti autoon ja huristimme kohti Stuttgartia.

Ensimmäinen etappi oli Oh, wie nordisch! -blogia kirjoittavan Eevan luona. Tästäkin tapaamisesta on puhuttu nyt ainakin vuosi siihen tyypilliseen sävyyn - olisi kiva nähdä ja pitäis kyllä ajaa teille kylään. Noh, mitään ei tapahtunut ennen ulkopuolista aktivointia, joka tällä kertaa saapui mieheni perään ajaneen volkkarikuskin hahmossa. Automme korjautuessa saimme käyttöömme kokoa isomman ja ihan uuden lainapelin, jota olisi toki ollut sääli vaan seisottaa kotipihassa. Pari sähköpostia myöhemmin olikin sovittu kaksi kyläilyä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Ehkä tämän olisi voinut tehdä myös hieman aikaisemmin...

Eeva oli tietenkin laittanut pöydän koreaksi. Tarjolla oli Rouva Isyyspakkaukselta inspiraationsa saanutta kanttarelli-kesäkurpitsalasagnea ja jälkkäriksi mustikkavispipuuroa. Nam! Melkein hävettää myöntää, etten ole koskaan tehnyt vispipuuroa itse, koska se on jotenkin tuntunut hankalalta. Mitä ilmeisimmin näin ei ole, joten taidan parantaa tapani aivan lähiaikoina.

Laina-autossa oli talvirenkaiden nopeusrajoitustarra. Miehen mielestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kyllä mun piti hymähtää ettei Suomessa vaan olisi tällaisille tarvetta. Ihan näin lujaa emme mekään kyllä kaasutelleet - ja itse asiassa Saksassa ei runsaasta liikenteestä johtuen läheskään aina voi ajaa niin lujaa kuin haluaisi, vaikkei nopeusrajoitusta autobaanalla olisikaan.

Stuttgartiin oli tullut talvi ja vierailumme aikana lunta satoi lisää. Pari hassua askelta toisen kyläpaikkamme takaovelta alkoi metsä, jossa kävimme ihmettelemässä tätä valkoista kummallisuutta. Tätä riemua onkin keskimäärin tarjolla lähinnä matkoilla Suomeen ja muutaman loskaisen päivän muodossa täällä Saksassa, joten pojallemme tuskin muodostuu lumeen ihan samanlaista suhdetta kuin äidillään.

Tuo pipo on muuten maailman siistein, se on joululahja siskoltani. Siinä lukee -20 °C.

Toisen vierailumme emäntä on kotoisin Kiinasta, ja sain nauttia hänen kanssaan kiinalaista vihreää teetä. Hän kertoi keittävänsä sitä ihan ilman mitään teeseremoniaa, mutta kyllä tämä prosessi oli meikäläiselle silti varsin eksoottinen. Teetä nautittiin hauskoista pienenpienistä kupeista ja tietenkin vihreälle teelle omistetusta kannusta. Opin kaikenlaista, kuten että vihreä tee tulisi nauttia mieluiten muutaman kuukauden sisällä poimimisesta, jotta maku säilyisi hyvänä. Jotenkin aavistan, ettei tämä ole tilanne meikäläisen varastojen kohdalla.

Kiva viikonloppu, näitä lisää!

Dieses Wochenende waren wir unterwegs, was wirklich selten passiert. Dazu haben wir nur einen kleinen Unfall und ein nageleneues Leihauto für die Dauer der Reparatur gebraucht. Es wäre ja schließlich Schade, es nur vor dem Haus stehen zu lassen! Also wurden sehr kurzfristig zwei Besuche ausgemacht. Zuerst waren wir bei Eeva, deren Blog Oh, wie nordisch! heißt, und dann noch bei Freunden in Stuttgart. Es war sehr schön! Wir sollten uns häufiger aktivieren und Freunde besuchen.

AJATUKSIA

#blogisitarina

tammikuuta 12, 2016

Sain jo ikuisuus sitten London and beyond -Lenalta sekä Kappelikukkulan Leenalta #blogisitarina-haasteen eli tilaisuuden muistella blogin tarinaa ja tietä alusta tähän päivään. Kun haaste ehti tänne vielä siskoltani eli Lapasesta lähti -Meeriltä, ajattelin ettei kolmannesta kerrasta kai turhaan puhuta ja päätin vihdoin aktivoitua.

Ajatuksia Saksastahan ei ole mikään tuore blogi vaan se on ehtinyt täyttää jo kuusi (!) vuotta. Perustin blogin siis lähtiessäni Saksaan ja alunperin sen funktio oli välittää kotijoukoille kuulumisia, olen nimittäin surkea yhteydenpitäjä eikä jatkuva sähköpostien kirjoittaminen tuntunut kovinkaan realistiselta vaihtoehdolta. Blogi on muuttunut noista ajoista todella paljon, ja hyvä niin. Niin on kyllä muuttunut koko blogiskenekin: kuvat ovat kasvaneet ja tekstit muuttaneet tyyliään. Ajatuksia Saksasta on seurannut kehitystä ja muuttunut alun käytännössä pelkästään tutuille kirjoitetusta kuulumistenjakokanavasta ihan oikeaksi, laajemmalle yleisölle suunnatuksi blogiksi.

Tämä blogihan on alusta alkaen ollut tällainen sekasikiö ilman yhtä suurta, kantavaa teemaa. Kirjoittelen siitä, mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan. Ehkä ainoa, jatkuvasti mukana pysynyt aihe ovat blogin nimen mukaisesti ajatukset Saksasta, saksasta ja ulkosuomalaisuudesta. Aluksi tosin kirjoitin enemmän postauksia tyyliin "saksalaiset ovat outoja, koska" ja "saksalaiset petivaatteet ovat hanurista". Vaikka jälkimmäisestä edelleen samaa mieltä olenkin (kenen mielestä 80 x 80 cm on järkevä koko tyynylle?!), en ole enää pitkään aikaan jaksanut kirjoittaa tällaisia tekstejä. Olen asunut täällä nyt jo kuutisen vuotta, eikä joka pikkuseikkaa tosiaankaan tule päiviteltyä. Sen sijaan suurempien linjojen pohdintoja on hauska kirjoittaa. Koen, että näin muutaman vuoden asumisen jälkeen voin jo tarkastella asioita hieman etäämmältä: minkälaista on ylläpitää parisuhdetta ulkomaalaisen kanssa? Entä millaista oli muuttaa ulkomaille ja pikkuhiljaa myös kotiutua sinne? Entä mitä ajatuksia herättää lapsen kaksikielisyys?

Käsityökuviot ovat viime vuosina tulleet mukaan kuvioihin toiseksi isoksi aihepiiriksi. Isäni jaksaa edelleen hämmästellä tätä, sillä vielä kouluvuosina nykyistä innostustani ei aivan varsinaisesti olisi ennustanut. Koska sukuni molempien puolien naiset ovat kuitenkin väkertäneet vaikka mitä, on tämä kiinnostus ilmeisesti geeneissä ja sen esiintulo väistämätöntä ennemmin tai myöhemmin.

Lisäksi täällä on kokkailtu, mutta viime aikoina ruokajutut ovat jääneet minimiin - lienevätkö syynä arjen realiteetit. Sekalaisia huomioita ja kuulumisia arjesta olen sen sijaan kirjoittanut aina ja kirjoitan vastaisuudessakin. Puhtaasti yhden aihepiirin blogia tästä ei saisikaan, ja epämääräiset löpinät ovat olennainen osa Ajatuksia Saksasta -tonttia.

Ulkosuomalaisten bloggaajien Facebook-ryhmässä keskusteltiin siitä, miten bloggaaminen vaikeutuu, kun ulkomailla on asuttu riittävän kauan, kun kaikesta tulee arkea. No meikäläinen kyllä jaksaa porskuttaa siitä huolimatta! Tämä onkin oiva paikka kiittää juuri sinua täällä vierailemisesta: ilman lukijoita en kyllä jaksaisi kirjoitella, niin kivaa kuin tämä onkin. Kuulen myös aina mielelläni palautetta, joten ilmianna itsesi ihmeessä, jos mielessäsi on vaikka jotain tiettyjä juttuja, joista lukisit mielelläsi!

Tämä on niin kiva haaste, että se pitää tietenkin laittaa eteenpäin. Lähetän siis tarinointitehtävän seuraaville blogeille:

Things to make and do

Oh, wie nordisch!

Dit und dat sitä sun tätä

Emmi Nuorgam

Säännöt ovat seuraavanlaiset:

Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)
Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi

VINKIT

Blogille uusi ulkoasu: Etsy apuun!

tammikuuta 09, 2016

Haluaisitko päivittää blogisi ulkoasua, mutta et osaa koodata? Tai olisiko kiva, että blogi näyttäisi hyvältä myös puhelimella luettuna?

Harmittelin aika kauan sitä, miten blogi oli jämähtänyt ulkoasunsa puolesta muutaman vuoden takaiseen aikaan. Periaatteessa kaikki oli ihan ok, ja olin muokannutkin ulkoasua jo kohtuullisesti. Ihan kädetön koodari en siis ole, mutta jossain vaiheessa taidot kuitenkin loppuivat. Lisäksi huomasin, että yli puolet teistä (!) lukee tätä puhelimella, joten olisi kiva, jos mobiilisivu ei näyttäisi ihan kököltä. Harkitsin jo Wordpressiin siirtymistä ja kaikkea, kunnes huomasin, että Etsystä saa ostaa teemoja myös Blogger-pohjaisille blogeille.

Valinnanvaraa löytyy vaikkapa hakusanalla blogger template. Löysin aika pian omaa silmääni miellyttävän pohjan, ja hetken jahkailun jälkeen hankin sen. Maksettuani sain samantien blogin teeman sisältävän xml-tiedoston sekä kuvalliset, todella selkeät ohjeet sen asentamiseen. Se olikin todella helppoa, ja myös koodaushommista täysin tietämätön selviää urakasta ongelmitta. Vanhan ulkoasun varmuuskopioimisen (!) jälkeen vanha teema korvattiin uudella Bloggerin muokkaa HTML-koodia -ikkunassa. Tämän jälkeen blogi näyttikin jo melkein valmiilta! Some-ikonien lisäykset, ylävalikon muokkaus ja värien ja fonttien kustomointi onnistui ohjeiden avulla helposti tutussa Bloggerin asetusikkunassa.

Ulkoasun päivittäminen ei siis vaatinut viikkokausien koodausta. Täällä omalla tontillani on vielä pari pikkujuttua, jotka eivät ole aivan täysin optimaalisia, mutta ei hätää: teeman myyjä auttaa kaikissa ongelmissa niin kauan, että asiakas on täydellisen tyytyväinen bloginsa ulkonäköön! Jos en siis onnistu lähipäivinä esimerkiksi muuttamaan päivämääräleimaa eurooppalaiseen muotoon tai löytämään ratkaisua muutamaan muuhun ongelmakohtaan, kysyn asiasta sähköpostitse. Ainakin Etsyn palautteiden perusteella vastaus ja apu tulee samantien. Tätä kutsun asiakaspalveluksi!