Tuntuu että koostun noin 80-prosenttisesti mahasta, eikä mikään ihme, sillä laskettu aika on huomenna! Beibi ei ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaisia ulostulon merkkejä, joten katsotaan kauanko tätä palloa pitää vielä kanniskella mukana.
Synnytysvalmennuskurssin muut mammat valittelivat rauhatonta oloa ennen synnytystä. Ovat käyneet kävelemässä, järjestelleet kaapit ja siivonneet kämpän lattiasta kattoon. Itsehän lukeudun näköjään ennemmin heihin, jotka ajavat kaikki tarpeettomat toiminnot alas näinkin jännittävää tapahtumaa odotellessa. Olen siis lähinnä nukkunut ja lopun ajan ajatellut nukkumista. Sairaalakassi on sentään jokseenkin pakattu, joten kyllä täällä valmiita oltaisiin!
Olen koko loppuraskauden pukeutunut vain ja ainoastaan ompelemiini mekkoihin (jos siis olen ylipäänsä pukeutunut mihinkään - viikkotolkulla oli niin kuuma että se oli mahdotonta). Niiden soveltuvuus isomahaiseen elämään on siis testattu huolella, ja vieläkin on hyvin tilaa. Tämä kuvan punainen yksilö on ehkä lempparini, ja uskon sen pääsevän tiheään käyttöön myös ensi kesänä pienemmälle mahalle sopivaksi lyhennettynä versiona.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että päätimme tässä keskittyä talousasioihin aiempaa tehokkaammin. Rahaa jää tietenkin enemmän säästöön ja sijoitettavaksi, jos sitä kuluttaa vähemmän.
Pian innostuin myös raivaamaan kaappejamme. Huomasin kaksi asiaa: ensinnäkin, miten suuri osa joka paikan täyttävästä tavarasta on lopulta täysin yhdentekevää ja toisekseen, miten vaivalloista on päästä kerran hankitusta tavarasta eroon. Kuka haluaisi vaatteeni, käyttämättä jääneet Aarikan korut, vuosia unohduksissa olleet tuikkulyhdyt, kerran luetut tai kokonaan lukematta jääneet kirjat ja anopilta saadut, edelleen pakkauksessaan olevat cake pops -muotit? Minne nämä kirotut tavarat voi viedä ilman, että se vaatii älytöntä määrää vaivannäköä? Ja pääseekö kaikesta kestävästi eroon edes vaivoin?
Katsonpa minne tahansa täällä asunnossa, näen tavaraa. En ole koskaan mieltänyt itseäni tai miestäni kerskakuluttajiksi, ja kerron mielelläni itselleni ja muille ostavani ajattomia ja klassisia juttuja, jotka kestävät aikaa. Totuus on kuitenkin, että tulojemme noustessa viime vuosien aikana myös kulutus on kasvanut. Melkeinpä jokaiselle ostokselle on kyllä tarvittaessa löytynyt helposti syy (sellaisiahan saa aina keksittyä), mutta kuinka moni hankinta on lopulta ihan oikeasti käsi sydämellä tarpeellinen? Epäilen, että aika harva.
En ole mikään tiukkis: jos jotain tarvitaan oikeasti, sen voi ostaa. Siinä tapauksessa yritän löytää tavaran ensin käytettynä - mikä onnistuu varsin usein. Yhden vetoketjun ostin uutena, kun sellainen sattui uupumaan. Kaupasta löytyivät myös tarhakengät pojalle pieneksi jääneiden tilalle, vaikka olisihan niitä saanut käytettynäkin jos olisi hieman etsinyt. Hankin myös kaksi imetysyöpaitaa, koska en kertakaikkiaan jaksanut ommella niitä itse.
Näin maailman ylikulutuspäivän jälkeen ostolakko tuntuu tietenkin varsin sopivalta. Yhtä suuri motivaatio on kuitenkin myös oman elämämme helpottaminen: jos tavaraa ei jatkuvasti kanna sisään asuntoon, sille ei myöskään tarvitse löytää säilytystilaa eikä sitä tarvitse järjestellä. Rahaakin on jäänyt ihmeen paljon säästöön ihan huomaamatta. Ja jos mietin, mikä elämässä on oikeasti tärkeää tai millä on minulle oikeasti väliä, ei se lista täyty esineistä vaan jostain ihan muusta.
Jännittävää tässä kokeilussa on se, miten jatkuvaan ostamiseen onkin tottunut. Tässä parin kuukauden aikana olen jo ehtinyt huomata, miten ensimmäiset viikot ostamatta mitään kuluivat helposti, mutta sen jälkeen sormia alkoi syyhytä. Huvittaisi ostaa jotain vauvalle! Emmekö kuitenkin tarvitsisi imetystyynyä? Ooh, miten hienoja reppuja mainostettiin Instagramissa! Ostan tämän luonnonkosmetiikkadödön loppuneen tilalle, enkö hankkisi samalla myös kaiken muun samalta merkiltä kun olen nyt kuitenkin tilaamassa? Ja sitten oli tietenkin koko Suomea puhuttanut muumimukikeissi. Pysyin päätöksessäni enkä edes yrittänyt hankkia.
Katsotaan miten onnistun jatkamaan! Oletko itse harkinnut vähentäväsi hankintoja? Jos, miten se onnistui?
***
Samaan aiheeseen liittyen aiempi kirjoitukseni:
Oletko tullut ajatelleeksi, että voisit korvata kylppärin kaapin purkkeja keittiöstä löytyvillä aineksilla? Keittiöstä löytyy vaikka mitä kauneudenhoitoon soveltuvaa!
Siskon ollessa viime viikolla kylässä kokeilimme itse tehtyä kasvonaamiota. Sen kaikki ainekset löytynevät useimmista talouksista: tähän versioon tarvitaan kahvinporoja, hunajaa ja jogurttia. Niillä on vaikka mitä hyviä vaikutuksia. Kahvi uudistaa ihoa ja vähentää punoitusta ja tummia silmänalusia. Se myös kuorii ihoa, kiihdyttää verenkiertoa ja kirkastaa olemusta. Hunaja taas kosteuttaa ihoa tehokkaasti, ja jogurtti rauhoittaa. Kuulostaa hyvältä!
Ainesosien suhteita voi säätää oman makunsa mukaan. Tämän version määrät olivat suunnilleen seuraavat:
2-3 rkl kahvinporoja
1-2 rkl hunajaa
1 rkl jogurttia
Sekoita ainekset, levitä kasvoille, anna vaikuttaa haluamasi ajan ja pese sitten pois haalealla vedellä. Pois pestessä voit myös hyvin kuoria kasvot pyörivin liikkein.
Iho jäi naamion jäljiltä mukavan virkistyneeksi ja kosteutetuksi. Sen värikin tuntui tasoittuneen - omat luonnostaan tummat silmänaluseni ja punottavat nenänpielet erottuivat aiempaa vähemmän. Annos oli sen verran reilu, että sitä jäi vielä koko kropankin kuorimiseen. Ihanaa pientä arjen luksusta!
Erityisen hyvän fiiliksen saa siitä, että naamio on itse tehty. Tämä menee ehkä hieman henkimaailman juttujen puolelle, mutta uskon vahvasti siihen, että näkemällä hieman vaivaa ja tekemällä itse antaa lopputulokselle ihan erilaisen arvon kuin valmiina hankitulle ratkaisulle. Oli kyse sitten parissa minuutissa sekoitetusta kasvonaamiosta tai kaksi viikkoa kestäneestä juhlamekon ompelusta, tekemisprosessi lisää lopputulokseen rakkautta ja arvostusta ihan eri tavalla kuin kaupasta hakeminen.
Kokeile ihmeessä sinäkin!
