Yksinkertaistaminen - avain onnellisuuteen?
heinäkuuta 12, 2018
Näin kotona ollessa olen oikeastaan vasta sisäistänyt, miten väsynyt olen ollut viimeiset pari vuotta. Siis sen ajan, kun olen käynyt töissä ja ollut arkipäivät yksin lapsen kanssa. Töiden ja arjen pyörittäminen on raskasta ja vie helposti ilon molemmista, kun tuntuu että lähes kaikki energia menee lähinnä selviytymiseen.
Olenkin miettinyt paljon, mitä voisi muuttaa. Koska perheen yhdistäminen myös kaikiksi arkipäiviksi ei erinäisistä realiteeteista johtuen ole niin simppeli homma kuin joskus kuvittelimme, pitää keksiä jotain muuta. Olen siis pohtinut, mistä asioista saan energiaa ja mitkä vievät sitä. Tai toisin ilmaistuna mikä tekee minut onnelliseksi ja mikä ei.
Minulla on yksi paikka, jossa sielu lepää, nimittäin mökki. Mikään kaukomatka tai luksuskaupunkiloma ei vedä vertoja kesäpäiville tutussa paikassa metsän keskellä, järven rannalla. Puhelin saa jäädä pois päältä, ja päivät kuluvat satunnaisia kunnossapitojuttuja puuhastellessa, lukiessa ja syödessä. Kun perhe on mukana, kasassa on oikeastaan kaikki tarpeellinen. Olisiko arki siis yksinkertaisesti liian täynnä kaikkea hälinää?
Introverttinä huomaan rasittuvani kaikenlaisista ärsykkeistä: suurista ihmisjoukoista, melusta - ja myös tavaroista. Olen toki KonMarini lukenut, ja on sanottava, että joka paikassa olevien tavaroiden hallinnoimiseen menee hirveästi aikaa ja energiaa ja niiden näkeminen rasittaa. Mitä vähemmän roinaa, sitä levollisempi mieli.
Listatessani onnelliseksi tekeviä asioita ei materia ole listalla, kauneus ja harmonia kylläkin. En siis tyhjentäisi koko asuntoa radikaalisti, mutta mitä jos lopettaisi lisähankinnat ja karsisi turhaa tavaraa? Meillä on jo kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Suuri osa huonekaluista on vanhoja ja rakkaita, juuri niitä siis, jotka tekevät tästä asunnosta kodin. Jospa siis yrittäisi luopua niistä jutuista, jotka eivät tee kotia vaan vaikeuttavat arkea? Mitä jos kokeilisi, miten selviää, jos ei hetkeen ostakaan mitään? Katsotaan, miten pitkälle pääsen ja muuttuuko arjessa mikään.
Oletko itse miettinyt hidastamista tai minimalismia? Jos, jaa ihmeessä ajatuksesi!
2 kommenttia
Koen asiat ihan samalla tavalla. Vaikka ei ole lapsia, tulen syksystä lähtien työskentelmään ainakin vähäksi ajaksi vain 50% ja tulen siivoamaan: vanhempieni taloa (jossa meillä on nyt myös asunto), miesystäväni asuntoa Helsingissä, miesystäväni mökkiä ja miesystäväni isän mökkejä ja asuntoa. Kaikki nämä paikat ovat niin täynnä turhaa tavaraa, että sitä ei pysty kuvittelemaan ja tämä kyllä ahdistaa kamalasti, varsinkin kun ne ihmiset, jotka aikoinaan ovat hankineet sitä turhaa kamaa, ovat osittain nyt sairaita eivätkä itse enää pääse siivoamaan yhtään mitään... Tuntuu myös vähän epäoikeudenmukaiselta, kun itse olen aina yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän turhaan ja nyt on kuitenkin kaikkialla liikaa... Muutenkin olen sama mieltä kuin sinä: Vaikka tavaraa pitäisi olla vähemmän, en ikinä haluaisi luopua oikein kauneista, rakkaista tavaraoista. Laatu tekee onnelliseksi, mutta ei massa :-).
VastaaPoistaMeidän iskä on myös juuri raivaamassa vinttiä. Siellä ei ole voinut oikein kävellä vuosiin - tämä siis siitä huolimatta, ettei meillä muuten ole juurikaan ylimääräistä krääsää. Poissa silmistä, poissa mielestä on varsin totuudenmukainen sanonta! Anopin talo taas ahdistaa kyllä tosta siivous- tai oikeastaan raivausnäkökulmasta ihan todella. Se on niin täynnä tavaraa, että joka vierailulla puistattaa ajatuskin siitä, että kaikesta kamasta pitäisi joskus päästä eroon.
PoistaMä oon tällä viikolla myynyt vaatteita Kleiderkreiselissa ja raivannut kaappeja. Olo kevenee kovasti sitä mukaa, kun tarpeettomat asiat poistuvat asunnosta!