Hankkisitko sinä kaksoiskansalaisuuden?
lokakuuta 08, 2015
Niin, kansalaisuushommia täällä on mietitty viime päivinä. Tilanne on siis se, että vaikka empiirisen otantani perusteella jotakuinkin 100 % saksalaisista väittää tietävänsä, ettei maansa hyväksy kaksoiskansalaisuutta, sellainen on kuitenkin EU-maan kansalaisille mahdollinen, mikäli toinenkin maa sen sallii. Ja koska Suomi tekee näin, voi ulkosuomalainen siis riittävän kauan Saksassa asuttuaan aloittaa paperisotakuviot ja anoa maan kansalaisuutta. Normaalisti tämä on mahdollista kahdeksan Saksassa asutun vuoden jälkeen, mutta huomasin, että saksalaisen kanssa naimisissa olevalle raja on ylitetty jo kolmen vuoden kohdalla. Meikä voisi siis halutessaan jo kevyesti marssia virastoon.
Mutta miksi hankkia Saksan kansalaisuus? Ensimmäisenä tulee mieleen äänestäminen. Seuraan edelleenkin tiiviisti Suomen politiikkaa (vaikkei aina kyllä huvittaisi) ja tänne muutettuani marssin joka vaaleissa Frankfurtin kunniakonsulaattiin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni. Ajan kuluessa into on kuitenkin alkanut hälvetä, ja on myönnettävä että jätin kahdet viime vaalit välistä. Ensin eurovaaleissa olin aivan vastasyntyneen äiti enkä totisesti katsonut tarpeelliseksi matkustaa mihinkään äänestyshommiin, ja viime eduskuntavaaleissa oli joku ainoastaan semihyvä syy, jota en enää edes muista. Fakta on, että elämäni juurtuu tänne yhä syvemmin ja alkaa olla vaikeahko perustella, miksi ottaisin päivän lomaa päästäkseni matkustamaan lähimpään konsulaattiin (joka toki on jopa oikeasti aika lähellä, kaikilla tilanne ei ole tämä) äänestämään Suomen vaaleissa, maan asioista jotka eivät oikeastaan enää kosketa kuin välillisesti läheisteni kautta.
Suomen vaaleissa en siis oikein viitsisi äänestää elleivät olosuhteet ole suorastaan optimaaliset ja Saksan vaaleissa en saa tehdä niin vaikka haluaisin (poikkeuksena kunnallisvaalit). Tähän asti olen seurannut paikallisen politiikan kiemuroita lähinnä henkinen popcornkulho kädessä ikään kuin ulkopuolisena, mutta samalla kuin Suomen kuviot ovat alkaneet tuntua vähän vierailta on Saksan poliittinen kenttä muuttunut tutummaksi ja olen sisäistänyt, että ne päätökset kyllä vaikuttavat elämääni hyvinkin tehokkaasti. Siis olisi kivaa äänestää, ja siihenhän tarvittaisiin se kansalaisuus.
Toinen argumenttini kaksoiskansalaisuuden puolesta on ollut henkkareiden hankkimisen helppous. Nyt vaihtoehtoinani on joko ajoittaa prosessi Suomessa oloni ajaksi tai vaihtoehtoisesti matkustaa Berliiniin tai Hampuriin dokumetteja uusimaan. Saksan kansalaisena riittäisi, kun siirtäisin itseni kaupungin virastotaloon. Mietin kuitenkin myös, pitäisikö sitä silti olla myös joku voimassaoleva suomalainen paperi - mikäli näin olisi, olisi sama henkkarinhankkimisrumba kuitenkin edessä.
Mitään haittapuolia en ole toistaiseksi onnistunut keksimään - paitsi hinnan. Hakuprosessi maksaa parisataa euroa, ja kansalaisuuden saamiseksi hakijan on todistettava osaavansa saksaa riittävän hyvin (B1-tasoisesti eli natiivin lailla ei totisesti ole puhuttava). Tähän ei arvatenkaan riitä se, että keskustelen aiheesta saksaksi virkailijoiden kanssa, vaan mukana on syytä olla mustaa valkoisella eli jonkun kielikokeen todistus. Ne taas tuppaavat keventämään lompakkoa myös kolminumeroisella summalla, joten oikeus äänestää ja saada Saksan passi vaatisi ihan kohtuullista investointia. Olin jo aloittelemassa paperityöt, kunnes tämä selvisi ja totesin, että taidan jättää homman ensin hautumaan ja odottamaan joko vahvempaa tunnetta siitä, että kansalaisuus on nyt saatava tai vaihtoehtoisesti eteeni laskeutuvia seteleitä, joille en keksi muuta käyttöä.
Mitä mieltä te olette? Ulkosuomalaiset (tai -saksalaiset), hankkisitteko tai oletteko hankkineet kaksoiskansalaisuuden? Voisiko joku kuvitella sen hankkimista, entä Suomen kansalaisuudesta luopumista?
Ich bin am Überlegen, ob ich die deutsche Staatsbürgerschaft beantragen soll oder nicht. Und da geschätzt etwa 100 % der Deutschen das Gegenteil behauptet haben: es gibt die doppelte Staatsbürgerschaft zwischen Deutschland und Finnland. Vorteile: ich dürfte in Deutschland wählen und müsste nicht nach Finnland, Hamburg oder Berlin um einen Personalausweis zu bekommen. Bis jetzt der einzige Nachteil, der mir eingefallen ist: der Preis. Ich überlege erstmal weiter.
26 kommenttia
Otin heti kaksoiskansalaisuuden kun se tuli mahdolliseksi, siitä on jo yli 10v.on se vaan niin kätevä kun voi hakea passin ja henkkarin omasta kaupungista. Joo, kaverit nauroi, kun puhun ilman aksenttia saksaa ja silti piti olla todistus kielitaidosta, mulla oli Heidelbergin yliopistosta joku vanha tokari, joka kelpas. Joskus naurettavaa mitä pitää todistaa, mun mies on Dipl.Mathematiker, mutta jossain sen piti todistaa, että on myös ylioppilas. :-) Ei sitten varmaan saksankielinen väitöskirjakaan riitä näyttämään, että osaa saksaa.
VastaaPoistaNo mun väikkärihän on kylläkin kirjoitettu englanniksi, joten se siitä mahdollisuudesta. Enkä kyllä muutenkaan usko, että väitöskirjan tekeminen saksalaisessa yliopistossa riittäisi, siihen kun ei oikeasti vaadita minkäänlaista saksan taitoa ainakaan meidän alalla. Mä en harmi kyllä ole koskaan tehnyt noita virallisempia kielikokeita kun niille ei ole ollut tarvetta, oon vaan käynyt täälläkin jotain saksan kielen kursseja yliopistolla mutta tuskinpa niiden todistukset riittää.
PoistaOnko sulla myös voimassa oleva suomalainen henkkari? Jos ei, miten semmoisen saa hankittua kun kaikki on menneet vanhaksi (vai riittääkö ajokortti jonkinlaiseksi todistukseksi, jotta saa uuden passin tai muun dokumentin)? Tätä mä oon just miettinyt että jos hankkii henkkarinsa täältä, mitäs sitten suomalaisilla tehdään.
Luulen, että ihan joku paperi yliopistolta riittäis. Mulla on suomalainen passi, kun sillä oli helpompi päästä Viipuriin pari vuotta sitten. Henkkari meni umpeen ja olen nyt just Suomessa ja piti uusia se, mutta Helsingissä on viikkojen tai kuukausien jonot, joten ei onnistu. Ensi vuonna menee kuulemma viimeiset 10 vuoden passit umpeen ja tulee vielä enemmän jonoja, kun sadattuhannet suomalaiset joutuu uusiin passinsa. Olis pitänyt kuukausia aikaisemmin varata aika, mutta enhän mä tiennyt, että joufun tulemaan hautajaisiin. Nostalgiasyistä tykkään pitää suomalaisenkin henkkarin, isoa epäkätevää passia en kuljeta Euroopassa ikinä mukana. Suomalaiset näkyy edelleen käyttävän passia myös Euroopassa, eivät ole vieläkään tottuneet kätevään pieneen henkkariin. Periaatteessahan on niin, että olen Suomessa suomalainen ja Saksassa saksalainen ja mulle sanottiin Saksan kansalaisuuden saadessani - tosin pilke silmäkulmassa - että Saksa ei voi tulla sitten mua "pelastamaan" Suomesta, koska olen täällä aina Suomen kansalainen. Virkailijan oli määrä se mulle kertoa, vaikka hän tiesikin, että Suome ei ole mikään Jemen tms.
PoistaAi Venäjälle pääsyssä on eroja? Eipä ois tullut mieleen! Ja joo, mulla oli sama ongelma uusimisen kanssa viime vuonna, mutta kyllä se onnistuu ainakin Pasilan pääpoliisiasemalla ihan ilman ajanvaraustakin, kun menee paikalle heti kun ovet avataan. Puoli tuntia myöhemmin jonot onkin jo muutaman tunnin mittaiset... Musta oli kätevää, että passi toimitettiin sit suoraan lentokentälle, josta sen sai käydä noukkimassa ennen paluulentoa.
PoistaHenkilökortti on kyllä niin paljon kätevämpi kuin passi! Mulla ei ollutkaan muutamaan vuoteen lainkaan voimassa olevaa passia, kunnes sitä tarvittiin Brasiliaa varten. Nyt henkilökortti meni sitten vanhaksi, ja on ihan älyttömän epäkäytännöllistä kun ei ole enää lompakossa henkkareita aina mukana. Passia en todellakaan ala kuskata mukanani ellen tiedä että sitä tarvitaan. Pitäisi siis uusia toi henkilökortti, mutta saas nähdä saanko joululomalla aikaan.
Tää aipäd kirjoittaa vähän sitä sun tätä. Muistaakseni vein viime kerralla vanhan henkkarin sinne ja jätin sen heille, kun se oli vielä voimassa muutaman viikon ja pääsin matkustaan Saksaan saksalaisella henkkarilla ja sain suomalaisen postissa, passia ne ei kyllä lähetä, se meni veljeni asuinpaikalke ja hän haki sen valtakirjalla sikäläiseltä poliisilta.
PoistaMulla on Sokoksen etukortti ja piti muuttaa siinä jotain ja ne hyväksyi mun saksalaisen henkkarin, kun se on EU:n kortti. Jos mä menisin nyt jonnekin pienelle paikkakunnalle vaikkapa Lappiin, saisin anottua sen henkkarin, mutta täällä etelässä on ainakin isoissa kaupungeissa ruuhkia, lehdetkin siitä kirjoitteli.
Joo niitä ruuhkia on kai ollut nyt jo vuositolkulla (mikä on musta sivumennen sanoen aika käsittämätöntä). Viime jouluna katoin jo ettei missään meidän reitin varrella ollut vapaita aikoja ennen kuin usean viikon päässä, mutta päätettiin sitten kuitenkin mennä Pasilaan kokeilemaan kepillä jäätä kun toinen vaihtoehto ois sitten ollut tehdä viikonloppureissu Berliiniin. Ihan hyvin se toimi eikä tarvinnut jonottaa kuin vajaa tunti vaikka heillä oli samaan aikaan jotain teknisiä ongelmia ja vähän kaikki toimi paljon hitaammin.
PoistaItse olen Suomessa asuvan Saksan suomalaisen vaimo, ja lapsemme saivat automaattisesti kaksoiskansalaisuuden koska isällään on myös Saksan kansalaisuus synnyttyään siellä. Emme ole kuitenkaan hakeneet heille sitä virallista paperia, koska Helsinki on kaukana eikä ole ollut tarvetta. Serkkunsa ovat välillä hakeneet Saksan passin koska se oli halvempi kuin Suomen. ☺
VastaaPoistaAi Saksan kansalaisten pitää oikein henkilökohtaisesti hakea joku paperi? Me vaan ilmoitettiin Suomeen maistraattiin postitse että poika on nyt syntynyt ja sieltä tuli vastauksena ilmoitus että on lisätty järjestelmään ja annettu sotu. Mitään Suomen passia tai muita dokumentteja pojalla ei kyllä ole, kun eihän niillä mitään tee.
PoistaSinä et ole käynyt saksankielistä peruskoulua, mutta kyllä näytöksi kielitaidosta riittää myöskin "Studium an einer deutschsprachigen Hochschule oder Hochschule".
VastaaPoistaNo kun en mä ole edes opiskellut täällä paitsi yhden vuoden vaihdossa, ja sitten tehnyt tätä väitöskirjaa. Sen tekeminen tuskin riittää, tai ainakin ihmettelisin kovasti. Koko prosessiin ei nimittäin tarvita minkäänlaista saksan kielen taitoa ainakaan täällä meidän laitoksella, kaikki alan kirjallisuus on kuitenkin englanniksi ja myös väikkärin voi kirjoittaa sillä kielellä jos haluaa.
Poistakorjaus: "Studium en einer deutscsprachigen Hochschule oder Fachhochschule":
VastaaPoistaRuotsissa asuessa en tunne tarvetta kaksoiskansalaisuudelle eli Suomen kansalaisuus riittää. Henkkarit saa Ruotsissa ilmankin. Tietysti Suomen lailla ajokortti riittäisi, mutta koska sitä ei ole, kävin paikallisesta verovirastosta hakemassa sen läpyskän (viideksi vuodeksi kerrallaan). Passi tietysti maksaa konsulaatin kautta hankittuna enemmän kuin ruotsalaisen passin hankkiminen, mutta se ei ole minulle riittävän painava syy anoa kansalaisuutta.
VastaaPoistaSuomen kansalaisena ja Ruotsissa kuusi vuotta asuneena saisin Ruotsin kansalaisuuden tuosta vaan. En vain tunne siihen tarvetta.
Ymmärrän täysin. Eihän toisen EU-maan sisällä ole samanlaista oikeaa tarvetta kaksoiskansalaisuudelle kuin vaikka USA:n kohdalla. Mä kyllä säästyisin saksalaisilla henkkareilla muutamaltakin virastokäynniltä. Paikallisilla on henkkareissa osoite, jota tarvitaan tietyissä tapauksissa todistamaan kaupungissa kirjoilla olo - tai jostain muusta byrokraattisesta syystä - ja koska mulla ei sitä ole, pitää näissä tilanteissa raahata itsensä ensin virastotalolle hakemaan erillinen paperi. Lisäksi saahan siihen passin hankkimiseen Suomessakin tuhrattua yhden päivän lyhyestä lomasta. Mutta siis jos kaksoiskansalaisuus ei olisi mahdollinen, en edes harkitsisi Saksan kansalaisuuden anomista. Kun näin kuitenkin on ja kun nyt on selvää, että aiomme jäädä Saksaan, se tuntuu ihan harkitsemisen arvoiselta vaihtoehdolta.
PoistaSama täällä, vaan toisinpäin. ;-)
VastaaPoistaViime vaalien jälkeen olemme miehen kanssa aloittaneet harkita vakavasti suomen kansalaisuuden hakemista. Olisi ollut vain kaksi ääntä, mutta silti... (Saksan vaaleissä äänestimme viimeksi vuonna 2005 kun se on niin hankala - ulkosaksalaiset esim. eivät voi äänestä konsulaatteissa.)
Kaksoiskansalaisuus on kiva juttu. Kun olimme juuri muuttaneet Suomeen olin vielä sitä mieltä että ihmisten pitää päättää kenen maan kansalainen lopuksi halua olla. Mutta mitä kauemmin olemme asuneet Suomessa, sitä paremmin ymmärrän miksi kaksoiskansalaisuus on niin tärkeä: vaikka olen jo aika "suomalaistunut", olen silti saksalainen. Varsinkin lapsillemme suomen kansalaisus olisi tärkeä. (Vain asevelvollisuus hiukan harmittaa. Mutta onhan Suomessakin siviilipalvelus.)
Nyt miehen täytyy vielä käydä yki-testissä, mutta sitten...!
Toi Saksan vaaleissa äänestämisen vaikeus tuli mulle ihan yllätyksenä. Ajattelin, että kaikki maat hoitaisivat sen konsulaateissa. Mutta ehkä saksalaisten ei ajatella olevan ulkomailla...
PoistaJoo mäkin oon kyllä kaksoiskansalaisuuden puolustaja. Suomen kansalaisuudesta en luopuisi ikinä, tai ainakin sellainen tilanne olisi todella vaikea kuvitella, mutta kyllähän sitä ajan kanssa muuttuu kuitenkin saksalaisemmaksi. Täällä on puoliso perheineen ja ystävät sekä koti, joten kyllä sitä tuntee olevansa osa tätä maata ja yhteiskuntaa. Kaksoiskansalaisuus onkin just symbolisesti mahtava vertauskuva ulkomailla asuvan mieleen: on koti monessa paikassa :)
Minä luultavasti aion hakea Turkin kansalaisuutta heti kun vaan voin, eli reilu 1,5 vuoden päästä, kun olemme olleet virallisesti kolme vuotta naimisissa. Täällä on kansalaisuus edellytys jo ihan työnteollekin, työlupaprosessi on niin kallista ja aikaavievää, saati sitten että löytäisi sellaisen työnantajan, joka sitä suostuu hakemaan. Sen lisäksi kun ei ole EU-maa, niin joudun vuosittain hakemaan oleskelulupaa, joka ei sekään ole ilmainen. Mä mielummin toivoisin kielikoetta, täällä nimittäin joutuu suulliseen kuulusteluun komitean eteen, enkä ihan hirveästi esiintymiskammoisena sellaista odota. :D Suomen kansalaisuudesta en aio missään nimessä luopua.
VastaaPoistaAi siellä on noin tiukat työlupakuviot! Mulle tulee koko ajan selvemmäksi, miten etuoikeutettu sitä on ollessaan EU-kansalaisena toisessa EU-maassa. Mutta tosi hyvä että kaksoiskansalaisuus on mahdollinen myös Suomen ja Turkin välillä! Ois varmaan tosi kova paikka, jos uuden asuinmaan kansalaisuuden tarvitsisi just tuollaisesta syystä, mutta se vaatisi vanhasta luopumisen.
PoistaTätä minä olen miettinyt jo kauan, joka vuosi vähän enemmän. Jos se ei olisi niin arvokas asia, olisin varmaan jo hakenut. Musta on hassua, kun en voi äänestää kuin eurovaaleissa, kun kuitenkin asun täällä, Suomessa voisin, vaikka olen ollut siellä vain muutamia viikkoja tänne muuton jälkeen, ei siinäkään ole oikein järkeä.
VastaaPoistaOlen opiskellut Suomessa, en tiedä, hyväksyttäisiinkö Fernuni-opiskelu, sieltä minulla olisi todistus suoritetusta tutkinnosta.
Minulla on oltava passi, kun en voi aina hakea uutta henkilötodistusta Helsingistä.
En kuitenkaan luopuisi Suomen kansalaisuudesta, saahan siitä syyn käydä kerran 5 vuodessa Hampurissa...
Nää ei ole kyllä mitään helppoja juttuja! Kansalaisuus kun ei tosiaankaan ole pelkkä muodollisuus tai tietyn maan passi. Mulle on vasta nyt pikkuhiljaa tullut sellainen olo, että Saksan kansalaisuutta voisi tosissaan harkita. Se on oikeastaan aika kiva tunne: tietää, että on kotiutunut hyvin.
PoistaItselle tuo kaksoiskansalaisuus on ottanut oman aikansa - nyt kun USA:ssa on asuttu 20 v - se tuli tehtyä. Miksei sitten ennen ? Ehkä yhtenä syynä on hakemuksen hinta - tällä hetkellä 680 dollaria per naama. Toinen oli se, että pelkäsin hakemuksen vaikeutta ja kuinka tarkasti esim. kysellään matkoista - lomakkeessa täytyy luetella kaikki USAn ulkopuoliset reissut viiden viime vuoden aikana eikä kaikkia päivämääriä edes ollut muistissa.
VastaaPoistaMutta haluaisin äänestää eikä se onnistu ilman kansalaisuutta. Ja sitten tämä ilmapiiri on muuttunut (oma mielipide) - ja ulkomaalaisten hyväksyminen. Ei sentään enää kukaan sano suoraan, että olen vienyt työpaikan joltain amerikkalaiselta. Tosin nyt kun kaksoiskansalaisuus on taskussa, yksi tuttu kysyi, pitääkö minun nyt maksaa veroja USA:han.....tota joo, verojahan maksaa kaikki, ei vain kansalaiset.
Toi hinta kyllä kirpaisee muakin, laskeskelin että jos kielikoe tosiaan maksaa sen yli 200 euroa kuten internet mulle uhkaili, tulisi koko rumban hinnaksi täälläkin vähintään jotakuinkin 500 euroa, riippuen siitä, mitä papereita muuten tarvittaisiin ja maksaisiko niiden hankkiminen jotain. Tohon summaan pitää musta jo ollakin jonkin verran motivaatiota!
PoistaMutta että siellä on ollut myös tuollainen maahanmuuttajavastainen ilmapiiri? Huomaa, että mun tietämys Yhdysvalloista on kovin yksipuolista, olin jotenkin ajatellut että kun siellähän ovat käytännössä kaikki maahanmuuttajia niin ihmiset olisivat jotenkin vähän avoimempia kuin eräissäkin Euroopan maissa.
Aion kyllä hankkia kaksoiskansalaisuuden, kunhan se on mahdollista. Olen nyt asunut Saksassa viitisen vuotta, mutta en ole naimisissa, joten vielä pitää odottaa (tai mennä naimisiin). En ole aikeissa palata Suomeen, ja siksi minusta olisi kiva kuulua ihan virallisestikin Saksaan. Olen myös kiinnostunut politiikasta, ja harmittaa, etten saa vielä äänestää täällä muuta kuin kunnallisvaaleissa. Jos kaksoiskansalaisuutta ei sallittaisi, pysyisin mieluummin Suomen kansalaisena, mutta onneksi se on sallittua suomalaisille. Koen jo nyt, että Saksa on toinen kotimaani, vaikkakin eri tavalla kuin Suomi. En halua ajatella tätä niinkään rahakysymyksenä, koska kyse on minulle ennen kaikkea identiteetistä.
VastaaPoistaEnnen noissa kielijutuissa ei kai oltu niin kovin tarkkoja, vaan kielitaidoksi saattoi riittää rupattelu virkailijoiden kanssa. Nykyään kai pitää joka tapauksessa tehdä joku virallinen koe, jos ei ole käynyt kouluja Saksassa. Harmi sinänsä, koska kyllä jokainen virkailija huomaisi nopeasti, että osaan saksaa todella hyvin.
No ilmankos Facebookissa joku kertoi osoittaneensa virkailijalle jonkun pykälän, jonka mukaan he voivat myös itse arvioida kielitaidon riittävyyden. Ehkä se oli vanhoina hyvinä aikoina! Tuntuuhan se koe tosiaan vähän hassulta, kun kieli on kuitenkin hallussa, mutta ilmeisesti asia on vaan hyväksyttävä.
PoistaNähdäkseni tuo hinta ei loppupeleissä maailmaa kaada, jos vastineeksi saa äänestysoikeuden ja hermosolujen säästämisen lisäksi tarjolla on tunne siitä, että on ympäröivän yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. On se kuitenkin varmasti eri asia kuin olla saman unionin kansalainen, vaikka käytännön tasolla elämä onkin helppoa toisessa EU-maassa.
VastaaPoistaApropoo kielikoe, mulle valkeni juuri, että mikäli maisterinpaperit Saksasta kiinnostaa, niin moinen taitaa olla allekirjoittaneellakin keväällä edessä. Kolminumeroisen summan maksaminen ei toki aiheuta suuria riemunkiljahduksia, mutta loogisesti aloin heti jännittää lähinnä lopullista kirjain-numeroyhdistelmää. :]
No C2 tietenkin, onko muita vaihtoehtoja? Mut joo, siis kyllä mäkin mietin että minkä tasoiseen kokeeseen sitä hypoteettisesti vaivautuisi, ettei vaan kävis niin että ei pääsisikään läpi! Sitten tulin siihen tulokseen, että kyllä nyt jumaliste tällä kielitaidolla pitäis läpäistä heittämällä kaikki testit niin kerta.
PoistaMinulla on ollut (sanonko "onneksi"?) aina molemmat kansalaisuudet. Siskolta meni pari vuotta sitten suomen kansalaisuus, en muista enään, minkä takia, mutta hän sai sen takaisin maksamalla rahaa, olikohan 300 vai 500 euroa?
VastaaPoistaSiskontyttölläkin on nyt jo molemmat kansalaisuudet, saksalainen syntyessään ja suomalaisen sai lähettämällä pari paperia Suomeen.
Ihmettelen aina Suomessa papereitten anomisen helppouden. Senkus menet johonkin poliisiin, anot, ja saat paperit melkeinpä viikon sisällä. Henkkarit lähetettiin postitse Saksaan ja äidin passin hain R-kioskilta (!!) valtakirjan kanssa, kun äiti oli vain pikavisiitillä Suomessa. Saksassa pitää anoa henkkarit ja passin asuinpaikalla (ja vain sielä), ja ne pitää noutaa henkilökohtaisesti.
Hyviä puolia kaksoiskansalaisuudessa on tosiaan ne vaalit, viisumin anominen Venäjälle suomalaisena, ja että voit näyttää Saksassa asuessasi saksalaiset henkkarit, joissa on asuinpaikka merkattu. Huonoja puolia en juuri keksi. Mutta kai Saksassa pystyy elämään myöskin pelkkänä suomalaisena, keskustelin äidin kanssa, ja hän ei aio anoa saksan kansalaisuutta. Vaikka hän on poliittisesti kiinostunut, hän vaan ei näe aihetta maksaa siintä, että saisi osallistua paikallispolitiikkaan.