Wien on nyt nähty. Aivan ensimmäisenä tulee mieleen ne fantastiset rakennukset. Näin Saksassa asuvana henkilönä en ole tottunut siihen, että on siis olemassa kokonaisia suurkaupunkeja, joita ei aikanaan pommitettu tuhannen palasiksi. Viikonloppu kului somasta pikkuputiikista toiseen kävellessä ja syödessä, mitä sitä nyt kaupunkilomalla muuta tekisikään?

Siskon kanssa liikenteessä olo on siitä kätevää, että kameran esiinkaivaminen on helpompaa kuin keskivertokavereideni kanssa. Olen selvästi huono blogisti, mutta jos seura ei kuvaa (etenkään kahviloissa!), tuntuu jokaisen vastaantulevan kohteen ikuistaminen vähän kiusalliselta. Nyt onnistui! 

Kahviloista ja syömisestä tulee mieleen sellainen katastrofi, että ahdettuamme itsemme aivan täyteen brunssilla satuimme kävelemään kuulemma Wienin parhaat macaronit tekevän leipomon ohi. Sinnehän piti marssia sisään ja ostaa heti kuusi kappaletta myöhemmin nautittaviksi. Ystävällinen täti antoi meille vielä molemmille yhdet (samppanjan makuiset) kappaleet maistiaisiksi. Voin kertoa, että semmoinen macaron näyttää 1. pieneltä ja 2. viattomalta, muttei ole kumpaakaan ainakaan, jos henkilö on hetkeä aiemmin syönyt liikaa vohveleita eikä pidä lainkaan valkosuklaasta, jota täytteeseen on laitettu. Olisi pitänyt jättää homma suosiolla kesken puolikkaan kohdalla, sillä nyt ajatuskin macaroneista puistattaa edelleen. Ne hartaudella valitut yksilöt jäivät osaltani syömättä eikä kuvamateriaaliakaan ole todellakaan tarjolla, että pitäkää tunkkinne niin kerta!

Nuoriso-osaston inspiroimana hankin huulipunan. Mullahan oli jo entuudestaan kaksi, joita sisko katsoi lähinnä säälivästi kysyen selvästi itseltään, onko niiden siis tarkoituskin olla tasan samanvärisiä kuin kantajansa huulet jo entuudestaan. Valitsin sävyä hartaudella ja yritinkin jo hyväksytyttää yhtä kandidaattia arvovaltaisella raadilla, joka tyytyi toteamaan etten ehkä tarvitse enää kolmatta samanlaista punaa. No hitto, ajattelin, ja ostin mielestäni suorastaan räikeän punaisen punan! Ja nyt kun tätäkin kuvaa katsoo, niin kyllähän tässä totisesti heittäydyttiin jo aika villiksi, lopputulos on totisesti räväkkä.


Vaikka talot olivat fiinejä, jäi kaupungista silti vähän ristiriitainen fiilis. Wien on vajaan parin miljoonan väkiluvullaan suurehko eli tiiviisti rakennettu, ja talot ovat poikkeuksetta kohtuullisen korkeita, vaikkei mitään tornitaloja kyllä näkynytkään. Kävelimme paljon ympäriinsä eri kaupunginosissa, mutta silmiini osui tosi vähän puita tai muuta vihreää. En myöskään sattunut havaitsemaan esimerkiksi ensimmäistäkään leikkikenttää (emme niitä kyllä etsineetkään, kun jälkikasvu ei ollut matkassa, mutta yleensä ne nyt kuitenkin pomppaavat silmille). Siinä missä siskoni menevänä tapauksena viihtyy Wienissä erinomaisesti, en itse voinut olla miettimättä, miten en tässä elämäntilanteessa haluaisi elää paikassa, joka on täynnä pelkkiä taloja ja asfalttia (olivat ne talot miten hienoja tahansa). 

Letztes Wochenende war ich bei meiner Schwester in Wien. Es war schön, wir sind hauptsächlich viel rumgelaufen, haben viele nette kleine Läden gefunden und natürlich sehr viel gegessen. Was will man mehr?