Saksasta ja kotiäideistä

marraskuuta 14, 2016


Kävin tässä yhdessä päiväkodissa kuuntelemassa paikan esittelyn ja lisäämässä pojan jonotuslistalle. Tämä paikka oli kiva, mutta silti lähdin ärsyyntyneenä. 

Lähdetään siitä, että tarhassa (eikä siis vain tässä, vaan kyllä tämä tuntuu olevan täällä ihan yleinen systeemi) on kolme eri hoitoaikakonseptia: kokopäiväpaikka, osa-aikainen paikka ja ärsytykseni laukaisija, kahteen osaan jaettu osa-aikainen paikka. Lapsi siis tuodaan tarhaan aamulla, haetaan kotiin puoliltapäivin lounaalle ja päiväunille, jos niille on tarvetta, ja tuodaan takaisin kahdelta. Anteeksi mutta mitä helvettiä?

On  selvää, ettei tällainen aikataulu oikein mahdollista edes saksalaisittain varsin yleistä osa-aikatyötä. Kyseessä lieneekin kotiäideille tarkoitettu ratkaisu, jossa aamupäivän hoitojakson aikana voi tehdä rauhassa päivän ostokset ja valmistella aterian.

Ärsytykseni kasvoi, kun päiväkodin johtajatteren kaikista puheista paistoi läpi se, että äidit ilmeisesti käyvät töissä vain harrastuksekseen, jos sitäkään. Hän kertoi siitä, miten äidit tuovat lapset sitten tarhaan totuttelujaksolle (anteeksi, mutta eikö kukaan isä ole tehnyt sitä tähän mennessä?), ja kuittasi kysymykseni kokopäiväpaikkojen lukumäärästä sillä, että silloin keittiön pitäisi olla suurempi kun ruokittavia lapsia olisi enemmän (sama argumentti esitettiin myös sen jännittävän kahteen osaan jaetun hoitopäivän kohdalla), ja jokaiselle pitäisi varata patjakin nukkumista varten. Selvä.


Edellisen asuinkaupunkimme tarhan henkilökunta oli mielestäni ihan mahtavaa. He sanoivat haluavansa tukea perheitä ja helpottaa heidän arkeaan, eikä rivien välistä todellakaan tarvinnut lukea tällaisen olevan turhaa, kun äitihän sen talouden hoitaa joka tapauksessa. Lapsen saatuani olen alkanut arvostaa kotiäitejä aivan uudella tavalla; itsestäni ei todellakaan olisi siihen.

Kasvoin lapsesta nuoreksi ja myöhemmin myös aikuiseksi ilman, että olisin koskaan ajatellut, etten voisi tehdä jotain vain siksi, että olen tyttö/nainen. Unelmissani oli saada perhe, kouluttautua korkealle ja tehdä sen jälkeen mielenkiintoisia töitä, enkä todellakaan nähnyt näissä asioissa minkäänlaista ristiriitaa. Jos vähänkään seuraa saksalaisia medioita tai ihan vaan keskustelee muiden äitien kanssa, huomaa kyllä, että näkemykseni on useimmiten aika erikoinen. Onneksi kuitenkin kokopäiväpaikkojakin löytyy, kunhan etsii, eikä juuri kukaan ole tullut vielä suoraan päin naamaa kommentoimaan kyseenalaisesta vanhemmuudesta. 

Saattaisit myös pitää näistä

26 kommenttia

  1. tuo on kyllä erikoinen ratkaisu, että lapsi tulisi kesken päivän kotiin syömään ja nukkumaan ja sitten takaisin hoitoon! Täällä meillä päin (nrw) en ole moiseen edes törmännyt. Toki täälläkin iso osa päivähoitopaikoista on vajaaksi päiväksi (ja lyhyimpään hoitopäivään ei kuulu ruokailua). Mutta toisaalta on niitä kokopäiväpaikkojakin niitä tarvitseville.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis Saksassa saa ihmettelyä osakseen, jos äiti käy töissä; Suomessa taasen jos äiti jää kotiin yli sen kolmen vuoden, kun voi saada kotihoidontukea....Tuota kolmea vuottakin kotona pidetään Suomessa jotenkin epäilyttävänä.

      Poista
    2. Ei työssäkäyntiä sinänsä ehkä niinkään ihmetellä, mutta kokopäivätyötä kyllä. Suurin osa meidän tutuistakin on palannut lapsen syntymän jälkeen osa-aikaisena töihin.

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Kuinka paljon saksalaisista naisista on kotiaiteina suurinpiirtein? Taalla paivahoitomahdollisuudet ovat vahan joko-tai, yksityiset paivakodit kokopaivaisia kun molemmat on töissa ja niissa löytyy venytysta kun työpaikalla paiva venyy, valtionpuolella homma onkin hankalampi silla suurin osa paivahoitopaikoista on puolipaivaisia, aamu- ja iltavuorot eli isovanhemmat auttavat tai sitten lapsen hoitaja on lapsen kanssa puolet paivasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin saksalaisista kotiäideistä blogissani jokin aika sitten: https://puolivalissa.wordpress.com/2016/04/20/ovatko-saksalaiset-kotirouvat-katoava-luonnonvara/

      Kotiäitejä on koko ajan vähemmän ja vähemmän, mutta aika tyypillistä on, että lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana ja sitten taas koulun alkaessa naiset ovat töissä vain osa-aikaisesti. Kulttuuri vaihtelee kovasti osavaltioittain. Idässä naiset ovat aina käyneet töissä, etelä taas on ollut kotirouvien valtakuntaa. Täällä Hampurissa on paljon tarjolla kokopäiväisiä päivähoitopaikkoja eikä varmasti missään noita kummallisia kaksiosaisia päiviä, joita tapaa siellä kotiäitien valta-alueella.

      Poista
    2. Luulen ettei ihan kokoaikaisia kotirouvia ole kuitenkaan ihan älyttömästi, mutta osa-aikaista töitä tekeviä kyllä tosi paljon. Tai kun katsoo tätä tilastoa, huomaa kyllä että alle kolmevuotiaiden lasten äidit viettävät usein aikansa kotona: https://www.demografie-portal.de/SharedDocs/Informieren/DE/ZahlenFakten/Erwerbstaetigenquote_Kindesalter.html;jsessionid=7909A1BDE315EEAC05639A33393E71E9.1_cid380
      Petralle siis tiedoksi, että tummat palkit ovat kokopäivätöissä olevia ja vaaleammat osa-aikaisia. X-akselilla on nuorimman lapsen ikä vuosissa, siniset palkit ovat isiä ja punaiset äitejä. Tämä tilasto on koko Saksalle, eli siinä ei näy noi Päivin mainitsemat osavaltiokohtaiset erot. Etelä- ja Länsi-Saksassa tilanne lienee siis vielä intensiivisempi.

      Poista
  3. Meillä on Ranskassa toi sama kummallinen kahden tunnin lounastauko, jolloin lapsen voi hakea kotiin. Onneksi on vaihtoehto! Kiitän ylempiä voimia maksullisesta kouluruokailusta. Kuule - sulle on blogissani tunnustus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisiä nämä kuviot siis monessakin maassa! Ja kiitos tunnustuksesta :)

      Poista
  4. Ymmärrän ärsyyntymisesi. Tuon päiväkodin johtajan puheet vaikuttavat minusta jonkin verran "eilisiltä". Parhaillaan Rheinland-Pfalzissa on käynnissä lakisääteisiä varhaiskasvatusta koskeva uudistusprosessi, mitä ei vielä ole joka paikassa saatu loppuun. On myös vaikeaa arvata, eikö tuossa tarhassa ole ollut vielä pakottavaa tarvetta enempiin muutoksiin tai saatu uudistuksien vaatimaa rahoitusta hoidetuksi. Riippuu hiukan siitäkin, mikä yhteisö ylläpitää päiväkotia, ja missä asuntoalueella, kaupungissa tai maalaispitäjässä päiväkoti on. Statistisches Budesamtin tilaston mukaan Suomessa 72,5 % naisista kävi 2012 ansiotyössä ja Saksassa 71,5%.Tämän vuoden kesäkuussa julkaistun Bundesamt für Arbeit´in tilaston mukaan vuonna 2014 Saksassa 72,8 % naisista kävi ansiotyössä. Nämä ovat kokonaislukuja eivätkä erottele kansallisuuksien, ikäluokkien, ammatin tai äitiyden mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti nämä tosiaan riippuu pitkälti asuinpaikasta. Tämä oli kirkon tarha, joten en tiedä olisivatko he "vanhanaikaisempia". Niin tai näin, meille ei tule kysymykseen muu kuin kokopäiväpaikka, joten periaatteessa on aika samantekevää, miten älyttömiksi malleiksi osa-aikaiset paikat on jaettu. Mutta jos muutamme täältä jossain vaiheessa johonkin lähiseudun pienemmälle paikkakunnalle, selvitämme kyllä ensin, mikä päivähoitotilanne on. Joissain kylissä paikkoja on ilmeisesti tosi hyvin, kun taas toisissa kokopäiväpaikat ovat melkeinpä mahdottomia löytää.

      Poista
  5. Ohhoh! Suomessa kyllä kasvetaan jossain kuplassa. Hyvässä kuplassa. Skandinaavinen tasa-arvo ei ole edes Euroopassa itsestäänselvyys.
    Toisaalta, onkohan tämä vaihtoehto tarkoitettu myös toista lastaan kotona hoitavia? Suomestahan tämä oikeus päivähoitoon on viety ihmisiltä, joilla on toinen lapsi kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivähoitopaikan saamiseen ei kysellä, onko kotona toinen lapsi vai ei. Kokopäiväpaikkaa ei kyllä yleensä saa ilman todistusta kokopäivätyöstä, oletan tämän johtuvan paikkojen vähyydestä eli siitä, ettei niitä ole välttämättä riittävästi edes kaikille työssäkäyville. Mutu-tuntumani sanoo, että myös kotona olevat äidit (he ovat käytännössä aina äitejä) laittavat lapsensa aamupäiviksi tarhaan näiden täyttäessä kolme: siinä vaiheessa muiden lasten kontaktit koetaan tärkeiksi. Mutta nämä aamupäivät saattavat kestää sen kolme tuntia, eli mistään pitkästä rupeamasta ei kyllä ole kyse.

      Poista
    2. Munkin käsityksen mukaan lähes jokainen laittaa lapsensa aamupäiväksi päiväkotiin 3-vuotiaasta yöspäin, vaikka olisi kotona pienempien sisarusten kanssa. Saksassa osa-aikainen päivähoito katsotaan lapsen eduksi, sehhän on sosiaalista kasvatusta ja tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Ja erityisen tärkeää maahanmuuttajaperheiden lapsille kielen oppimiseksi. Suomessa tilanne on hieman eri, koska tarjolla on myös useilla paikkakunnilla kerhoja niille lapsille, jotka eivät tarvitse päiväkotipaikkaa. Saksassa tällaisia kerhoja ei oikeastaan ole.

      Poista
  6. Bongaa blogista Blogitunnustus! Kiitos ihanasta blogista :)
    Terkut Etelä-Ranskasta bisous! Lilli

    VastaaPoista
  7. Suomessakin on aika yleistä tehdä lyhennettyä työaikaa lasten ollessa pieniä esim. 30 tuntia/viikko tai vielä vähemmän, jos vain taloudellinen tilanne antaa periksi. Valitettavasti monella on niin tiukkaa asuntolainojen ym. kanssa, ettei tuo ole mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi,
      Olen asunut Saksassa reilut 4vuotta. Entisen Itä-Saksan puolella ja nyt Hessenissä. Mieheni on saksalainen. En ole ikinä törmännyt (käytännössä/puheissa) tuollaiseen systeemiin, että lapset haettaisiin kesken päivää kotiin pariksi tunniksi. Mielenkiintoista. Onkohan kuinka yleinen..?

      Itse olen kokenut, että minun on pitänyt paljon enemmän täällä Saksassa selittää, miksi en pane lapsiani yksivuotiaana hoitoon ja mene töihin. Ainoat (100%) kotiäidit tuttavapiirissäni ovat suomalaisia.

      Itse olen ajatellut, että täällä ei palata täysin (molemmat vanhemmat) töihin, koska työaika on pidempi ja joustamattomampi kuin Suomessa. Mieheni työaika on noin kaksi tuntia pidempi _per päivä_ kuin Suomessa. Tämä on aika yleinen huomio Suomesta Saksaan muuttaneiden keskuudessa.

      Ystäväni Suomessa saattavat hyvinkin olla kahdeksalta (tai ennen) töissä ja hakevat lapset neljältä. Saksassa, jos toimistolta poistuu kello 16, niin kommentoidaan, että "ai sä teit tänään vain puolikkaan päivän"...

      Meillä on kyllä ystäväpiirissä myös (saksalaisia) isiä, jotka tekevät lyhennettä työviikkoa. Sitä harkitsee myös oma mieheni, koska nykyisellä työsopimuksella (41h/vk & ruokatunnit ja työmatkoihin menevä aika päälle) hän ei juurikaan näe lapsia viikolla. Itse liputan aika kovaa Suomeen takaisin muuttamisen puolesta, niin voisi jakaa arkea tasa-arvoisemmin.

      Hanna M

      Poista
    2. Me muutettiin tänne (Rheinland-Pfalziin) Hessenistä, enkä ollut myöskään siellä kuullut koskaan näistä hämäristä lounasta kotona -paikoista. Täällä ja Baden-Württenbergissä niitä kuitenkin on, toivottavasti ovat jotain viimeisiä dinosauruksia Menneiltä Ajoilta...

      Toi työelämän joustamattomuus on ihan totta! Siitä en olekaan kirjoittanut vielä. Mä olen ajatellut syy-seuraussuhteen toisin päin: koska toinen puolisko on perinteisesti ollut kotona (vanhassa Länsi-Saksassa naisen tehtävä oli hoitaa koti), ei työelämässä ole ollut missään vaiheessa tarvetta joustaa. Mutta nykyään tilanne on ihan varmasti kuten sanoit, sillä eihän molemmat vanhemmat oikein voi tehdä niin pitkää työviikkoa kuin vaikkapa miehesi.

      Tosiaan työajoissa ja pomojen suhtautumisessa on tosi suuria eroja. Mulla itselläni on 37,5 tunnin viikko ja varsin ymmärtäväiset pomot sekä työkaverit, joilla on itselläänkin lapsia, joten ajoissa lähteminen ei ole ongelma. Sitten on insinöörikavereita, joilla on 35 tunnin viikko (mitä luksusta!) ja yhtälailla niitä, jotka osuvat samaan kategoriaan miehesi kanssa. Tuolla työmäärällä tosiaan perhe-elämän yhdistäminen on jo todella haastavaa. Juttelin juuri töissä koulutuksessa tänään yhden isän kanssa, joka kertoi että sekä hän että vaimonsa tekevät 80-prosenttista viikkoa. Varsin hyvä ratkaisu, ollaan kuitenkin lähellä täysiä tunteja, mutta kaikkea ei tarvitse aikatauluttaa minuutilleen.

      Poista
    3. Niin ja ensimmäiseen kommenttiin: varmasti suuri syy sille, miksi Saksassa on perinteisesti ollut vahvempi kotiäitikulttuuri Suomeen verrattuna on se, että täällä on (ainakin ollut) hyvin mahdollista elättää perhe varsin mukavastikin yhdellä palkalla, kun taas Suomessa se on jo aika haastavaa.

      Poista
    4. Hei,

      näen asiat aika samalla tavalla kuin Hanna. Olen itse saksalainen, poikaystävä suomalainen. Hän valittaa koko ajan, miten pitkät työpäivät täällä ovat. Ja kyllä täytyy myöntää, että vapaa-aikaa täällä arkisin ei ole tuskin. Hänen mukaan Suomessa tilanne on yleisesti toisenlainen.

      Omasta kokemuksestani voin puhua vain Tanskassa, missä joskus työskentelin. Siellä tosiaan oli tosi rentoutunut meininki, paljon vapautta ja joustavuutta. Siellä voisin myös kuvitella työskennellä kokopäivätoimisesti, vaikka olisikin lapsia. Täällä en sitä voi kuvitella. Vielä ei ole lapsia, mutta odotan nyt jo suurella innolla osa-aikatyöpaikkaa :-).

      Terveisin,
      Heike

      Poista
    5. Joo siis noi pitkät työviikot on kyllä aika kamalia (kiitän kaikkia tahoja omasta kohtuullisesta viikkotyöajastani!). On usein ihan normaalia tulla kotiin vasta joskus illalla - jos olet kotona vaikka joskus seitsemältä (mikäli työmatka on pitkä, et varmaan silloinkaan), mitä siinä ehtii vielä tehdä? Eipä juuri mitään. Uskon tai ainakin toivon kyllä, että jonkinlaista muutosta tapahtuisi täälläkin - josko kaikista vanhimman liiton jäärät kohta katoaisivat työelämästä luonnollisen poistuman kautta ja isienkin osallistuessa aiempaa enemmän lasten kasvatukseen ihan Elternzeitinkin kautta myös uudenlainen joustavuus saapuisi työpaikoille.

      Poista
  8. Tällä tavalla suomalaisesta näkökulmasta kahteen osaan jaettu osapäiväpaikka ei kuulosta mitenkään oudolta. Suomessa päiväkoti ei ole sitä varten, että vanhemmat saavat vapaata, vaan siksi, että lapsi saa varhaiskasvatusta, saa aloittaa koulutuspolkunsa. Ei siis ole olennaista, voiko vanhempi mennä lapsen päiväkotiaikana töihin vai ei, ja kahtia jaettu päiväkotipäivä palvelee oikein hyvin lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen säästäen samalla hieman vanhemmille koituvia kustannuksia. Toki Saksan ja Suomen päiväkotijärjestelmä on erilainen - ei taida Saksassa joka kolmas henkilökuntaan kuuluva olla yliopistokoulutettu opettaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, tämä suomalainen näkökulma oli mulle kyllä aivan uusi. Käsittäkseni etenkin nykyään on hallituksen linjauksia seuraten hyvinkin olennaista, että vanhemmat ovat töissä lapsen ollessa hoidossa - muutenhan oikeutta hoitopaikkaan onkin rajattu. Tässä kahteen osaan rajatussa päivässähän toinen vanhemmista on nimenomaan vapaalla eikä töissä, koska hoitoajat eivät mahdollista minkäänlaista työntekoa. En ole aivan varma, sopiiko moinen vastuuntunnoton löysäily nykyiseen säästölinjaukseen. Vanhempien rahoja se ei missään tapauksessa säästä - toinen heistä kun joutuu kuitenkin olemaan kotona, ja lisäksi tarhamaksut pitää maksaa ja se ruokakin tehdä kotona. Musta tuntuu myös yleisesti vähän hassulta väite, ettei olisi lainkaan olennaista, voiko vanhempi (=äiti) mennä kotiin ennen lasten koulun alkua. Kyllähän useimmat kuitenkin töihin palaavat, joko täyspäiväisesti tai osa-aikaisesti.

      Länsi-Saksassa päiväkoti on perinteisesti ollut nimenomaan tuota varhaiskasvatusta varten (tai onhan se sitä tietenkin vieläkin), ja kaikki lapset laitetaan tarhaan kolmevuotiaina riippumatta siitä, onko äiti kotona heidän kanssaan vai ei. Nyt täysin kotona olevien äitien määrä taitaa kuitenkin olla pienenemässä, joten joustavammat hoitoajat ja pidemmät päivät ovat tarpeen. Lain mukaan jokaiselle 1-vuotiaalle on taattava hoitopaikka, ja jos sitä ei löydy (kuten monessa paikassa käy) ja töihin paluu sen vuoksi viivästyy, voivat vanhemmat vaatia kunnalta korvausta ansionmenetyksestä.

      Poista
  9. En toki tarkoittanut, että töihin pääseminen ei olisi tärkeää taloudellisesti tai tasa-arvon näkökulmasta, vaan lapsen näkökulmasta. Lapsi saa varhaiskasvatusta riippumatta siitä, onko vanhempi päiväkotiaikana töissä vai ei ja lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen vanhempien työtilanteesta riippumatta. Hurjan paljon on tietenkin vanhempia, jotka eivät oikeasti välitä lapsistaan eivätkä siksi arvosta varhaiskasvatusta, vaan haluavat vain lapsensa pois jaloista häiritsemästä omaa elämää.

    Tietenkään perheen rahatilanne ei kokonaisuudessaan parane, jos toinen vanhempi ei PÄÄSE töihin, mutta kyllähän rahaa säästyy päiväkotimaksussa, jos kerran jaettu osapäiväpaikka maksaa vähemmän kuin yhtenäinen osapäivämaksu. Näin lyhyellä matikalla laskettuna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aa tarkoitit että säästöä tulee yhtenäiseen osapäivämaksuun verrattuna. Se saattaa olla totta, mutta en itse asiassa tiedä miten niiden hinnoittelu menee, kun kumpikaan ei meille tule kysymykseenkään. Koska ne ovat kuitenkin tuntimäärältään saman pituiset, luulen hinnan olevan varsin sama. Eiköhän noi tuntien mukaan kuitenkin laskuta.

      Musta tuntuu kyllä aika hurjalta väittää, että tosi monet vanhemmat eivät oikeasti välitä lapsistaan. Kuinka monesta voi sanoa noin, millä mittarilla sitä mitataan ja kuka on oikeutettu määrittämään välittämisen asteen?

      Poista