Mua on vaivannut vuoden vaihteen ympärillä harivnaisen sitkeä migreeni, joka on nyt onneksi laantunut päivä päivältä niin, että viimeisenä oireena ollut valoherkkyys tuntuu myös katoavan - juuri ajoissa tänään alkavia töitä ajatellen. Tietokoneella ei ole paljon uskallettu roikkua, ja iltaisin kämppä on ollut lähes pimeänä. Raitis ilma on tuntunut auttavan, joten olemme käyneet ahkerasti vaappumassa kävelyllä. Kerran otin kamerankin mukaan. 

Mystinen herra helium (?) asustelee meidän kadun päässä. Lähistöltä löytyy graffiteilla koristeltu vanha koulu, jossa järjestetään konsertteja ja muita tapahtumia. Kellarista voi myös vuokrata paria biletilaa omaan käyttöönsä. Graffitien lisäksi täältä löytyy myös noita perinteisiä Fachwerk-taloja, joista muutama on täälläkin selvinnyt pommeilta. Tykkään noista kovasti, mutta asumiseen olisivat siitä tympeitä, että katot ovat tyypillisesti matalalla ja ikkunat pieniä.

Lauantaina huomasimme yhdessä pensaassa tuoreita keltaisia kukkia. Tammikuun neljäntenä! Harmi ettei ollut dokumentointivälineistöä mukana. Täällä on kyllä kovin lämmintä ja auringon näkymisestä riippuen joko syksyinen tai keväinen tunnelma. Kymmenisellä lämpöasteella ei varmaan puhuta talvesta, ja hyvä niin. 

Suomessa huomasin, että siellä todellakin on paljon pimeämpää kuin täällä. Ei Saksankaan talvi kylve valossa, mutta pimeä tulee silti parisen tuntia myöhemmin ja aamukahdeksalta on jo valoisaa pimeimpäänkin aikaan vuodesta. Joulunpyhät kuluivat lähinnä sohvan pohjalla, mutta välipäivinä iski pienehkö järkytys autoillessamme pitkin säkkipimeää Pohjanmaata. Muistin heti, miksi minulla oli Suomessa asuessani kirkasvalolamppu. Täällä on näkynyt nyt paikoitellen myös sinistä taivasta, ja ehkä siksikin tuntuu, että kevät olisi jo kovin pitkällä.