Kokemuksia lapsen kaksikielisen kasvatuksen alkutaipaleelta
helmikuuta 24, 2016
Meidän tilanteemmehan on se, että asumme Saksassa, mieheni on saksalainen ja hänen äidinkielensä on myös kotikielemme. Lapsemme oppii siis "vain" kahta kieltä verrattuna useisiin ystäväpariskuntiimme, joissa tilannetta muokkaa vielä vanhempien kesken puhuttu englanti. Koska meillä on kotikielenäkin ympäristön kieli saksa, on se luonnollisesti tosi paljon vahvemmassa roolissa kuin suomi, jota lapsi kuulee pääasiassa ainoastaan äitinsä suusta. Suomen oppiminen on siis täysin minun harteillani, mikä on oikeastaan aikamoinen vastuu, jos asiaa alkaa miettiä. Onneksi en juurikaan mieti kasvatusasioita liikoja vaan kuulun ennemminkin tee kuten hyvältä tuntuu -leiriin, muutenhan en pian pystyisi lainkaan rentoutumaan.
Minulta on kysytty usein, puhunko lapselleni suomea. Vastaus on kyllä, en voisi kuvitella käyttäväni hänen kanssaan saksaa. Suomi on äidinkieleni ja se kieli, jolla ilmaisen itseäni parhaiten. Ei tuntuisi yhtään luonnolliselta puhua pojalle saksaa, kieltä, jonka olen itsekin joutunut opettelemaan vieraana kielenä. Lisäksi suomen oppiminen on tietenkin tosi tärkeää siksi, että muuten lapsellamme ei olisi yhteistä kieltä Suomen puolen sukunsa kanssa. Suomen osaaminen on tietenkin myös ehdotonta, jotta pojalle muodostuu syvempi suhde toisen kotimaansa - vai onko kyse vaan äitinsä kotimaasta? - kanssa.
Lapsemme täyttää tänä keväänä kaksi eli olemme vasta ihan alkutaipaleella näissä kielikuvioissa. Pojan ollessa vauva tunsin usein huonoa omaatuntoa siitä, etten puhunut hänelle aivan jatkuvasti ja selittänyt kaikkea, mitä teen. En ole kovinkaan puheliasta sorttia, ja tuntui tosi vaikealta pitää käytännössä monologia tyypille, joka ei vastannut koskaan mitään. Nyttemmin tilanne on helpottunut pojan puhellessa jo itsekin ja toistellessa sanoja papukaijan tavoin, kun hänen kanssaan voi aidosti kommunikoida.
Pikkuhiljaa hän alkaa myös erotella kieliä sen mukaan, kenelle hän puhuu. Minulle hän puhuu paljon suomea - toki myös saksaa - ja saattaa joskus toistaa ensin saksaksi sanomansa sanan samantien myös suomeksi huomatessaan, että se olikin kanssani käytettävä kieli. Mieheni on hänelle Papa, paitsi minulle hän puhuu usein myös isistä. Toisaalta hän myös joskus hermostuu täysin, kun ilmoitan paloauton sanovan suomeksi piipaa saksalaisen tatüütataan sijaan. NEIN, hän huutaa.
Lupaavasti alkanutta kielitaidon kehittymistä täytyy tietenkin tukea kaikin mahdollisin keinoin. Olemme nyt aloittaneet säännölliset skype-puhelut Suomen isovanhempien kanssa. Televisiottomassa taloudessa kasvava poika ei ole toistaiseksi katsonut minkäänkielisiä lastenohjelmia, mutta olen alkanut harkita suomenkielisten piirrettyjen näyttämistä ihan vaan kielen oppimisen takia. Suomalaiset kaverit ovat myös tärkeitä: onneksi olen tutustunut täällä meidänkin kaupungissa pariin samanikäisen lapsen suomalaiseen äitiin. Mitä enemmän poika kokee tilanteita, joissa suomea puhuvat useammat kuin pelkkä äitinsä, sitä parempi. Oikeasti haastavat ajat taitavat olla vasta edessä lapsen kasvaessa, mutta eiköhän niistä selvitä ainakin kohtalaisesti.
Tämä aihe on tosi kiinnostava ja tärkeä, ja olenkin nyt kiitollinen ihan jokaisesta kommentista tai kysymyksestä! Onko sinulla kokemusta aiheesta tai jotain hyviä vinkkejä vähemmistöasemassa olevan kielen oppimiseen ja ylläpitämiseen?
Heute geht's um die zweisprachige Erziehung des Kleinen. Ich rede nur Finnisch mit ihm und sein Vater natürlich Deutsch. Am Anfang benutzte er vor allem deutsche Wörter, obwohl er das Finnische genauso gut verstanden hat. Nachdem wir am Weihnachten in Finnland waren, fing er mehr und mehr an, auch Finnisch zu reden, was sehr schön ist. Jetzt redet er auf beiden Sprachen und ich bin gespannt, wie es weiter gehen wird.
29 kommenttia
Pitää vain olla aina johdonmukainen ja puhua sitä suomea. Mulla on monta tuttavaa, joilla kaksikielisyys on onnistunut. Yhden suomenruotsalaisen ystäväni tytär on nyt 30v ja puhuu aina automaattisesti äitinsä kanssa ruotsia. Suomalainen kummipoikani puhuu 6v tyttären kanssa suomea, äiti puhuu puolaa ja tyttö on englanninkielisessä lastentarhassa ja puhuu ihmeen hyvin jo englantia. Brysselissä asuvan saksalaistuttavan mies on englantilainen, lapset puhuvat saksaa, englantia ja ranskaa sujuvasti, ihan kateeksi käy. Tuttavani saksalainen mies ei antanut vaimon puhua lapsen kanssa pelkkää suomea, hän pelkäsi, että lapsi ei opi sitten saksaa, kun puhuu kotiäidin kanssa suomea. Äiti alkoi sitten puhumaan myös saksaa lapsen kanssa ja siiä lähtien lapsi ei ikinä puhunut enää suomea. Tämä lapsi on nyt kohta 40v ja yrittää opetella suomea.
VastaaPoistaJoo eikös ennen ollut ihan yleistä että ajateltiin, että toisen kielen puhuminen on haitallista lapselle ja hidastaa/vaikeuttaa myös sen enemmistökielen oppimista. Onneksi nykyään on jo tietoa päinvastaisesta. Suomeahan ei varmasti opi, ellei se tule ns. automaattisesti kotona - kyllähän sen opettelu myöhemmin on aikamoinen savotta. Kyllä mä uskon että me saadaan homma hoitumaan ihan hyvin. Toki saksasta varmasti tulee pojalle vahvempi kieli, mutta eiköhän suomikin saada sinnikkyydellä ihan hyvin haltuun!
PoistaKiva kun säkin kirjoitit aiheesta! Mullakin on se kokemus että loma Suomessa buustaa tosi paljon suomen sanastoa. Me katsotaan jotain suomalaisia lastenohjelmia, ehdottomana suosikkina Mimi ja Kuku. Perjantai-iltapäivisin päiväkodin jälkeen on suomenkielinen muskari josta lapsi on vihdoin ruvennut nauttimaan. Onko teilläpäin vastaavaa vai pelkästään Suomi-koulu kolmevuotiaasta ylöspäin?
VastaaPoistaVuosi sitten tyttö huuteli tatüütataa ja mä olin että ??? Nyt vuotta myöhemmin se osaa jatkaa "der Feuerwehr ist da" ja mä vihdoin tajusin mistä on kyse... Kiva kun 2,5-vuotias osaa jo laulaa tunnistettavasti päiväkodissa oppimiaan lauluja niin äitikin oppii niitä. Toistaiseksi osaan laulaa mukana vain Alle Leut' gehen jetzt nach Hause.
Mimistä ja Kukusta oon kuullutkin hyvää. Ehkä skarpataan tässä! Läppäriltä katselu on vaan tosi ärsyttävää, kun lapsi haluaa lähinnä leikkiä näppiksellä... Mutta ehkä meillä on jossain vaiheessa jopa oikeakin telkkari! Täällä ois Suomi-koulussa mini-ihmisten ryhmä, jonne voitaisiin jo mennä, mutta se on kohtuullisen matkan päässä torstai-iltapäivisin tosi aikaisin. Ei työssäkäyvä ihminen sinne veny millään, ja vaikka olenkin tällä hetkellä työtön (vaikkakin väikkärin parissa tekemistä on kyllä riittämiin), on matka julkisilla meikäläiselle kyllä liikaa. En siis elättele mitään toiveita siitä, että käytäisiin siellä myöskään myöhemmin. Harmi!
PoistaHehe, tosiaan jos taloudessa ei ole yhtäkään saksalaista, voi olla näistä aika pihalla. Ehkä toi tatütata ei ole tosiaan niin looginen asiaan perehtymättömälle :) Lauluista meidän poika on toistaiseksi ainoastaan mumissut A,B,C, Katze liegt. Ehkä se vielä oppii jatkamaankin jossain vaiheessa :)
Tämä oli tosi kiinnostava kirjoitus! Meillä ei ole lapsia ainakaan vielä ja miehenikin on suomalainen, mutta eihän sitä tiedä, vaikka jonain päivänä kasvatamme kaksi- (tai kolmi)kielisiä lapsia esimerkiksi täällä Hollannissa.
VastaaPoistaMinäkin ajattelin nuorempana, että kahta eri äidinkieltä puhuvien vanhempien lapsihan oppii "helposti" molemmat kielet. Mutta kyllä se tosiaan vaatii valtavasti työtä ja johdonmukaisuutta siltä vanhemmalta, joka asuu muualla kuin omalla kielialueellaan.
Huomasin asian, kun asuin Kreikassa ja ystävystyin työkaverinani olleen suomalaisen naisen kanssa, jolla on kaksi lasta kreikkalaisen miehen kanssa. Tuolloin noin 5- ja 10-vuotiaat lapset ymmärsivät kyllä täysin suomea, mutta puheen tuottaminen oli hankalampaa ja äidille tuli puhuttua enemmän kreikkaa kuin suomea. Isompi tosin ymmärsi, että esim. mulle pitää puhua suomea, että ymmärrän. :)
Jos meillä on joskus lapsia ja asumme muualla kuin Suomessa, minulla on täsmälleen sama periaate kieliasioissa kuin sinulla. Tuntuisi tosi oudolta puhua omalle lapselle vierasta kieltä! Ja harmittaisi totta kai, jos lapsella ei olisi yhteistä kieltä esimerkiksi isovanhempien kanssa. Olen varma, että lapsetkin kiittävät ahkeria vanhempia viimeistään aikuisena.
Niinpä, mäkin uskon että vaikka jossain vaiheessa varmasti ärsyttää, kun äiti jankkaa suomea, aikuisena sitten kiittää että sekin kieli tuli (toivottavasti) opittua! Toi puhuminen on varmasti tosiaan se kompastuskivi. Täytyy yrittää käydä usein Suomessa, vaikka lyhyilläkin reissuilla, koska siellä sen kielen tarpeellisuus selviää lapsellekin. Oon ymmärtänyt, että lapselle on tärkeää huomata, että sitä toistakin kieltä tosiaan "tarvitseekin" jossain, tämä ilmeisesti auttaa oppimista huomattavasti. Katsotaan miten meille käy!
PoistaTämä on vaativa juttu. Meilläkin ranska punkee lasten suusta huomattavasti helpommin kuin suomi. Minä olen laatinut toimenpidelistan, jonka ehkä tunnetkin jo: http://chezhelena.com/2015/12/07/aiti-voitko-kuoria-minulle-pommin/ . Se toimii valtavan hyvin. Nyt olimme viikon Suomessa, mikä tuntui auttaneen pienimmän kielenkehitystä uskomattoman paljon. Jostain syystä myös ranska alkoi reissun jälkeen sujua paremmin :)
VastaaPoistaToi onkin tosi mielenkiintoinen juttu, että reissun jälkeen ilmeisesti usein se vahvempi kielikin paranee. Meillä kävi vähän samoin, siis poika alkoi yleisesti puhua enemmän, ei vaan suomea. Olen kuullut samanlaisia kommentteja monilta, joten ilmiö taitaa olla yleinen. Noi pikkuihmiset on kyllä ihmeellisiä! Ja kiitos kun linkkasit ton postauksesi tähän, tosiaan mun piti linkittääkin se tekstiin mutta unohdin. Nyt se löytyy täältä :)
PoistaMekään ei ehditty vauvamuskariin ihan niin usein kuin olisin halunnut, ja sitten korvaavana aktiviteettina ollaan katseltu Musarullaata. Se on Pikku kakkosen tyyppien parin vuoden takainen konserttikiertue, joka on tällä hetkellä Areenassa (ja Lasten areena -sovelluksessa) ainakin kesään asti katseltavissa. Se on siitä kiva vaihtoehto piirretyille, että meillä ainakin ollaan opittu leipomaan leipuri hiivan tahtiin, eli ei ainoastaan istuta ja töllötetä, vaan tehdään myös.
VastaaPoistaItsehän olen myös aiheesta bloggaillut jo puolisen vuotta meidän kaksivuotiaan tahtiin, mutta en tiedä onko mulla tästä mitään peukalosääntöjä kertoa. Lapset kun on kaikki niin erilaisia. Siinä missä toinen porisee kaksivuotiaana kaikkia mahdollisia kieliä kuin papupata, toinen ei ole vielä sanonut sanaakaan. Mutta ollaanhan me aikuisetkin erilaisia: siinä missä toinen höpöttää koko ajan, toinen mielellään kuuntelee - eikä tästä kukaan vedä johtopäätöstä, että sillä on retoriikka haussa :)
Sen nyt voi tietty sanoa, että vähemmistökieltä joka tuutista niin paljon kuin rahkeista riittää.
Hei, kiitos Musarullaa-vinkistä! Mä en ole siis yhtään perehtynyt näihin telkkariohjelmiin. Täytyy nyt kyllä ryhdistäytyä ja kehitellä joku lapsenkestävä ratkaisu läppäriltä katsomiseen - tai äidin hermoistahan siinä on kyse, kun ohjelman katsomisen sijaan keskitytään lähinnä näppiksellä leikkimiseen. Ja kunhan tästä toivottavasti jossain vaiheessa muutetaan, luulen että meille tulee oikeakin telkkari!
PoistaJoo mä käynkin aina lukemassa blogiasi, kommentointi vaan voisi olla "hieman" aktiivisempaa! En mäkään usko että tähän on mitään nyrkkisääntöjä, tosiaan kaikki meistä ovat omanlaisiaan persoonia ja jokaisen perheen tilanne on kuitenkin erilainen. Vinkit on silti hyviä, kuten täällä tulleet Musarullaa ja Mimi ja Kuku. Aina on jotain pikkujuttuja, joita ei ole tullut ajatelleeksi mutta jotka voivat hyvinkin sopia omaan arkeen.
Moi! Harvemmin kommentoin tän tyylisiin postauksiin, vaikka aina luen, kun ilmestyy kohdalle. Mua kiinnostaa lasten monikielisyys jo ihan senkin vuoksi, että opiskelen opettajaksi eikä meille tähän mennessä ole puhuttu paljoakaan aiheesta. Oon aina lukemas kirjoitukset sekä niiden kommentit toivoen löytäväni lisää luettavaa kokemuksista.
VastaaPoistaIhanaa, että kirjotat aiheesta ja lukisin mielelläni lisää! :)
No moikka ja hyvä tietää! Kirjoitan tästä varmasti enemmänkin, aihehan on ja pysyy meillä ajankohtaisena. Ja aivan totta, opettajana joutuu (tai oikeastaan saa!) kohdata lapsia, joilla on erilaisia taustoja. Meidän tarhassa on älyttömästi monikielisiä lapsia, yliopiston tarhassa kun monet vanhemmat ovat ulkomailta tulleita tutkijoita ja ehkä paikallisillakin on normia useammin ulkomaalainen puoliso. Henkilökunta osallistuu kerran vuodessa monikielisyyttä käsittelevään koulutuspäivään, mikä on musta tosi kiva juttu vaikken tietenkään yhtään tiedä, mitä siellä opetetaan. Erinomaisesti he kuitenkin handlaavat tilanteen näiden välillä mitä kieltä sattuu puhuvien pikkutyyppien kanssa :)
PoistaNiin ja piti vielä lisätä että Facebookin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmässä on säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoituksia monikielisistä lapsista, en tiedä tiedätkö ryhmää. Tähän munkin postaukseen oli tullut hyviä kommentteja ja pari linkkiä.
PoistaHei ja kiitos kiinnostavasta jutusta. Meillä kotona sama tilanne parisuhteen osalta kuin teillä, mutta ei vielä lapsia. Minua kiinnostaisi kuulla, miten miehesi kokee sen (olettaen, ettei hän osaa suomea), ettei ymmärrä mitä sinä puhut lapsellenne, tuleeko tämän asian kanssa hankalia tilanteita?
VastaaPoistaMoi ja olepa hyvä! Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään ongelmia. Mies ymmärtää jonkin verran suomea, tässä vuosien varrella sitä on pakostikin oppinut vähän. Ja tähän asti hän on voinut myös oppia pojan mukana, hänelle puhumani kieli kun on kuitenkin aika yksinkertaista ja sisältää erittäin runsaasti toistoa ;) Luulen kyllä että tilanne saattaa hyvinkin vaikeutua myöhemmin. En esimerkiksi oikein tiedä, millä kielellä vaikkapa yhteiset ruokapöytäkeskustelut käydään. Mutta tämä selvinnee aikanaan, ja mieskin onneksi oppii suomea jatkuvasti! Hän ei juurikaan puhu, mutta passiivinen kielitaito eli ymmärrys on jo ihan kohtuullista. Voisinpa ehkä tehdä tästä ihan kokonaisen postauksenkin jos vaan saan aikaiseksi, laitan listalle!
PoistaKiitos vastauksesta, näin uumoilinkin, että pienen lapsen kanssa asia ei vielä niin näyttäydy. Oma postaus aiheesta olisi ainakin minun mieleeni!
PoistaHertan maailma on myös kiva ja ihan pienille lapsille sopiva lastenohjelma, löytyi ainakin joskus Ylen Areenasta. Kuuntelettekö suomalaisia lastenlauluja? Niitähän voisi kuunnella vaikka taustamusiikkinakin. Samaten erilaiset äänikirjat ovat kivoja. Esimerkiksi Miina ja Manu -kirjasarja sopii jo pienemmillekin. Mimiltä ja Kukultakin on tosi kiva tarinallinen laulu-CD, joka on meidän nuorimmaisen yksi ehdoton suosikki. Onko teidän lähellä muita samanikäisiä suomalaislapsia? jos on, niin ehdottomasti suosittelen leikkitreffien järjestämistä. Harmi, ettei teille aiktaulullisesti Suomikoulun pienenpien ryhmä sovi. Toivottavasti pääsette sitten varsinaiseen suomikouluun 3-vuotiaana. Se on kyllä tärkeää lapsille. Vaikka ei toki yksistään riitäkään, mutta tukee hyvin kotona puhuttua suomea ja sieltä saa suomenkielisiä kavereita. Itse suomikouluopettajana tiedän tuon, ettei iltapäivät työssäkäyville ole paras mahdollinen aika. Lasten kannalta vaan tunteja ei oikein voi kovin myöhään aloittaa. Meillä itselläkin on reilu tunnin matka julkisilla suomikouluun ja vaikka tunnit alkavat jo klo 16:15 olemme kotona vasta klo 19 maissa illalla. Yhtään myöhempään tunnit eivät arkena voi olla.
VastaaPoistaJee, lisää lastenohjelmavinkkejä! Lastenlauluja ollaan kuunneltukin, saatiin ihanilta asiaan perehtyneiltä kummeilta pitkä spotify-soittolista täynnä ihan mahtavia lauluja. Äänikirjoja en ollutkaan ajatellut! Puoliksi suomalaisia lapsia tunnen tästä ihan lähistöltä kaksi, ja me kyllä treffataankin säännöllisesti. Toistaiseksi lähinnä äidit puhuvat suomea ja pojat puuhastelevat jotain kukin keskenään, mutta tilanne muuttunee kunhan nuo pikkumiehet tuosta vähän kasvavat :) Suomikoulun suhteen oon tosiaan valitettavasti hyvin skeptinen. Hyvin todennäköisesti meillä tilanne on se, että työskentelemme molemmat täyttä työviikkoa, joten kolmen-neljän aikaan iltapäivällä en todellakaan ole lapsen kanssa yhtään missään. Mutta katsotaan, miten tilanteet kehittyy ja missä me edes ollaan vuoden päästä!
PoistaKirjoittelin tämän postauksen innoittamana jo jonkin aikaa mielessä pyörineen postauksen siitä, miten kaksikielisyys on meillä vaikuttanut lasten kirjoittamisen oppimiseen. Tämä ei vielä teille ole ajankohtaista, mutta myöhemmin kyllä. Itselle oli yllätys, miten paljon saksan kieli sotkee suomen kielen kirjoittamista, vaikka puheessa kielet eivät sekaisin juuri ikinä menekään. http://www.rantapallo.fi/lempipaikkojani/2016/02/25/kielet-ja-kirjaimet-sekaisin/
VastaaPoistaHehe, toi olikin hauska. Ymmärtäähän sen, että saksan kirjoitussääntöjä soveltaa loogisesti myös suomeen!
PoistaKääk, en oo tällä viikolla just mihinkään ehtinyt kommentoimaan ja uusia postauksia satelee! :D Luin siis jo aiemmin tämän. Tosi mielenkiintoinen juttu! Jotenkin mä oon ollut aina siinä uskossa että kaksikielisyys hidastaa sitä kielenoppimista, mutta ilmeisesti ainakin teillä poika puhuu jo melko paljon! Meillä tää samanikäinen puhuu pari sanaa ja muutamia tavuja vasta. Se menee niin eri tahtiin, että en kyllä oo yhtään huolissani. Esikoinen aloitti puhumisen myös vasta 2-vuotiaana kunnolla ja siitä asti onkin sitten pajattanut koko ajan.. :D
VastaaPoistaJoo tota kyllä kuulee että kaksi- tai monikieliset lapset oppii puhumisen vähän hitaammin. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, tai siis että onko asiasta jotain kunnon tutkimuksiakin. Näin yhden lapsen kohdallahan ei voi oikein sanoa, olisiko se ollut nopeampi vain yhdellä kielellä. Poika on nyt viimeisen kahden kuukauden aikana alkanut höpötellä hurjasti, toi joululoma tuntui olevan kaiken alku. Mut joo, jokainen meistä on oma yksilönsä. Mun sisko aloitti kanssa puhumisen ihan älyttömän myöhään, mutta höpöttää nykyään välillä senkin edestä ja opiskelee kieliä. Veli taas ilmeisesti puhui lapsena niin paljon, ettei sen enää juuri tarvitse ;)
PoistaOon itse kasvanut kaksikielisessä perheessä juurikin saksa-suomi. Meillä äiti saksalainen ja asutaan Suomessa. Hirveen usein on puolitutuilta kuultu kauhistelua, että oppiiko sitä kunnolla puhumaan jos kahta kieltä opettaa kerralla. Meillä puhuttiin kotona saksaa kunnes mentiin kouluun, niin puhuttiin sisarukset ja isä suomea, mutta ruokapöydässä ja äidin kanssa saksaa. Siinä vieraat joskus ihmetteli, kun pöydässä päällekkäin kahta kieltä. Itse oon kokenut hyvänä juttuna, koska "kielipää" kehittynyt ja uusien kielten oppiminen sujuu hirveen hyvin. Eikä ole ainoastaan oma kokemus vaan monilta muiltakin kaksikielisiltä kuullut samaa. Alussahan kestää kauemmin oppia puhumaan, mutta sen jälkeen puhekehityksen pitäis mennä aivan samalla viivalla yksikielistenkin kanssa. Toki esim. Itsellä äidinkielen kirjoituksissa vieraskielinen lauserakenne hieman nakersi esseitä :D
VastaaPoistaTeidän jo lapsuusiän ohittaneiden kaksikielisten kokemuksia on tosi kiinnostavaa kuulla! Odotan jännityksellä, minkälainen kielipää meidän pojalle kehittyy. Ja aivan varmasti lauserakenteet menevät helposti sekaisin tai ehkä niiden kohdalla kielikorvakaan ei ole niin tarkasti viritetty oikealle taajuudelle. Sen huomaa jo itsekin, että välillä ei olekaan enää niin selvää, missä järjestyksessä suomen sanat kirjoitetaankaan :) Vaikkei toki tällaisen tietoisen kielenoppijan hommia voi verrata aidosti kaksikielisiin!
PoistaTota kauhistelua ei ole kuulunut meillä yhtään - mahtaisikohan olla että se on jo vähän menneen talven lumia nyt, kun on tehty useita tutkimuksia kaksikielisyyden hyödyistä?
Osuin vahingossa blogiisi..ja hyvä niin. Asun meinaan itsekin Saksassa jo yli 10v. Ja minulla on saksalainen mies sekä monikielinen poika 13v. Eli minä puhun hänelle suomea koko ajan joka tilanteessa! Mies saksaa ja alussa kun en osannut yhtään saksaa puhelikeli oli englanti...minun onnettomalla englanninkielen taidollani (huh) ELi poika puhuu, saksaa äidinkielenään,suomea kiitettävästi,englantia kiitettävästi ja venäjää opiskelee ja sekin jo kiitettävä, eli jos sanotaan mitä koulussa noi numerot ovat,aina 1 tai 2..eli monikielisyys on lahja!
VastaaPoistaKyllä teidän lapsi oppii kummalle puhuu mitenkin, ja välillä kun mun poika oikein innostuu hän puhuu minullekin saksaa mutta ei se haittaa enää, kaikki kielet ovat hallinnassa. Ainoastaan kirjoittaminen suomeksi ei ole, mutta siihen panostamme hissukissun. Minun saksan kieli ei ole vieläkään viimeisenpäälle eikä kirjoittaminenkaan,olen itse oppinut tuon kielen mutta vanhempana onkin inhottava opetella uutta. Kielipää tosin vaikuttaa,,mutta lapset on eriasia. Mun mieskin innostuu välillä puhumaan suomea,tai poika neuvoo miten minä puhun saksaa,englantia...näin meillä! :)
Heippa ja oikein mukavaa että löysit tänne! Tosi kiva kuulla näin rohkaisevia kokemuksia. Mä odotankin jo jännityksellä millainen kielipää meidän pojalle kehittyy. Jos hän tulee äitiinsä, ei muidenkaan kielten oppiminen ole ongelma :) Näiden kahdenkin kielen oppimista on tosi kiehtovaa seurata. Meidän pikkumies alkaa juuri älytä yhä paremmin, mitä kieltä käyttää eri ihmisten kanssa. Niin mainiota kuunneltavaa! :)
PoistaMukavaa tiistaita!
Heippa! Päädyin sattuman kautta blogiisi ja ajattelin tulla kommentoimaan kaksi- ja monikielisten lasten kielenoppimisen erilaisuudesta verrattuna yksikielisiin. Opiskelen puheterapeutiksi, ja aiheesta on eri tavoin toteutettuja tieteellisiä tutkimuksia :) lapsilla, joilla on useampi kuin yksi kieli opittavana, kielenkehitys kokonaisuudessaan muodostuu eri tavoin kuin yksikielisillä. Esimerkiksi kaksikielisillä lapsilla toinen kielistä dominoi selvästi jo alusta alkaen puheen tuotossa. Lapsi voi kuitenkin ymmärtää hyvin molempia kieliä, ja jo varhain yhdistää sen, kenelle käytetään mitäkin kieltä (kuten itsekin kuvasit, että lapsi yhdistää saksan isään ja suomen äitiin). Kun lapsi alkaa tuottaa itse sanoja ja pidempiä ilmaisuja, kielet myötävaikuttavat toisiinsa ja saattaa käydä niin että lauseet ovat kahden kielen sekoitusta tai että lapsi taivuttaa suomenkielisiä sanoja väärin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia ja on olennaista monikielisyyden kehityksessä, ja virheelliset taivutukset tai sanamuodot korjaantuvat kyllä ajan kanssa :) Vanhempien osalta tärkeintä onkin ehdottomasti oman mallin näyttämisessä johdonmukaisuus ja sinnikkyys: kumpikin vanhempi käyttää omaa äidinkieltään (ns. tunnekieli) lapsen kanssa kommunikoitaessa. Tarkkaan ei osata sanoa, milloin kielet muuttuvat "tasavertaisiksi" vai päätyvätkö täysin samalle viivalle ollenkaan. Tästä ei kuitenkaan ole terveelle lapselle haittaa, vaan pääasia on se että lapsi saa asiansa ilmaistuksi, tulee ymmärretyksi ja ymmärtää itse arkensa ihmisiä, niin tuttuja kuin vieraampiakin. Kertomasi perusteella sinulla on todella hyvä lähestymistapa kaksikielisen lapsen kielenkehityksen tukemiseen :) (jos tutkimukset kaksi- ja monikielisyyden kehityksestä kiinnostavat, niin ainakin "bi/multilingual language development" ja "expressive language bilingualism" -täsmäsanoilla löytyy. Linkkaan tähän vielä aiheesta tehdyn pätevän gradun, jossa huomattiin englanti-suomi -kaksikielisillä lapsilla sanojen sekoittumista kielestä toiseen vielä kuusivuotiainakin! https://tampub.uta.fi/handle/10024/98230)
VastaaPoistaKiitos mielenkiintoisesta ja hyvin kirjoitetusta blogista! Kaikkea hyvää sinulle :)
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Kiva kun löysit tänne ja erityisen kiva että kommentoit :) Tsekkaan ehdottomasti ton gradun, hyviä suosituksia on aina kiva saada. Tota kielten sekoittumista lauseissa on nyt meillä liikkeellä tosi paljon, ihan mahtavaa kuunneltavaa! Uskomattomia nämä pikkuihmiset kyllä kertakaikkiaan useiden kieltensä kanssa.
PoistaTämä saattaa tulla esille itselläkin udeiden vuosien päästä kun muutan saksaan, ainakin unelmana on suuresti.
VastaaPoista