Monenlaiset ystäväni, kiitos teille
helmikuuta 05, 2016
En muista, haaveilinko joskus nuorempana erityisesti kansainvälisestä elämästä tai ulkomaalaisista ystävistä. Niin tai näin, olen tässä matkan varrella törmännyt vähän kaikkialta kotoisin oleviin ihmisiin, ja monista heistä on tullut hyviä ystäviäni. Suurin osa kontakteista on tullut töiden tai muiden yliopistokuvioiden kautta, sillä yliopisto on toki keskivertopaikkaa kansainvälisempi ympäristö.
Olen tässä muistellut normaaliakin ahkerammin viime vuoden ihanaa matkaamme Brasiliaan - sinnekään emme olisi lähteneet, ellemme tuntisi niin monia paikallisia. Syy tälle aktiiviselle muistelulle on se, että yksi heistä saapui juuri Saksaan, ja ensi viikon saamme nauttia tästä ekstrakivasta seurasta ystävämme majaillessa sohvallamme. Muistan miettineeni Brasiliassa, miten normaalia ja samaan aikaan ihmeellistä oli istua siinä keittiön pöydän ääressä, jutella niitä näitä ja miettiä, tilattaisiinko pitsaa illalliseksi. Olimme toisella mantereella kaukana kotoa, ja vaikka kaikki oli ensi silmäyksellä tosi eksoottista, kulki elämä siellä kuitenkin lopulta samalla tavalla kuin kotonakin. Ystävämme koko perhe otti meidät todella sydämellisesti vastaan ja olimme heidän luonaan kuin kotonamme. Ihmeellistä, että ensin jaat jonkun kanssa keittiön, kylppärin ja olohuoneen, pilkotte yhdessä hedelmiä ja käytte kauppahallissa, ja hetken päästä oletkin taas tuhansien kilometrien päässä.
Kansainväliset ystävyyssuhteet ovat antaneet tosi paljon. Olen saanut seurata erilaisia kohtaloita, kuulla erilaisia näkökulmia asioihin ja kuunnella mielenkiintoisia juttuja kavereiden kotiseuduilta. Majapaikkoja olisi aikalailla pitkin maailmaa, jos matkustelisimme enemmän - ulkosuomalaisena ja etenkin nyt lapsen kielitaidon parantamiseksi priorisoin aika vahvasti matkoja Suomeen.
Matkustelumahdollisuudet tulevatkin ehkä monille mieleen kansainvälisen ystäväpiirin suurimpana plussana. Itse sanoisin kuitenkin, että parasta on se, että huomaa meidän kaikkien olevan kuitenkin lopulta aika samanlaisia riippumatta siitä, olemmeko kotoisin Suomesta, Saksasta, Brasiliasta, Iranista, Turkista vai Etelä-Afrikasta. Olen tosi kiitollinen siitä, että poikamme kasvaa ympäristössä, jossa on monenlaisia, monen näköisiä ja eri kieliä puhuvia ihmisiä. Hänestä kasvaa toivottavasti avoin maailmankansalainen riippumatta siitä, missä hän myöhemmin asuu.
Ich bin dankbar dafür, dass wir Freunde aus aller Welt haben. So merkt man, dass wir alle eigentlich gleich sind, obwohl die Unterschiede am Anfang groß zu sein scheinen.
9 kommenttia
Huokaus miten ihanalta kuulostaa, tuo että matkaillessa näkee pinnan alle, oikeita ihmisiä oikeissa ympäristöissä. Sitä ei perusturisti vaan näe. Mä oon aina ollut tosi kiinnostunut eri kulttuurien ihmisistä ja siitä arjen elämästä. Haluaisin asua niin monessa maassa vaan että saisin tutustua elämään siellä. Voi kun on vaan tää yksi elämä! Yleensä haluan ajatella et lapset ei sido ja estä, mut tosiasiassa he on se syy minkä takia me ei lähdetä ulkomaille asumaan. Mutta jos olis mahdollisuus tutustua kansainvälisesti ihmisiin niin se olis niin huippua!
VastaaPoistaNiin se piti vielä mainita, että siitä syystä sinunkin blogista alun perin kiinnostuin. Että vaikka oon ihan suomalainen Suomessa niin silti on tosi kiinnostavaa lukea elämästä jossakin muualla. :)
PoistaLasten kanssa kaikenlainen lähteminen on kyllä ihan eri homma kuin silloin joskus yksin yhden matkalaukun kera. Ja muutenkin, jos ei ole jotain työkuvioita, jotka veisivät ainakin toisen jokseenkin luontevasti ulkomaille, on vielä vaikeampaa lähteä kehittelemään kuvioita. Mutta eipä kaikkien tarvitsekaan! :)
PoistaMulta aina vähän unohtuukin se, ettei kaikilla lainkaan välttämättä ole niinkään ulkomaalaisia kavereita. Toi yliopisto on tavallaan sellainen kupla, ja nämä kuviot alkoivat jo aikanaan vaihtovuonna tai ehkä myös joskus lukioaikojen kielimatkalla ja kesäreissuilla Ranskaan. Pojan päiväkotiryhmässäkin (yliopiston tarha) vain vajaa puolet lapsista on täysin saksalaisia. Ja kun lisää tähän kaikki vierailevat tutkijat ja muut muualta tulleet, pitää jo oikein nähdä vaivaa pysyäkseen vain saksalaisten seurassa. Mut ehkä niitä ulkkareita pyörii sielläkin päin, tai jos ei niin onhan ainakin näitä blogeja, joita voi seurata :) Mä voisin ehkä kirjoittaa tästä elämästä Saksassa enemmänkin, mutta se tuntuu aina vaikealta. Kaikkihan on niin normaalia! Mut kiva kun tykkäät!
Minä olen oikein tyytyväinen ratkaisuumme muuttaa kolmen lapsen kanssa ulkomaille (Saksaan) ja pitkälti juuri siitä syystä, että haluan lapsiemme kasvavan suvaitsevaisuksi ja monikulttuurisuuden ymmärtäviksi. Toivon todellakin, että heistä tulee toiset huomioonottavia maailmankansalaisia. Heidät (kuten meidät perheen aikuisetkin) on otettu hyväksyvästi tänne vastaan. Samaten koen, että kaksikielisyydestä on vain hyötyä lapsillemme. Vaikka en voi olla myöntämättä, että kaksikielisiksi oppiminen ei olekaan ollut mikään kivuton ja ongelmaton prodessi.
VastaaPoistaJoo ei varmasti. Muistan että oli jo inhottavaa vaihtaa koulua pienenä kun muutettiin paikkakunnalta toiselle, mutta se tapahtui sentään 15 kilometrin säteellä. Mutta uskon kyllä, että lopussa kiitos seisoo ja lapset ovat myöhemmin tosi tyytyväisiä muuttoon!
PoistaHeh hehe, oletko huomannut ton vihreän auton viimeisessä kuvassa? Siinä on jonkun blogin osoite. Harmi ettei ole mikään "kunnon" blogi, kun on vain 2 kirjoitusta vuodelta 2011, olisi ollut hauska yhteensattuma :-) Ihme että joku on nähnyt vaivan laittaa autoon tarrat, mutta ei ole kirjoittanut sen enempää.
VastaaPoistaNoh, asiasta toiseen, se on kyllä ihana juttu, että meillä on mahdollisuus olla muittenkin kanssa ystäviä, on se maailma muuttunut isovanhempiemme ajoista! Minäkin mielellään menen ulkomaille kavereitten luo, on se ihan eri asia kun pelkkänä turistina.
No nyt kun sanoit niin joo, kyllä mä sen tekstin joskus luin ja katoin että jaa blogi, mut en kyllä ollut käynyt katsomassa mitä sieltä osoitteen takaa löytyy. Kelasin varmaan että portugalia, ei tarvitse vaivautua :) Ja ilmeisesti ei sit tosiaankaan tarvinnut, heh!
PoistaOi että, osuit niin asian kantaan! Juuri tuo on minunkin mielestäni suurin oivallus kansainvälisyydestä - että aika samanlaisia tässä kuitenkin ollaan. Ne erot ovat vain pinnassa, mutta sisällä on jotain liikuttavan samaa ihan sama onko kaveri Meksikosta, Itävallasta tai Indonesiasta.
VastaaPoistaIhana kaunis maailma ja sen ihanat kauniit ihmiset <3
Juuri niin! Etenkin näinä varsin raskaalta tuntuvina aikoina yritän harjoittaa tällaista yhden naisen positiivisuus- ja rakkauspolitiikkaa. Se tuntuu olevan tarpeen!
Poista