Hetki sitten pähkäilimme vielä, hankkisimmeko olohuoneeseen verhot vai jättäisimmekö sen ilman. Muutamatkin ehdottivat valkoisia verhoja kompromissiksi, ja ei juuri minkäänlaisen harkinnan jälkeen päätimmekin kokeilla sellaisia. Ja mikä ero onkaan verhottoman ja verhollisen tilan välillä! Kaikuminen väheni luonnollisesti, ja olohuone näyttää kotoisammalta ja jotenkin valmiimmalta. Nyt kun näissä verhoasioissa on niinsanotusti pää avattu, aloin jo harkita jotain Marimekkoa (taloudessamme ei liene muita vaihtoehtoja) ainakin vierashuoneeseen. Katsotaan!

Verhot eivät suinkaan ole ainoa uusi asia olkkarissa. Nurkassa on uusi perheenjäsenemme, Fritz Hansenin ihana ihana ihana Ro-nojatuoli. Sen valokuvaaminen ilman ylivalotusta on jokseenkin mahdotonta, joten näillä mennään! Heittäydyimme tuolin suhteen vallan hurjiksi ja ostimme sen aivan ex tempore netistä ilman mitään koeistumisia, vertailuja tai juuri minkäänlaista harkintaa. Fritz Hansenilla sattui olemaan kampanja, jossa rahin sai tämän tummansinisen version kanssa kaupan päälle, joten värivalintaakaan ei tarvinnut juuri miettiä. 

Toimituspäivän koittaessa kyllä vähän jännitti: tuliko tehtyä ihan hutiostos, onkohan se edes mukava ja miten väri sopii tänne? Kaikki meni onneksi hyvin ja olemme salamahankintaamme varsin tyytyväisiä. Huh!

Tuolin vieressä kököttävä Marimekon kassi voi muuten tarkoittaa vain yhtä asiaa: olen varovasti aloitellut taas neulomista! Jos aktiivisuuteni pysyy samana, saatan saada tänä talvena toisen viime vuonna aloittamistani sukista jopa ihan valmiiksi asti.

Tätäkin olohuonettamme katsellessa tulee miettineeksi, miten paljon helpompaa rajallisissa tiloissa on, kun ei ole televisiota. Olisihan sellainen periaatteessa mukava olla, mutten taaskaan keksi, mihin se mahtuisi. Jatkanemme siis vielä televisiottomalla tiellä! Semilähitulevaisuuden hankintalistalla on sen sijaan toinen objektiivi kameraan, jotta saisin kuvattua hieman laajempia alueita kerrallaan ja tämäkin olkkari mahtuisi kuvaan paremmin.