Lämpötila putosi parin päivän sisällä noin 15 astetta. Tänään mulla oli ensimmäistä kertaa varmaankin kuukauteen pitkät housut ja sukat jalassa, aivan ihmeellistä. Ulkona on harmaata ja teki pitkästä aikaa mieli teetä. Tein jauhelihakastiketta, tai tuossa se edelleenkin muhii, ja jotenkin tämä kaikki tuntuu pitkän hellejakson jälkeen aika merkilliseltä. Koska on maanantai, hommaan sekoittuu vielä aimo annos väsymystä. Jännä miten silmäluomet painavat heti pari kiloa enemmän kun aurinkoa ei näy. Suomessa kesän olleet tietävät varmaan tuskaisen hyvin, mistä puhun ja haukkuvat tätä lukiessaan kermaperseeksi.

Kun hellettä vielä piisasi vaikka muille jakaa, törttöilin asiaa lämpötilateknisesti tarkasteltuna ja tein pannaria. On ihan paras idea puolittaa taikina ja tehdä se lasagnevuokaan, jos on arkipäivät ainoa kyseisen herkun syöjä. En tiedä onko fiksua mainita, että hotkaisin koko pannarin siltä istumalta. Jos ei ole äitiliinin hilloa, parhaan tekee Bonne Maman!

Ruokapuolelta mainittakoon myös, että korvapuustimojoni on hukassa. Leivoin niitä aimo kasan töihin synttäreideni kunniaksi vain huomatakseni, että taas kävi kuten viime aikoina joka kerta: puusteista tuli jotenkin mauttomia ja sekunnissa kuivuvia. Onko jollain vinkkiä, joka auttaisi naista mäessä? Haluaisin mehevää puustia!

Es ist plötzlich 15 Grad kälter geworden. Heute hatte ich das erste Mal seit etwa einem Monat eine lange Hose und Socken an, komisch. Es ist grau draußen und ich hatte wieder Lust auf Tee. Ich habe Bolognese gekocht, und irgendwie fühlt sich das alles nach der langen Hitzeperiode sehr merkwürdig. Weil es Montag ist, bin ich auch ziemlich müde. Ich finde es schon krass, wie sehr man es merkt wenn die Sonne nicht da ist. Das wissen die Finnen wohl diesen Sommer fast schon zu gut.

Als es noch heiß war, war ich temperaturtechnisch etwas ungeschickt und habe Pfannkuchen im Ofen gemacht. Das ist was sehr beliebtes in Finnland, sehr lecker! Zimtschnecken habe ich auch gebacken, aber irgendwie werden sie nicht mehr so lecker wie früher. Ich habe keine Ahnung, was ich falsch mache, sie werden schnell etwas trocken und schmecken gar nicht so intensiv und saftig wie sie eigentlich tun sollten. Blöd!

Ennen pojan syntymää olimme vahvasti sitä mieltä, että sitten kyllä järjestämme säännöllisesti aikaa ilman lasta, jotta voimme keskittyä toisiimme. No, todellisuus on kuitenkin ollut toinen, vaikka lapsenvahtiehdokkaita olisi kyllä muutama tässä lähistöllä. Menneen hääpäivän kunniaksi buukkasimme anopilta viikonlopun, jätimme pojan hemmoteltavaksi ja ajoimme Johannesbergiin Auberge de Temple -nimiseen pieneen butiikkihotelliin, jossa on kuuden huoneen lisäksi myös yhden Michelin-tähden ravintola. 

Olimme varanneet yöpymisen ja kuuden ruokalajin illallisen sisältävän paketin. Ruoka oli taivaallista, ja oli ihanaa syödä ajan kanssa ja nauttia eleettömän lämminhenkisestä palvelusta, viimeisen päälle mietityistä annoksista ja niihin sopivista viineistä sekä siitä, että oli kerrankin aikaa jutella rauhassa jostain muustakin kuin pojasta, töistä tai niiden etsimisestä. Ravintola oli pieni ja sen verran fiini, etten katsonut sopivaksi kaivaa kameraa esiin annosten kuvaamiseksi vaan keskityin niiden nauttimiseen ilman dokumentaatiota. Ihanaa huonettamme sen sijaan kuvasin ihan ajan kanssa. Sen nimi oli muuten Juhani Palmu, ja kaikki seinällä olevat taulut olivatkin herran käsialaa.

Mini-irtiotto arjesta oli ihana! Se sisälsi juuri sopivasti luksusta ja rauhaa sekä - ei lainkaan vähäpätöinen seikka - katkeamattomat yöunet. Sovimme ottavamme uusiksi viimeistään seuraavana hääpäivänä.

Vor dem Geburt des kleinen Mannes haben wir gesagt, dass wir dann als Eltern auf jeden Fall regelmäßig zu zweit was machen und Zeit für uns als Paar nehmen. Die Realität sieht natürlich anders aus... Deswegen haben wir, um unseren Hochzeitstag etwas nachträglich zu feiern, den Sohn zur Schwiegermutter gebracht und sind nach Johannesberg gefahren. Da gibt's Auberge de Temple, ein sehr kleines und feines Hotel mit einem Sternerestaurant Helbigs, in dem wir eine Übernachtung mit 6-Gang-Menü gebucht haben. Das Restaurant war zu fein um dort Fotos zu machen, aber dafür habe ich das Zimmer ausgiebig fotografiert. Wir fanden unsere kleine Auszeit super. Wir hatten Zeit und Ruhe, konnten über Sachen reden, die nichts mit Kindern oder Job zu tun haben, und es hat uns niemand in der Nacht geweckt. Und genauso wichtig: das Essen war wirklich sehr, sehr, sehr lecker.