Elämme jännittäviä aikoja, sillä tämä morsian istahtaa ylihuomenna lentokoneeseen siirtyäkseen pitkäksi viikonlopuksi kotimaahan. Rakkaan (erinäisten tavaroideni varastoa satunnaisesti myös asunnokseen kutsuvan) kaasoni luona jo ikuisuuden roikkunut hääkolttu pitää viedä lyhennettäväksi ja myös hieman pienennettäväksi, ja lisäksi käyn sopimassa kukista floristin kanssa sekä keskustelemassa kaikesta itse juhlaan liittyvästä ravintolassa. 

Koko kevät livahti salakavalasti mysteeripaikkaan, ja havahduin tässä eräänä päivänä siihen, että häihin on enää alle kaksi kuukautta ja että mainittu kotimaanmatka lähestyy reipasta vauhtia. Jälkimmäinen havainto toi lähes kaiken lähes ajallaan hoitavan morsion vapaa-aikaan hiukan täytettä, koska mielessä kävi, että puvun vienti lyhennettäväksi vaatisi jotain jalkaan pantavaa. Yhdestäkään kaupasta ei löytynyt yksiäkään kenkiä värillä tai ilman, mutta onneksi nyt lopulta tilattuani ja palautettuani suorastaan hävettävän monet korkkarit päätin pitää nuo kuvassa olevat yksilöt. Valinta on nyt lukittu, joten julistan että on aivan sama riiteleekö tuo valkoinen mekon värin kanssa. Ei niitä kenkiä sieltä helman alta kuitenkaan näy, niin. 

Meillä väitöskirjaprosessiin kuuluu artikkelin julkaiseminen jossain vertaisarvioidussa alan lehdessä. Väikkäri itsessään on ainakin meidän ryhmässä aika itsenäistä puuhaa. Alussa annetaan suunta ja pari ideaa, joita jatko-opiskelija lähtee sitten itse työstämään kohti valmista väitöskirjaa. Nythän on tietenkin niin, ettei hommat koskaan suju aivan ideaalilla tavalla, ja muistanpa itsekin kironneeni useaan otteeseen, että nyt ei kyllä näytä siltä, että moinen artikkeli syntyy koskaan, ja sen vaan sanon että jos niin käy, niin sitten kyllä skumppa virtaa ja musiikki soi, lievästi sanottuna.

No, perjantaina lähetin tekstin lehteen arvioitavaksi ja jäin odottelemaan arvioijien tuomiota korjaustarpeesta ja julkaisukelpoisuudesta. Ottaen huomioon, että julistin aikanaan pitkin turuja ja toreja kaiken muuttuvan autuaaksi sit kun vaan saan sen artikkelin, oli lähetysprosessi ihan käsittämätön antikliimaksi. No niin, eihän tästä teksistä saa aikaan varmaan edes yhtä lukua itse väikkäriin, eikä tässä nyt muutenkaan ole syytä mihinkään tuuletuksiin kun hommat on ihan levällään. Sama ilmiö toistuu oikeastaan joka kerta, kun jotain horisontissa siintävää, oletettavasti autuaaksi tekevää tapahtumaa odottaa kuin kuuta nousevaa. Sit kun vaan saan oman alan kesätöitä niin kaikki ongelmani ratkeavat! Sit kun tää kirottu diplomityö valmistuu niin sanon vaan että varaan pöydän parhaasta ravintolasta jonka keksin ja ah sitä autuutta! Sit kun vaan löydän väikkäripaikan niin tulevaisuuden epäselvyydet ovat poissa hups vaan! Sit kun kirjoitan vihdoin artikkelin niin ah sitä juhlan tunnelmaa!


Oikeastihan käy niin, että ne kesätyöt saatuaan alkaa stressata seuraavan vuoden opinnoista, lopputyöpaikan löytämisestä ja siitä, ettei ehkä tee niitä töitä riittävän hyvin. Dippatyön valmistuminen taas ei aiheuta minkäänlaisia ah jes vihdoin, vuoren kokoinen kivi poistui sydämeltäni -tuntemuksia, kun seuraavan askeleen epäselvyydet painavat jo mieltä. Väikkäripaikan saaminen taas luonnollisesti tuo mukanaan erinäisiäkin uusia sit kun -ajatuksia, jotka tuskin loppuvat työelämään siirtymisen yhteydessä.

Olen ollut tähänastisen elämäni aikana ainoastaan kerran puhtaan onnellinen ja ylpeä saavutuksestani ilman minkäänlaista huolen tai realismiksikin kutsutun tulevien haasteiden tunnistamisen häivää. Tämä historiallinen hetki oli yo-juhlapäivä. Kädessä oli loistava todistus, päässä valkoinen lakki, taskussa opiskelupaikka ja mieli vielä sen verran nuori, että koko maailma tuntui olevan avoinna eivätkä mitkään tulevaisuuden realiteetit edes mahtuneet käsityskyvyn rajoihin. Tuo kerta pysyykin epäilemättä ainoana. Paremman elämän sateenkaaren päästä etsimisen sijaan yritänkin nyt muistuttaa itseäni siitä, että myöhemmin muistelen näitäkin aikoja lämmöllä. Sitten kun -ajatusten sijaan kerron itselleni, että juuri tämä on se hauska ja erityinen ajanjakso, josta kannattaa nauttia sellaisena kuin se on. 

Tänään töissä näpyteltyä ja kollegoille lähetettyä:

From: Oili

To: jumalaton lista kollegoita

You thought it wouldn't come this year? 

You thought you knew what you're doing this Friday?

You thought you have already seen it and can enjoy the wonderful peace until next year?

Well, this will all change now since we are proud to inform you that it's time for the bombastic annual Eurovision spectacle! The most informed readers might now consider pointing out that the event already took place last week, but due to the schedule problems of our previous host and current guest of honour Mr. lemppari-ex-kollega the exclusive party was postponed to this Friday, that is tomorrow! We have two recorded versions of the show to be sure that we won't miss it!

The spectacular, most amazing, unbelievable fiesta will take place in the lovely väikkärini-ohjaajan-sukunimi residence, katu numero at around 19:00. There will be the traditional Eurovision chili con carne, the traditional Eurovision cake and, the last but definitely not the least, the traditional Eurovision pimms almost directly from England! And new culinary surprises! In order to maintain the excitement level of the guests, the hostess has prepared the traditional Eurovision bingo. There might be a prize for the winner...

So if you, dear reader, won't be able to sleep tonight because of all the pre-excitement and anticipation, we understand you! We won't be able to sleep either!

With the most enthusiastic greetings (!!!), 

Väikkärini ohjaaja + Oili

Olemme kaikki ehkä hieman euroviisupöhköjä, mutta perinteitä on kunnioitettava aikatauluongelmista huolimatta. Oon kuin ihmeen kaupalla onnistunut välttämään kaikki uutiset voittajasta ja skandaaleista, joten täähän on ihan niinku katsoisi suoraa lähetystä! Nyt leipomaan kakkua spektaakkelia varten, jottei tarvitse aivan tyhjin vatsoin ja sokerivarannoin riemuita!

Saksassa helluntai on kaksipäiväinen pyhä, mikä ilahduttaa allekirjoittanutta kovasti etenkin tänä vuonna, kun eilinen kului häiden jälkeen hyvinkin väsyneissä merkeissä pääasiassa autossa istuen. Passitin toisen osapuolen käyttämään päivän pikkuhiljaa ikuisuusprojektiksi muuttuneen väitöskirjansa parissa, jotta "oikeestaan tästä ei puutu enää kuin ihan viimeinen viilaus" muuttuisi kuukausien jälkeen muotoon "ah, vihdoin palautin koko roskan proffalle, hasta la vista beibi". Keittiön pöytä on siis hautautunut monitorin, läppärin, erinäisten paperien ja kirjojen alle. Kirjoittajan ahkeroidessa tartuin itseäni niskasta kiinni ja puunasin kämpän. Nyt elo maittaa taas ihan eri tavalla! 

Meillä ei siis todellakaan tunneta termiä viikkosiivous, koska aina ei jaksa eikä inspiroi. Silloin kun siivoamme, hoidamme homman kerettiläisesti lähinnä sunnuntaisin (onneksi meidän talon järjestyssäännöissä ei lue, että imurointi olisi pyhäpäivisin kiellettyä. Näitäkin tapauksia löytyy!). Hiukan ongelmallista tässä on se, ettei sunnuntaisin tai muina pyhinä saa tietenkään meluta muuten esim. viemällä pulloja lasinkeräykseen. Siivous jää siis pakostikin aina vähän puolitiehen, mutta olkoon. Myöskään nurmikon leikkaaminen tai muut ääntä päästävät aktiviteetit eivät ole lainkaan ok pyhäpäivinä. Meillä ei tuossa partsilla nyt varsinaisesti kasva nurmikkoa, mutta ihmettelen aina, missä välissä ihmiset sitten oikein pitävät pihoistaan huolta. Lauantai livahtaa usein ruoka- ja muissa kaupoissa, ne kun taas ovat tietty sunnuntaisin kiinni, eikä arki-iltoina töiden jälkeen välttämättä innosta ryhtyä suuriin puuhasteluihin. Mysteeri.

Tämä oli toinen kerta kun kävin Bodenseellä. Viime reissulla pari kuukautta sitten oli paljon kylmempi ja niin sumuista, että Alppien kuvittelemiseen tarvittiin jo aika runsaasti mielikuvitusta. Noin aurinkoisena ja lämpimänä päivänä todettiin kuitenkin kuin yhdestä suusta, että on hyvin ymmärrettävää miksi Bodensee on yksi Saksan suosituimpia lomakohteita. Äärimmäisen kätevää että nuo kaverit muuttivat paikalle (vaikkakin välimatka kyllä kasvoi alkuperäisestä kilometristä ikävän suureksi), koska nyt on mainio syy käydä ihastelemassa vuoria ja järveä säännöllisin väliajoin.

Tuleva anoppi täytti pyöreitä vuosia, minkä kunniaksi lähdimme pitkäksi viikonlopuksi reissuun. Kovin kauas ei tarvinnut lähteä aika upeiden maisemien luo pääsemiseksi: maks parin tunnin ajomatkan päässä Pohjois-Baijerissa on aivan ihana seutu, jossa Main-joki kiemurtelee viinitarhoja täynnä olevien kukkuloiden keskellä (jos tsekkaatte kartan niin yksi seudun pikkukylistä on nimeltään Volkach). Ilmatkin suosivat niin että aurinkorasva piti jopa kaivaa esiin ekaa kertaa tänä vuonna (tätä kirjoittaessani täällä ei sitten todellakaan ole lämmintä eikä kuivaa). Varsin mukava viikonloppu. 

Luulenpa, ettei suuri osa kansasta ole lainkaan tietoinen siitä, mitä kaikkea Saksasta löytyy. Turisti voi viettää kaupunkiloman haistellen Berliinin tunnelmaa, pyörien Münchenin puistoissa, ihastella Dresdenin oopperataloa ja muita hienoja pytinkejä tai vaihtoehtoisesti vaikka pyöräillä/autoilla/kävellä pitkin Mainin tai Reinin rantaa viiniviljelmältä toiselle siirtyen ja paikallisia juomia maistellen. Tai käydä vaikkapa oluen pääkaupungiksikin tituleeratussa Bambergissa pyörimässä panimosta toiseen ja jatkaa sieltä matkaa Regensburgiin, jonka vanha keskusta on yksi ihastuttavimmista joita tiedän. Joko Sinä kävit täällä?

Useimmalla ulkomailla asuvalla lienee pään sisäinen lista asioista, joita pitää syödä joka kotimaanvisiitillä. Näin myös allekirjoittaneella. Paneeratun lötköpangasiuksen luvatussa maassa asuvana ikävöin säännöllisesti tuoretta kalaa. Kesäisin kaipaan myös iskän tekemiä muurikkalettuja ja joka nurkalta saatavia marjoja ja muita ihanuuksia. Jokaisen reissun ostoslistani kärjessä on kuitenkin rehellinen punainen viili. Saa täältäkin viiliä, mutta se ei ole läheskään yhtä hyvää kuin tuo kotimaasta saatava versio, nimenomaan täysrasvaisena. Nyt söin taas purkin päivässä hedelmien kanssa, nam nam. Lisäksi ahmaisin monta Saaristolaispalaa (mikä mahtava leipäidis! Miksei näitä ollut vielä silloin, kun asuin itse mestoilla?) Salaneuvos-siivuilla päällystettynä. Hyvältä maistuivat nekin. Mitä itse syöt käydessäsi kotimaassa tai muualla?

Normaalista poiketen vietin ensimmäisen yön hotellissa. En vaivautunut miettimään yöpymispaikkaa lainkaan sen tarkemmin, vaan valitsin suosiolla hyväksi havaitun Hotelli Helkan. Meinasin ottaa ihan normin yhden hengen huoneen, mutta huomasin sitten, että tarjolla oli myös mielenkiintoisen kuuloinen Trash room. Huone oli kasattu erinäisten etelä-pohjalaisten firmojen ylijäämämateriaaleista. Aika hauskaa vaihtelua normaaliin, sanon. Jotain tyypillistä Helkaakin oli mukana, nimittäin tuo katon valaisimet peittävä kuva. Ihastelen suomalaisia maisemia joka käynnilläni.

Nukkumisen lisäksi olen syönyt. Lounassalaatti ei jotenkin oikein maistunut, joten siirryin korvapuustiin. Aikuisuuden parhaita puolia: jos ruoka ei uppoa, sen voi jättää kesken ja siirtyä suoraan jälkiruokaan ihan tostanoin vaan ilman, että kenelläkään olisi asiaan nokan koputtamista. Ennen kaupungista poistumista kävimme vielä lasillisella shampanjaa sekä päivän toisella jälkkärillä. Ehdottoman mainio idea, pitäisi toteuttaa useamminkin! On ihan eri juttu istua shampanja- kuin kuohuviinilasillisen ääressä. Arjen luksusta, mikä on mainiota, koska allekirjoittanut on suuri pienten luksusasioiden ystävä.

Lennähdän tänään Suomeen. Sitä ennen on syytä hoitaa to do -listalta pari kiireistä juttua, joista urgent-asteikon kärjessä on (ollut jo hetken...) toisen osapuolen väikkärin lähes viimeisten keskeneräisyyksien oikoluku. Täytyy aloittaa pikimmiten, ettei nivaskaa tartte ottaa lentokoneeseen riesaksi.

Tänkertainen kotimaanvisiitti tuli vähän puskista, ja seuraavan kerran lennän pohjoiseen suunnitellusti jo kuun lopussa erinäisten hääjärjestelyiden takia. Pääsiäisestä ja perheenjäsenten vierailustakaan ei ole mitenkään ihan loputtoman pitkä aika, joten reissu Suomeen aiheuttaa tällä kertaa jotakuinkin yhtä suurta kiihtymystä kuin keskiverto viikonloppumatka Frankfurtiin. Luulen kyllä innostuvani enemmän saavuttuani Helsinkiin. Viikonlopun aikana aion ainakin

Tässä kaiketi tärkeimmät. En tällä kertaa ehdi nähdä muita kuin perheenjäseneni, mutta seuraavalla reissulla sitten tuota kaveriosastoa!