Sinne se hujahti, 2016. Vuosi sitten tein itselleni listan asioista, jotka halusin toteuttaa vuonna 2016. To do 2016 sisälsi seuraavaa:
- Blogin ulkoasun kohennus
- Blogitreffit muiden ulkosuomalaisbloggaajien kanssa
- Tohtoriksi väittely
- Lapsen kuskaaminen useammin anopille hoitoon parisuhdeajan takaamiseksi
- Ikuisuusprojekti eli valokuvat albumiin
- Viikonloppureissujen tekeminen Saksan sisällä
- Viikottaiset skype-puhelut vanhempien kanssa, jotta pojan suomi kohentuisi
- Ompeluhommien siirtämisen lastenvaateskenestä myös itselle ompeluun
Mitenkäs naisen kävi? Vaihtelevasti. Aloitetaan blogiin liittyvistä aiheista eli ulkoasusta ja treffeistä. Muokkasin tätä pohjaa kivemman näköiseksi ja mobiililaitteillekin sopivammaksi heti vuoden alussa, ja omilla laitteillani se näyttääkin mainiolta. Olen kyllä kuullut useilta tahoilta, ettei Windows-puhelinten laita ole sama, ja ilmeisesti iPaditkaan eivät näytä sivua kuten niiden pitäisi. En ole ehtinyt perehtyä asiaan sitten millään.
Blogitreffitkään eivät onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä, koska jouduin perumaan ensimmäisen reissun sairastapauksen takia. Onneksi nyt vuoden lopussa onnistui, ja treffasin ihania leidejä Mainzissa. Viikonloppu oli erittäin onnistunut ja piristävä välietappi aika rasittavan syksyn lopulla, ja sain blogihommiinkin taas hieman uutta puhtia.
Valokuvat eivät tulostuneet paperiversioiksi saati siirtyneet albumiin (olen edelleen menossa vuodessa 2011). Lisätään tämä tämäkin vuoden listalle. Sinne menee myös väitteleminen - väikkäri on jätetty yliopistolle, mutta titteli on vielä väitöstilaisuutta vailla. Näin sitä jäivät tekemättä pienet ja isot asiat, ja syy tälle oli koko vuoden isoin juttu: sain töitä!
Työhommat leimasivat koko vuotta: ensimmäiset kuukaudet kuluivat hakemuksia kirjoittaessa ja pitkän haastatteluprosessin parissa, kesä työmatka-autoillessa ja muuttoa järjestellessä ja syksy ihan vaan tästä kaikesta toipuessa. Tunnelmat ennen muuttoa olivat sekavat - työpaikka ilostutti kovasti, mutta muutosvastarinta iski päälle. Äkkiä sekin unohtui, kun pääsimme uuteen kotiin. Melkeinpä kaikki aika meni kaaoksen syrjäyttämisessä ja töihin keskittyessä, mutta kutkuttava tunne uusista kuvioista ja mahdollisuuksista piti hymyn huulilla. Ja onhan tämä asunto kyllä ihana!
Lapsi oli anopilla hoidossa niin usein, etten olisi uskonut sitä vuoden alussa mitenkään. Tämä ei valitettavasti kylläkään vaikuttanut parisuhdeaikaamme positiivisesti - työkuvioiden järjestämiseksi lapsi oli muutaman kuukauden ajan joka viikko pari yötä mummolassa. Loppukesästä järjestimme kyllä itsellemme vapaan viikonlopun, jonka kunniaksi kävimme elämämme parhaalla illallisella kahden tähden ravintolassa. Siltä reissulta ei ole yhtäkään kuvaa, koska keskityin olennaiseen.
Yhteinen aika myös ilman lasta olkoon yksi päätekijöistä tämän vuoden agendalla. Ehkä voisimme harkita ihan ulkopuolisen lastenhoitajan palkkaamista? Kyllä kahdenkeskiset treffit aina välillä ovat elintärkeitä parisuhteelle.
Saimme kaikesta kiireestä huolimatta matkusteltua edes jonkin verran Saksan sisällä. Kävimme alkuvuodesta Tegernsee-järvellä, Koblenzissa sekä Stuttgartissa. Etenkin Tegernseen Alpit sinivetisen järven taustalla saivat allekirjoittaneen sydämen hakkaamaan normaalia reippaammin. Ihania maisemia, jotka näemme toivottavasti vielä uudestaankin!
Kävimme pojan kanssa myös Sveitsissä. Sisko oli kesän Bernissä, joten pitihän siellä käydä kylässä. Aurinko paistoi kovin helteisesti ja Sveitsi oli hurmaavan kaunis, kuten aina. Söpön Bernin lisäksi kävimme myös Lausannessa - lisää järvivettä ja taustan Alppeja! Sveitsissä käyminen kannattaa kyllä aina, siinä on suorastaan epäreilun kaunis maa.
Sain kuin sainkin ommeltua vaatteita myös itselleni. Löysin sopivan paitamallin, ja olenkin tehtaillut useita yläosia vaatekaapin täytteeksi. En ole saanut kuvattua vaatteista kuin osan, ja raportoimatta jäivät monet t-paidat sekä kotipöksyt. Vuoden lopuksi kävin kangaskaupoilla hankkimassa tarvikkeita uusiin haasteisiin, palataan niihin ehkä toiste.
Kaiken kaikkiaan aika raskaskin vuosi kaikkien uusien kuvioiden takia, mutta varsin hyvä maku tästä jäi! Olen edelleen tosi onnellinen työpaikastani, ja tämä koko elämänvaihe on aika kutkuttava: näin työuraa aloitellessa monet ovet ovat vielä avoinna, ja seuraavina vuosina on varmasti tiedossa paljon jännitä asioita. Tästä on varsin hyvä jatkaa! Kiitos, kun olet mukana!
