Otsikko sanookin jo kaiken. Siis taskulliset joulukalenterit ovat parhaita! Nyt, kun meillä on lapsi (ja toisin kuin vuosina koulun kässäntuntien jälkeen, olen nykyään väleissä ompelukoneen kanssa), sain myös vihdoin riittävän hyvän syyn tehdä sellaisen. 

Halusin kalenteriin ehdottomasti Marimekon kankaita, sillä mielessäni pyöri heidän ainakin joku vuosi sitten myynnissä ollut valmis taskukalenterinsa, jota ihailin aina kaupassa raaskimatta kuitenkaan ostaa. Taustan Pirput parput -markiisin ja useimmissa luukuissa käyttämäni punavalkoisen kankaan (viime vuotinen joulukangas) hain ihan varta vasten Frankfurtin Marimekosta. Molemmat olivat puoleen hintaan alennettuja jämäeriä takahuoneen perukoilta, mikä oli maksajan eli minun kannaltani onnellista. Loput kankaat ovat erinäisten projektien jämiä ihan omasta tilkkuvarastostani.

Numeroiden toteutuksen kanssa pähkäilin hetken. En halunnut niistä itse tehdyn näköisiä, joten kangasmaalilla kirjoittaminen tai kankaasta leikkaaminen jäivät heti pois laskuista. Lopulta päädyin käyttämään tulostettavaa silityskalvoa. Etsin siis sopivan fontin, printtasin numerot kalvolle, leikkasin ne yksitellen irti ja silitin luukuille. Tässä meni pieni ikuisuus, mutta tulos on just eikä melkein sitä, mitä hain! Harmaa sävykin osui ihan nappiin.

Mein Adventskalender ist fertig und er ist perfekt geworden! Die ganzen Stoffe sind von Marimekko. Den Hintergrundstoff und den rot-weißen Stoff, aus dem die meisten Taschen genäht sind, habe ich im Marimekko-Laden in Frankfurt gekauft. Sie waren beide alte Reststücke, die die nette Verkäuferin mir aus dem Hinterzimmer geholt hat. Sehr zu meiner Freude waren sie auch zur Hälfte reduziert. Die restlichen Stoffe sind Reste aus meinen alten Projekten. Die Zahlen habe ich aus bedruckbarer Bügelfolie gemacht, weil ich nicht wollte, dass sie selbsgemacht aussehen. Das war relativ aufwendig, hat sich aber gelohnt. Ich bin super zufrieden mit dem Kalender, einen schöneren habe ich nirgendwo gesehen! 

Kaikki muut ovat tehneet vuosikatsaukset jo aikoja sitten, mutta meikä on muodikkaasti omassa tahdissaan ja hoitaa homman, kun ehtii. Vuoden 2013 lopussa uhosin tekeväni alkavana vuonna enemmän käsitöitä kuin sitä edeltävänä sain aikaiseksi. Katsotaan miten kävi.

  

Virkattu kori

Pannunalunen puuhelmistä

Suojatasku läppärille

Perunalla painettu tyynynpäällinen

 

Toinen itse kuvioitu tyyny

Mobile

Kortteja

 

Vauvan peitto

Sukat

Vauvan raita-asu

 

Tuliaispaita ystävän vauvalle

Krokotiiliasu

Sininen paita

Ruusukkeet joululahjapaketteihin

Olen tässä paketoinut lahjoja. Väkersin niihin muutaman ruusukkeen koristeeksi, ja niistä tuli aika hauskoja. Homma oli varsin helppo, kas näin se tapahtuu:

Tarvitset sivun jostain lehdestä, lahjapaperia tai muuta valitsemaasi materiaalia, sakset ja teippiä, nitojan tahi liimaa.

Leikkele paperista pitkulaisia palasia: kolme pitkää, pari-kolme lyhyempää ja ainakin yksi minimpi.

Tämän jälkeen voit änkeä pienemmät kaverit myös ruusukkeen sisään. Ruusukkeeseen mahtuvien kahdeksikkojen määrä riippuu siitä, miten paksuja suikaleita leikkasit. Näistä tuli aika paksuja, joten en lopulta tarvinnut kuin yhden lyhyemmän suikaleen ja pienen ympyrän. Mustaan ruusukkeeseen taas leikkelin kolme lyhyttä suikaletta.

Ich habe Verzierung aus Papierschleifen (oder wie auch immer sie heißen...) für die Weihnachtsgeschenke gebastelt. Es geht ganz einfach! Man braucht nur eine Seite aus irgendeiner Zeitschrift, eine Schere und Tesafilm, Kleber oder einen Tacker. Die Bilder oben sagen eigentlich schon sonst alles.

Saksassa on isänpäivä toukokuussa, eikä sitä silloinkaan juhlita kuten Suomessa. Totesin, ettemme anna moisen pikkuseikan estää kahden kulttuurin perhettämme juhlistamasta aina, kun se on mahdollista, joten mies sai tänään aamiaisen sänkyyn. Mukaan mahtui myös kortti ja pieni paketti, josta paljastui pojan pienehköllä avustuksellani askartelema taulu. Kädenjäljen painamista en viitsinyt pienessä kiireessä edes yrittää, jalka osoittautui jo riittävän haastavaksi ainakin vilkkaahkon päivän satuttua kohdalle. Mutta lopputuloksesta tuli kyllä kiva!

Koska olimme niin tyytyväisiä häissämme olleisiin vieraskirjalappusiin, piti ideaa toki hyödyntää myös pikku-ukon juhlissa. Värkkäsimme siis jälleen A5-kokoiset laput sekä suomeksi että saksaksi ja ilmoitimme vieraille, ettei juhlista saa poistua ennen kuin kysymyksiin on vastattu. 

Näitä on ollut tosi hauskaa lukea nyt pirskeiden jälkeen, ja uskon pienen ja myöhemmin suuremmankin miehen myöskin tykkäävän lappusista, kunhan niistä jotain ymmärtää. Hyödyllisiä ohjeita sateli: miehelle paljastettiin muun muassa, etteivät tytöt enää hieman myöhemmin niinkään pidä siitä, että heidän seurassaan paukuttelee menemään. Juhlien kannaltahan tällaiset omaan tahtiin täytettävät jutut ovat hyviä, kun jokainen voi viihdyttää itseään visaisten kysymysten parissa akuutin tekemisenpulan iskiessä.

Meiltä kysyttiin jo, mitä pituuden ja kengännumeron lähimmäksi veikannut saa palkinnoksi. Pidätämme itsellemme oikeuden harkita asiaa seuraavat, öh, 15-20 vuotta.