Niin hyvä leipä ettei sanotuksi saa eli no-knead bread

tammikuuta 05, 2014

Tätä leipää ylistävät kirjoitukset ovat ilmestyneet verkkokalvoilleni aina silloin tällöin, mutta kokeilu on jäänyt, koska meillä ei ollut tarvittavaa valurautapataa. Vaan nyt on, ja käsi sydämellä vannon, etten olisi uskonut saavani koskaan aikaan edes etäisesti näin täydellistä leipää! 

No-knead bread eli leipä, jota ei vaivata lainkaan, on peräisin Yhdysvalloista, ja alkuperäinen resepti taitaa löytyä New York Timesista. Ideana on, ettei taikinaa vaivata lainkaan, vaan sen annetaan seistä yön yli. Leipä paistetaan kuumassa valurautapadassa, jolloin siihen muodostuu ihanan rapea kuori. Ja totta Mooses näin kävi! Sisältä leipä on käsittämättömän ilmavaa ("ihan kuin oikeaa leipää, ja leivoin tämän itse!" huokaili allekirjoittanut syödessään, kun taas toinen mutisi minkä maistelultaan ehti: "näin hyvää ei saa edes leipomosta"), vaikka taikinaan tulee vain ripaus hiivaa. Siis myös vatsaystävällistä sorttia, itse kun en ainakaan oikein voi syödä tuoreita hiivaleipomuksia tonnikaupalla ilman mahakipuja (syön joskus silti).

Katselin ohjeistusta leivän tekoon sekä jo eilen mainitusta ihastuttavasta Suolaa & hunajaa -blogista että aina hyvästä Avaruusasemasta. Leipojalla kannattaa olla malttia, sillä vaikka tähän ei aktiivista työaikaa saakaan investoitua juuri lainkaan, kestää koko prosessi melkein vuorokauden.

No-knead bread

7,5 dl vehnäjauhoja
1/4 tl kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
vajaa 4 dl vettä

Sekoita jauhot, kuivahiiva ja suola kuhlossa ja lisää vesi. Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi taikinaksi, joka jää aika löysäksi. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä tekeytymään huoneenlämpöön 12-18 tunniksi. Taikina on valmis, kun sen pinnalle on ilmestynyt kuplia.

Jauhota työtaso reippaasti (taikina takertuu muuten joka paikkaan) ja kumoa taikina jauhoihin. Taita se muutaman kerran kahtia, jotta ilmakuplat poistuvat, ripottele jauhoa taikinan päälle ja jätä se kelmun alle lepäilemään noin 15 minuutiksi.

Laita keittiöpyyhe kulhoon ja jauhota se todella reilulla kädellä. Aseta taikinamöykky sitten pyyhkeen päälle, ripottele myös taikinan päälle reippaasti jauhoja ja taita pyyhe myös taikinan päälle. Jätä kohoamaan huoneenlämpöön noin kahdeksi tunniksi. Taikina kohoaa noin kaksinkertaiseksi ja on valmis, kun sen pinta palautuu sormella varovasti painaessa takaisin muotoonsa.

Kun taikina kohoaa, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja nosta kannellinen (valurauta)pata uuniin. Padan pitää olla todella kuuma, joten se kannattaa laittaa jo kylmään uuniin ja antaa sen lämmetä vielä ainakin puolisen tuntia uunin ollessa jo valmis.

Kiepsauta kohonnut taikina pataan (tässä vaiheessa meidän keittiössä oli jauhoja KAIKKIALLA). Voit ravistella pataa tarvittaessa, jotta taikina asettuu pohjalle tasaisesti. On kyllä ihan sama, miltä se näyttää uuniin mennessä. Paista ensin kannen alla 30 minuuttia. Ota sitten kansi pois ja paista vielä 10-30 min (meidän uunilla noin 10), kunnes leipä on nätin ruskea ja kuulostaa ontolta sitä kopauttaessa. Kumoa leipä padasta ja jäähdytä ritilällä.




Saattaisit myös pitää näistä

4 kommenttia

  1. Kuulostaa hyvältä ja olenkin nähnyt tätä reseptiä ennenkin, mutta mietin, minkälaisessa astiassa sen paistais. Meillä on vaan ihan kamalan iso valurautapata. Minkälaista pataa sä käytit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli meidän uusi Sarpaneva, joka on kokonsa puolesta kyllä hyvä. Sehän ei ole kuin muistaakseni kolme litraa tilavuudeltaan. Isossa padassa tulisi vähän litteämpi leipä, mutta voishan tuota silti kokeilla. Kannattaa kyllä jos mitenkään onnistuu, leipä tai ne jämät jotka oli säästyneet täksi päiväksi oli vielä tänäänkin ihanan mehevää. Aivan eri juttu kuin normit sämpylät.

      Poista
  2. Voi elämä miten herkullisen näköistä!! Valurautapata on siis hankittava, kertakaikkiaan.. Tein juuri eilen sämpylöitä - samaan vesimäärään meni pussillinen kuivahiivaa, joten todella houkuttelisi tuollainen vähähiivaisempi vaihtoehto.. Täydellisen näköinen leipä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei olla tähän mennessä ehditty vielä muuta padassa tehdäkään kuin tuota leipää. Toi pieni hiivamäärä on kyllä tosi hyvä. Kun tein toisella kerralla leipää, livahti hiivaa seokseen vähän enemmän kuin se neljäosateelusikallinen (tommonen minimäärä on aika haastava mitata!), ja kyllä se vähähiivaisempi eli tässä raportoitu ensimmäinen versio oli parempi.

      Poista