Etsittyäni jonkin aikaa tuloksetta miellyttävää kaavaa perus-t-paitaan päätin kokeilla piirtää sen itse. Otin kaapista lempparipaidan ja piirsin sen ääriviivat kaavapaperille. Hihojen ja kauluksen saumojen kanssa piti vähän kikkailla ja tunnustella sormella, missä ne menivät, mutta kärsivällinen piirtäjä onnistui työssä hyvin. 

Paita on ehta Marc O'Polo meets Marimekko: kaavana on ensin mainitun kiva perusteeppari, joita minulla olisi kaapissa useita, jos raaskisin niitä ostaa. Kankaan hankin joululomalla Marimekon tehtaanmyymälästä Herttoniemestä. Trikoo on ihanan paksua eikä viidentoista euron metrihinta vienyt vararikkoon. Kaulukseen käytin resorin sijaan samasta trikoosta leikattua suikaletta. Hihojen ja helman saumat käänsin ja tikkasin kiinni hunajakenno-ompeleella. 

Nostan kyllä hattua kaikille muotiblogisteille. Meikäläisen hovikuvaaja nappasi viisi kuvaa ja ilmoitti olevansa valmis. Näillä siis mennään! 

Olin miettinyt itsekseni, että olisi aika hankkia uusi ruskea laukku, edellinen kun on kärsinyt allekirjoittaneen olemattomasta nahanhoitoinnostuksesta. Mikähän siinä onkin, että kesti vuosia tajuta, että nahkatuotteita kannattaa hoitaa? No, ollessani viikonloppuna kaupungilla muilla asioilla, tuli tämä kaunokainen vastaan, roimassa alessa vieläpä.  

Nahkalaukut ovat aina olleet vähän hankala aihe. Ulkonäöllisesti eniten miellyttävät, hillityn tyylikkäät yksilöt löytyvät useimmiten selektiivisten merkkien mallistoista (jännä juttu), mutta en ole valmis maksamaan laukusta lähellekään nelinumeroista summaa. Tämä minulle entuudestaan tuntemattoman The Bridge -merkin laukku on kivan yksinkertainen olematta silti tylsä, ja kokokin on juuri kohdallaan: sisään mahtuu riittävästi tavaraa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että kantimesta tulisi painoltaan kivirekeen verrattava. Nyt kevät saa tulla, näen jo itseni mekko päällä, ballerinat jalassa ja laukku olalla matkalla puistoon!

Kaum hatte ich gedacht, dass eine neue Tasche langsam eine nötige Investition wäre, habe ich am Wochenende zufällig eine hübsche gefunden, sogar stark reduziert. Handtaschen sind bei mir  schon immer ein schwieriges Thema: am besten gefallen mir meistens die ganz teuren (überraschend), aber ich bin nicht bereit, eine vierstellige Summe für eine Tasche auszugeben. Ich finde, dass diese schön schlicht aber nicht langweilig ist, und die Größe passt genau. Jetzt kann der Frühling kommen, ich sehe mich schon in Sommerkleid und Ballerinas die Tasche tragend richtug Park laufen!

Tänä viikonloppuna tapahtui jotain varsin erityistä. Vietin kaksi vuorokautta yksin kotona, ensimmäistä kertaa sitten toukokuun. Heti ensi alkuun siivosin koko asunnon. En osaa oikein rentoutua sotkun keskellä. Olen myös kokkaillut, ommellut ja urheillut - sekä nukkunut niitä täysiä yöunia. Perjantaina töiden jälkeen hain itse itselleni kukkia, koska tilanne suorastaan huusi niitä. Maljakkoa voi vielä pitää tolleen boheemisti kirja- ja lehtikasan päällä jakkaralla, kohta pieni täystuho estää moiset yritelmät vuosikausiksi.

Tohkeissaan-blogin Katri lähetti tänne suorastaan harvinaisen mukavan haasteen, ilahduta blogikaveria. Alunperin se on lähtöisin Tipulasta. Luen kohtuullisen paljon blogeja, ja ne ovat olleet kiinteä osa elämääni jo useiden vuosien ajan. On kiva ajatus ilahduttaa muutaman lempiblogin kirjoittajaa kiitoksena siitä, että he piristävät arjen lukuhetkiäni. Ilahdutettavia olisi oikeastaan vaikka kuinka, mutta valitsin nyt tällä kertaa 

Things to make and do -blogin Maijan, joka jaksaa aina inspiroida käsityöjutuillaan ja kirjoittaa myös vauva- ja sisustusjutuista mukavan elämänmakuisesti,

No home without you -blogin käsittämättömän luovan ja lahjakkaan Kaisan, jonka blogi on valtavan kaunis

sekä 

Rimman, jonka valokuvia jaksan aina ihailla.

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

Kerro haasteen säännöt ja haasta mukaan valitsemasi bloggaajat. Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla - esim. postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikka kommentin tai sähköpostin välityksellä, kaikki keinot ovat sallittuja ja sopivia! :)

-----

Ich war dieses Wochenende zwei Tage alleine zu Hause. Zuerst habe ich die Wohnung geputzt - ich kann mich nicht richtig entspannen, wenn es zu unordentlich ist. Ich habe auch gekocht, genäht und die Zeit genossen - und natürlich auch geschlafen! Am Freitag habe ich auch zu Feier des Tages Blumen gekauft. Ansonsten geht es um Blogger, die ich erheitern möchte - das ist leider alles nur auf Finnisch. 

Luen itse aina tosi mielelläni kirjoituksia valokuvaamisesta. Niistä saa usein hyviä vinkkejä ja vähän käsitystä siitä, miten muut saavat aikaan jotain, mihin ei itse välttämättä pysty eikä kykene. Siksi ajattelin, että voisin hieman kertoa omista kuvioistani.

Kuvaushommat alkoivat, kun ostimme järkkärin. Kamera on Nikon 5100D, harrastelijoille tarkoitettu ei nyt aivan karvalakein malli, mutta jotakuinkin siitä seuraava. Aluksi otokset olivat luokkaa "kääk, miksei näillä automaattiasetuksilla tule samanlaista jälkeä kuin muiden kuvaamana", mutta pikkuhiljaa pääsin hommista jyvälle. Nyt sanoisin, että tähän asti kolme asiaa ovat edesauttaneet kuvien paranemista huomattavasti. Ensin otin kameran käyttöohjeen kauniiseen käteen ja aloin kuvata manuaaliasetuksilla. Jos ei ymmärrä, mitä kamera tekee, ei voi myöskään oikein vaikuttaa siihen, minkälaisia kuvista tulee. Sen jälkeen hankimme kameran mukana tulleen kittiobjektiivin rinnalle uuden, kiinteän polttovälin objektiivin, joka on Nikonin 35mm f/1.8. Objektiivin suuri aukko (tuo f-arvo) mahdollistaa syväterävyydellä leikkimisen ja helpottaa kuvaamista hämärässä, kun kennolle pääsee lisää valoa. Kolmas tärkeä askel oli Adobe Lightroomin hankkiminen ja samalla RAW-muotoon siirtyminen.

En tosiaan ole mikään edistyneemmänkään tason kuvankäsittelijä, ja olen vasta opettelemassa Lightroomin käyttämistä. Tärkeä juttu on myös oman tyylin löytyminen ja se, ettei vedä muokkauksia överiksi. Vaikka olenkin tässä vielä matkan alkutaipaleella, haluan antaa pari esimerkkiä siitä, mitä noviisikin saa Lightroomilla aikaan, jos kuvaa RAW-muodossa. Alla on täällä jo aiemmin nähtykin kuva juustokakusta sellaisena, kuin se tuli ulos kamerasta. Olen ottanut kuvan asetuksilla 35-millisellä objektiivilla ja arvoilla ISO 640, f/1.8, 1/30 sek. Valitsin mahdollisimman suuren aukon eli pienen f-arvon, jotta saisin kakun teräväksi ja taustan mahdollisimman sumeaksi. Ihan kiva otos, mutta vähän mitäänsanomaton.

Lopulliseen versioon olen lisännyt valotusta, korostanut valkoisia (whites) sekä mustia (blacks) kohtia ja lisännyt terävyyttä. Etenkin tuo mustien lisääminen on osoittautunut tosi hyväksi keinoksi saada kuviin vähän särmää.

Viime päivinä täältä on löytynyt muutamiakin ilon aiheita. Niistä suurin näkyy kuvassa. Meidän poika ei varsinaisesti nuku huonosti, mutta ei kyllä hyvinkään, ja töihin mentyäni olen muuttunut päivä päivältä mörömmäksi. Koska sivistyneeseen keskusteluun kykenevä, ainakin kohtuullisen hyväntuulinen äiti sekä vaimo lienee perheen prioriteettilistan kärkikahinoissa, olen tällä viikolla kokeillut siirtyä öiksi sohvalle evakkoon. Idea osoittautui heti hyväksi ja kolmannet kokonaiset yöunet sitten toukokuun - mikä muuten kuulostaa pahemmalta kuin on - nukuttuani tunsin oloni lähes uudelleen syntyneeksi. 

Makuuhuoneesta kuuluu väsyneen, mutta unia karsastavan pikkumiehen kitinää, johon sekoittuu matalampi ääni. Mies, joka epämusikaalisuuden multihuipentumana vannoi, ettei kyllä sitten laula vauvalle mitään, siellä mumisee unilaulua. On valtavan hienoa, että nämä elämäni miehet viettävät kevään yhdessä kotona. Melkeinpä liikuttuneena seuraan heidän touhujaan, hienosti pärjäävät.

Die größte Freude diese Woche: auf dem Sofa schlafen. Der Kleine schläft zwar nicht besonders schlecht, aber auch nicht wirklich gut, und jetzt wenn ich wieder arbeite, bin ich müder und müder geworden. Weil eine mehr oder weniger ausgeglichene und gut gelaunte Mutter ganz hoch auf der Prioritätenliste aller Familienmitglieder ist, bin ich ins Wohnzimmer gezogen. Nach der dritten durchgeschlafenen Nacht seit Mai (klingt deutlich schlimmer, als es ist!) habe ich mich wie eine neue Person gefühlt.

Vaivaamaton leipä eli no-knead bread

Pippuriananas

Vuohenjuusto-viikunamuffinssit

Punajuuripizza

Luumu-ricottapiirakat

Appelsiini-inkiväärikeitto vaniljamascarponella

Macaronit

Naurettavan helpot sämpylät

Im Februar kann man noch gut Sachen vom letzten Jahr auflisten, oder? Bei uns wurde nicht nur gestrickt, genäht und sonst gebastelt, sondern auch gekocht und gebacken. Hier sind meine Favoriten.

Vajaat kahdeksan kuukautta pojan kanssa kotona olivat ihania, ja nautin olostani kotona. Meille sattui hyvin helppo vauva, enkä lainkaan luuhistunut taakkani alle, vaikka arkena yötä päivää yksin olinkin. Kävin kaupungilla lounailla, tapasin muutamaa äitituttua, nukuin pitkään poika kainalossa ja puuhastelin niitä näitä.

Vapaani loppuvaiheessa olo oli aika ristiriitainen, kun vauvakuplassa kelluminen vailla huolta tulevasta (ei väikkäristressiä työnhausta puhumattakaan, rahaakin tuli tilille tostanoin vaan) oli lopuillaan. Tunnelmat normalisoituivat kuitenkin melkeinpä heti töihin päästyäni. On mukavaa, että päivissä on taas rutiineja ja pääsen tuulettumaan ihmisten ilmoille ja keskustelemaan aikuisten kanssa päivittäin. Kuukaudet kotona olivat mahtavia, mutta aika aikaansa kutakin. Mies taas nauttii koti-isän roolistaan, joten perheen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Itse huomasin kunnolla vasta töihin päästyäni, että se tekee kyllä pitkän tauon jälkeen hyvää.

Ich arbeite ja seit Anfang des Jahres wieder. Die knapp acht Monate mit dem Kleinen zu Hause waren schön, und ich habe die wirklich genossen. Jetzt freu ich mich aber auch wieder zu arbeiten. Es ist schön, Routinen zu haben, täglich raus zu kommen und mit Erwachsenen zu reden. Die Zeit zu Hause war wunderbar, aber es hat schon gereicht. Mein Mann dagegen genießt seine Zeit als Hausmann, und alle Familienmitglieder sind zufrieden.  

Ompelukone on ehtinyt hurista sen verran, että poika on saanut uuden paidan, tällä kertaa Andrea Laurenin ihanasta karhukankaasta. Mallina on edelleen hyväksi havaittu Ottobren White Rabbit hartian neppareilla muokattuna ja hieman pidennettynä. Sivusaumaan lennähti helikopteri, se näyttää tulevan karhujen kanssa ihan hyvin toimeen.