Vajaat kahdeksan kuukautta pojan kanssa kotona olivat ihania, ja nautin olostani kotona. Meille sattui hyvin helppo vauva, enkä lainkaan luuhistunut taakkani alle, vaikka arkena yötä päivää yksin olinkin. Kävin kaupungilla lounailla, tapasin muutamaa äitituttua, nukuin pitkään poika kainalossa ja puuhastelin niitä näitä.

Vapaani loppuvaiheessa olo oli aika ristiriitainen, kun vauvakuplassa kelluminen vailla huolta tulevasta (ei väikkäristressiä työnhausta puhumattakaan, rahaakin tuli tilille tostanoin vaan) oli lopuillaan. Tunnelmat normalisoituivat kuitenkin melkeinpä heti töihin päästyäni. On mukavaa, että päivissä on taas rutiineja ja pääsen tuulettumaan ihmisten ilmoille ja keskustelemaan aikuisten kanssa päivittäin. Kuukaudet kotona olivat mahtavia, mutta aika aikaansa kutakin. Mies taas nauttii koti-isän roolistaan, joten perheen kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Itse huomasin kunnolla vasta töihin päästyäni, että se tekee kyllä pitkän tauon jälkeen hyvää.

Ich arbeite ja seit Anfang des Jahres wieder. Die knapp acht Monate mit dem Kleinen zu Hause waren schön, und ich habe die wirklich genossen. Jetzt freu ich mich aber auch wieder zu arbeiten. Es ist schön, Routinen zu haben, täglich raus zu kommen und mit Erwachsenen zu reden. Die Zeit zu Hause war wunderbar, aber es hat schon gereicht. Mein Mann dagegen genießt seine Zeit als Hausmann, und alle Familienmitglieder sind zufrieden.