Nyt kun omat työnhakukuvioni ovat täydessä käynnissä, ajattelin että kokemuksistanihan voisi olla hyötyä muillekin. Huomautettakoon heti alkuun, että olen varma vain oman alani (sanotaan nyt vaikkapa kemia ja materiaalitieteet) kuvioista, mutta eivätköhän nämä kuviot päde kaikkiin insinööreihin - ja ehkä muihinkin - yhtälailla.
Millä kielellä töitä voi hakea?
Tämä on vähän vaikea kysymys. Useimmat työilmoitukset ovat saksaksi, mutta joitain löytää myös englanniksi tai isojen firmojen kohdalla molemmilla kielillä. Koska osaan itse saksaa, en ole joutunut miettimään kielivalintaa. Mutu-tuntumalla väittäisin, että hakemuksen kirjoittaminen saksaksi on yleisesti ottaen pelkästään hyvä idea. Sen voi (ja se kannattaa!) oikoluettaa natiivilla tai kieltä muuten todella hyvin osaavalla. Hakemus ei saa sisältää kielioppi- tai kirjoitusvirheitä ja sen on oltava muodollisesti oikein kirjoitettu. Jos työilmoitus on löytynyt englanniksi, kirjoittaisin hakemuksenkin englanniksi.
EDIT: selvennänpä tätä hieman. Siis Saksassa on tosi paljon ulkomaisia, saksaa osaamattomia työntekijöitä, eikä se ole usein ainakaan insinöörien kohdalla mikään ongelma. Tällöin työkieli on englanti. Jos työilmoituksen löytää englanniksi, siihen voi (ja ehkä pitääkin, jos sitä ei ole saksaksi tarjolla) vastata englanniksi.
EDIT: selvennänpä tätä hieman. Siis Saksassa on tosi paljon ulkomaisia, saksaa osaamattomia työntekijöitä, eikä se ole usein ainakaan insinöörien kohdalla mikään ongelma. Tällöin työkieli on englanti. Jos työilmoituksen löytää englanniksi, siihen voi (ja ehkä pitääkin, jos sitä ei ole saksaksi tarjolla) vastata englanniksi.
Hakemuksen osat
Työhakemukseen kuuluvat itse kirjemuotoon kirjoitetun hakemuksen lisäksi CV (nimeltään Lebenslauf) ja todistukset. Tutkintotodistus yliopistosta on luonnollisesti sisällytettävä hakemukseen, mutta sen lisäksi myös ylioppilastodistus on tärkeä. Näin siis myös esimerkiksi hakiessa vaikkapa työpaikkaa väitöskirjan valmistuttua (täällä väitöskirjan tekeminen on teollisuuteenkin päätyvien insinöörien kohdalla varsin yleistä, toisin kuin Suomessa). Myös tohtorinarvon omaavalta, jo teollisuudessa muutaman vuoden töissä olevalta henkilöltä on todistetusti pyydetty yo-todistuksen liittämistä hakemukseen - vaikka sitä luulisi, ettei ikiaikaisilla lukiohommilla olisi enää oikein merkitystä. Itse käännätin yo-todistuksen sekä myös lukion päättötodistuksen yhtä projektia varten, joten olen liittänyt hakemuksiin ne käännetyt versiot. Jos tällaisia ei ole, hankkisin yo-lautakunnalta englanninkielisen version yo-todistuksesta.
Yliopiston tutkintotodistuksen alkuun on hyvä liittää huomautus siitä, että Suomessa käytetty arvosana-asteikko on päinvastainen Saksaan verrattuna! Muuten hyvä todistus näyttää kiireisen rekrytoijan silmissä aivan surkealta. Todistuksiin kuuluvat lisäksi myös työtodistukset (joiden kirjoittaminen onkin Saksassa oma taitolajinsa monine sääntöineen ja piilomerkityksineen, mutta ei siitä sen enempää) ja ehdottomasti myös mahdolliset todistukset jatkokoulutuksista ja muista vastaavista.
CV:n erityispiirteet
Koko hakemusprosessi aloitetaan tyypillisesti marssimalla valokuvaamoon. Saksalaiseen CV:hen kuuluu olennaisena osana valokuva, eikä se ole mikä tahansa räpsy. Mies pukeutuu pukuun ja kravattiin (insinööri ottaa varman päälle ja valitsee konservatiivisen värin sekä paitaan että kravattiin!), nainen kiskoo päälle jakkupuvun tai vastaavan, ja valokuvaaja ottaa virallisen hakemuskuvan. Nämä kuvat ovat varmaan nyt se osa-alue, joka riippuu hakijan alasta - tosiaan uskoisin, että vaikkapa insinöörit ja esimerkiksi pankkialalla työskentelevät valitsevat varsin konservatiivisen asun sekä taustan kuvilleen, kun taas luovemmilla aloilla olevat voivat ottaa rennommin.
CV sisältää tutut asiat eli yhteystiedot, syntymäajan ja -paikan, työkokemuksen, koulutuksen, mahdolliset jatkokoulutukset, serfitikaatit, patentit yms., ATK-taidot, kielitaidon, mahdolliset vapaaehtoishommat tai vastaavat ja harrastukset. Unohdinkohan jotain? Siis ei käsittääkseni mitään uutta suomalaiseen versioon verrattuna. Listaukset aloitetaan uusimmasta ja työtehtäviä on hyvä avata muutamalla ranskalaisella viivalla kertoen pääkohdat työn sisällöstä, vastuualueet ja mahdolliset saavutukset. CV:n ei tarvitse mahtua yhdelle sivulle, kaksi tai kolmekin on ok. Yliopistosta saapuvat voivat listata julkaisunsa kolmannella sivulla.
Mistä niitä töitä löytää?
Avoimia työpaikkoja löytyy perinteisesti suoraan yritysten sivuilta, mutta toki myös useista hakukoneista, esimerkkeinä mainittakoon Stepstone, Monster, Kimeta ja työkkärin Jobbörse. Olen tykästynyt näistä itse eniten Stepstoneen, siellä on helppoa rajata hakua niin, ettei ainoaksi vaihtoehdoksi jää esimerkiksi hakusana kehitysinsinööri, joka antaa rajaamattomana noin miljoona vastausta kaikilta maailman aloilta. Kannattaa käyttää eri hakusanoja ja useita hakusivustoja, koska usein kiinnostavia työpaikkoja saattaa muuten jäädä huomaamatta.
Työhakemuksen voi lähettää myös sokkona ilman ilmoitusta avoinna olevasta työpaikasta, saksaksi tämä on nimeltään Initiativbewerbung (en nyt keksi suomenkielistä termiä, sellainen on varmasti olemassa - EDIT: avoin hakemushan se on, kiitos teille suomentajille!). Rekrytoinnissa työskenteleviltä on kuulunut huhuja, että suurissa konserneissa tämä saattaa olla yhtä tyhjän kanssa, mutta pienillä firmoilla taktiikka voi hyvinkin toimia siten, että sopivan paikan tullessa avoimeksi kiinnostuneen hakijan nimi on muistissa ja hakemus otetaan tarkempaan syyniin.
Työhakemuksen voi lähettää myös sokkona ilman ilmoitusta avoinna olevasta työpaikasta, saksaksi tämä on nimeltään Initiativbewerbung (en nyt keksi suomenkielistä termiä, sellainen on varmasti olemassa - EDIT: avoin hakemushan se on, kiitos teille suomentajille!). Rekrytoinnissa työskenteleviltä on kuulunut huhuja, että suurissa konserneissa tämä saattaa olla yhtä tyhjän kanssa, mutta pienillä firmoilla taktiikka voi hyvinkin toimia siten, että sopivan paikan tullessa avoimeksi kiinnostuneen hakijan nimi on muistissa ja hakemus otetaan tarkempaan syyniin.
XING eli Saksan LinkedIn
XING ansaitsee ehdottomasti maininnan työnhaun yhteydessä. Saksalaiset käyttävät LinkedIniä vaihtelevan aktiivisesti ja tuntuvat olevan enemmänkin liikenteessä XINGissä eli saksankielisen Euroopan vastaavalla sivustolla. Siellä oleminen kannattaa! Omaan profiiliin voi listata osaamisalueensa avainsanoja, ja asetuksista voi valita profiilin näkyvän rekrytoijille. Useat rekrytoijat etsivät säännöllisesti XINGistä kandidaatteja piilohaussa oleviin työpaikkoihin, ja oman rajoittuneen kokemukseni pohjalta sanoisin, että on jopa kohtuullisen yleistä saada yhteydenottoja rekrytoijilta. Joskus ne poikivat ihan oikeita työtarjouksia!
Kununu - muiden hakijoiden ja työntekijöiden kokemuksia
Facebookissa muistutettiin myös Kununusta, jonka olinkin ensin unohtanut listalta! Jos olet löytänyt sopivan kuuloisen työpaikan tai joku tietty firma kiinnostaa, voit etsiä sen Kununusta ja katsoa, mitä muut hakijat ovat kertoneet hakuprosessista tai lukea yrityksessä työskentelevien kokemuksia. Arvioinnit annetaan anonyymina. Etenkin suurempien yritysten kohdalla sivusto on mielestäni todella hyödyllinen, sillä arvosteluita ja kokemuksia lueskelemalla saa muodostettua jonkinlaisen kuvan yrityksestä, työilmapiiristä, hakemusprosessista ja muusta sellaisesta.
Työhaastatteluun?
Tuliko kutsu haastatteluun? Hienoa! Ensimmäinen haastattelu saattaa hyvinkin olla puhelinhaastattelu. Se saattaa kuulostaa kammottavalta, mutta on oikeastaan varsin mukava ja kaikkien osapuolien aikaa säästävä tapa suorittaa ensimmäinen tunnustelukierros. Puhelinhaastattelun toinen osapuoli on usein rekrytoija ja haastattelu keskittyy tyypillisesti CV:n läpikäymiseen ja muutamiin standardikysymyksiin. Itseltäni on tähän mennessä useimmiten kysytty, hoidetaanko haastattelut saksaksi vai englanniksi siitä huolimatta, että ilmoitin CV:ssä puhuvani niin pirun hyvää saksaa ettei tosikaan, joten kielen suhteen ei tarvitse panikoida. Ja jos päädyt hoitamaan haastattelun saksaksi, voit olettaa kerääväsi uskomattomalla kielitaidollasi hyvät irtopisteet!
Jos haastattelu on paikan päällä yrityksessä, pukukoodi on sama kuin hakemuskuvassa eli miehet pukeutuvat (tummaan) pukuun ja kravattiin, naiset taas pistävät päälleen jakkupuvun tai jotain vastaavaa. Jos et omista sellaista, nyt on aika käydä ostoksilla. Pukeutuminen riippuu jälleen kerran tehtävästä ja alasta, mutta insinöörinä konservatiivinen pukeutuminen on yleisesti ottaen hyvä idea.
Hakemuskierroksia on useimmiten enemmän kuin yksi. Kaksi kierrosta taitaa olla yleisin määrä, mutta kolmekaan ei ole epätavallinen.
Hakemuskierroksia on useimmiten enemmän kuin yksi. Kaksi kierrosta taitaa olla yleisin määrä, mutta kolmekaan ei ole epätavallinen.
Jäikö kysyttävää?
Saattaapi hyvin olla, etten huomannut kertoa tässä kaikkea tarpeellista. Jos jotain jäi epäselväksi, kysy ihmeessä! Toisenlaisiin kokemuksiin törmänneet voivat myös ilmiantaa itsensä, omat ajatukseni kun pohjautuvat vain lähipiirini työnhakukuvioihin.
