En lukeudu niihin, joilla on kaapit pullollaan erinäisiä purkkeja ja puteleita. Toisaalta eipä meillä ole kylpyhuoneessa myöskään kaappeja, joita täyttää, joten avoimet säilytystilat asettavat jo ihan esteettisetkin rajoitukset tavaran määrälle. Olen myös vuosi vuodelta laiskistunut meikkaajana ja hiusten laittajana. Samalla myös kosmetiikan laadussa on tapahtunut muutos: jotakuinkin samoihin aikoihin luomuruokaan panostamisen kanssa siirryin myös hankkimaan yhä enemmän luonnonkosmetiikkaa. Nykyään sitäkin saisi olla mahdollisimman vähän, sillä ihan jo tämän raskaudenkin takia haluan altistua mahdollisimman pienelle kosmetiikkamäärälle.

Unelmani olisi, että purkkeja olisi vain tasan sen verran kuin on tarpeen. Puhdistusaine, kasvovoide ja ehkä eri tuote silmänympäryksille, ne kun ovat aivan mahdottoman kuivat. Vartalolle mieluiten kanssa yksi rasva kerrallaan. Kaikki luonnollisesti näteissä pakkauksissa! Toistaiseksi etenkin kosteuttamiseen tarvittavia tuotteita löytyy kuitenkin jonkin verran tuota enemmän, koska jo ennestäänkin kuivahko ihoni muuttui raskauden myötä välittömästi aivan koppuraksi. Etsin yhä rasvaa, joka kostuttaisi riittävästi mutta imeytyisi salamana. 

Käsien pesuun meillä on käytetty jo tovin palasaippuaa. Pakkausjätteen vähentyminen on mukava motivaatio, ja lisäksi vastaan tulee niin useita ihania yksilöitä, että tämän naisen on usein hillittävä itseään, jotta kauppaankin jäisi jotain. Yksi pala kestää kuitenkin kahden henkilön käytössä kohtuullisen ajan, joten ei ole järkeä varastoida esimerkiksi viittä seuraavaa vuoroaan odottamaan. Käsityömyyjäisissä tarjolla ollutta, ihanan tuoksuista mansikka-banaanisaippuaa en kuitenkaan voinut vastustaa, ja ihastuttavasti pakattu, ystäväni itse tekemä kanelisaippua on joululahja.