Mitä mietin näin sunnuntaina:

Olen täällä ollessani törmännyt aika usein yhteen saksalaisen ja suomalaisen ajattelutavan välillä vallitsevaan eroon, nimittäin tapaan ajatella ihmisen ikää. En oo ennen tiedostanut asiaa, mutta käytännössä aina jonkun kertoessa jostain uudesta tyypistä ensimmäisen noin viiden mieleen tulevan kysymyksen joukossa on ikä. Oon kiinnittänyt huomiota asiaan ja oon varma, etten ole ainoa: yleensä en edes ehdi tiedustella asiaa, koska informaatio tarjoillaan mulle suunnilleen heti nimen ja opiskelupaikan tai ammatin jälkeen. Tää on jo hiukan erilaista kuin Saksassa: epäilen, että täällä ikä ei ehkä välttämättä edes pääse top 5 -listalle. Suurin ero tulee kuitenkin iän esitystavassa: saksalaiset ilmoittavat sen ihan perinteiseen tapaan vuosina, kun taas itse (jälleen kerran tiedän, etten ole ainoa) koen suurta tarvetta käyttää syntymävuotta. Esimerkiksi tässä taannoin René kertoi täyttävänsä 28, jolloin päässäni surisi välittömästi ajatusketju "28 -> itse täytin tänä vuonna muistaakseni 25 -> ero kolme vuotta -> syntynyt 1981".

Annen mielestä tapa on sekä omituinen että hyvin huvittava, omasta mielestäni tietty täysin luonnollinen. Yrittäessäni perustella ilmiötä törmäsin ongelmaan kun en osannut edes sanoa, korostuuko se vanhemmiten vaiko kenties nuorempana.  Pohja ajattelutavalle luodaan varmasti koulussa: koska (lähes) kaikki samana vuonna syntyneet aloittavat koulun samaan aikaan ja luokka-asteiden ja niillä olevien tyyppien välillä on aika selkeä ero, totutaan ihmiset jaottelemaan syntymävuosittain. Mikko tiivisti asian aika hyvin: kun tietää ihmisen syntymävuoden, tietää jo aika paljon: koska se on kirjoittanut ylioppilaaksi, oliko kenties tuurilla samalla abiristeilyllä (joo tiedän että kaikki eivät käy lukiota), koska armeija on luultavasti käyty (no tää ei mua niin kiinnosta, mutta Mikko toisen sukupuolen edustajana mainitsi tän suunnilleen ekana), koska opiskelut on todennäköisesti aloitettu ja kaikkea vastaavaa. Suomi kun on vielä kohtuullisen pieni ja siksi myös pienet piirit sisältävä maa, on ainakin musta jollain tavalla luonnollista hahmottaa asioita tällä tavalla. Täällä taas kouluun mennään vähän miten sattuu (no hei käsi ylös, yllättyneet), joten tätä perustetta ei oikein ole olemassa. Toinen syy on sit kanssa, että en läheskään aina muista millään edes miten vanha itse olen (epäilen muuten että tää ei helpota vanhemmiten jos ongelma on jo nyt tiedossa), joten jos vaikka mun pitää kertoa miten vanha Mitja on, ei aina auta ihan hirveesti että tiedän sen olevan viis vuotta nuorempi. Paljon helpompi sanoa että kasiysi! Tai toinen esimerkki vois olla niinkin massiivinen (hoho) luku kuin iskän ikä: ei voi olettaa että muistaisin, onko se nyt 48 vai 50 vai kenties 51 ilman syntymävuoden kautta suoritettavaa monimutkaista laskutoimenpidettä.

Jos jonkun mielestä argumenttini ovat ihan syvältä ja täysin totuudesta irrotettuja, sopii mielellään kommentoida miten asiat oikeasti ovat. Ulkomaalaisia ajatellessa on tosi helppo tehdä yleistyksiä (kaksi tuntemaani saksalaista ajattelevat näin, siispä tämä on maan näkemys), mutta oon huomannut useaan otteeseeni olevani suunnilleen yhtä epäpätevä kertomaan mitään myöskään Suomesta.


PS. Vilkaistessani ton edeltävän kirjoituksen alkua luen aina ekan kappaleen lopussa olevani vielä hengissä mutta kehitysvammainen. Ihan oikeesti ihan joka kerta.