No niin. Seuraa satunnaisia ajatuksia töihin liittyen. Näpyttelen tän aiheeseen sopien täällä yliopistolla, koska kökötettyäni ensin kaiket päivät ruudun edessä töissä ei kiinnosta yhtään istua koneella kotona ainakaan siten, että istuessa pitäis myös keskittyä johonkin vaativampaan kuin satunnaiseen facebook-statuspäivittelyyn (pahoittelut edelleen niille, joille en oo saanut hihkuttua mitään inboksissa - oon vielä hengissä mutta keskittymisvammainen ja myös kiireinen).

Muistaakseni mulla oli edellistä päivitystä kirjoitellessani mielessä hyvinkin runsaasti jäsenneltyjä ja järjellisiä ajatuksia liittyen tulevaisuudensuunnitelmiini sekä nykyisiin kuvioihin, mutta ehkä johtuen viime yön miellyttävästä valveilla pysyttelemisestäni ne ovat nyt jokseenkin kateissa. Korvaavana tuotteena saatte lukea satunnaista tajunnanvirtaa :)

Täällä ollessani oon alusta alkaen soveltanut hyväksi todettua taktiikkaa tulevaisuudensuunnitelmien suhteen ja ollut miettimättä niitä tasan yhtään. Oon havainnut, että turhan aikainen ja muutenkin liiallinen pohdiskelu vaan saa pään ihan sekaisin ja omat toiveet ja intressit hukkuu kaikenlaisen "onko tää nyt järkevää vai oisko joku toinen ratkaisu parempi" -sotkun alle. Luotan siihen että mulle vaan selviää jossain vaiheessa, mitä haluan tehdä kun annan ajatusten ja mielipiteiden kehittyä itsekseen. Tähän asti taktiikka on toiminut hyvin: tässä syksyn aikana oon tajunnut, että ainakin hyvin suuret linjat jatkosuunnitelmissani on jo selvillä: mun on ryhdyttävä jatko-opiskelijaksi.

Täysin pätevä perustelu ratkaisulle olisi se, etten todistettavasti oo tasan yhtään käytännöllinen tyyppi yhtään missään mielessä (kysykää vaikka iskältä) eikä mua näin ollen kannata päästää mihinkään teknisiin tehtäviin mihinkään tehtaisiin tai muihin teollisuuden laitoksiin. Oikeampi syy on kuitenkin se, etten vaan yksinkertaisesti pysty keksimään mitään kiinnostavampaa asiaa kuin tutkimus. Musta on erittäin hienoa selvitellä työkseni syitä erinäisille ilmiöille ja olla samalla osa (vaikkakin hyvin pieni) kansainvälistä tiedeyhteisöä. Nyt dippaa tehdessäni ja jo kesällä oon tullut oikeastaan aina tosi mielelläni töihin, koska edessä on superkiinnostavia ilmiöitä. En oikein osaa ilmaista itseäni muuten kuin naurettavin ylisanoin, mutta ne, jotka on nähnyt mut sauhuamassa tutkimuksesta tai vaikka lukion pitkästä matikasta (kyllä, luit oikein) tietää varmasti mistä on kyse. Tiivistäen voisin sanoa, että dipan jälkeen tuntuis tosi väärältä olla jatkamatta tutkimuspuuhastelua jossain yliopistossa tai muussa tutkimuskeskuksessa.

Olen edelleen tietoinen aiemmista mietinnöistäni ja iskän varoituksista liittyen suoran jatko-opintoputken vaikutuksista työmahdollisuuksiin ja mitä näitä nyt on, mutta jotenkin ne ei tunnu kovin merkityksellisiltä, koska muut vaihtoehdot ei kuitenkaan tunnu oikeilta. Luulen ettei iskälläkään oo kauheesti vastaansanomista (vai kuinka?) :)

Hyvä kysymys onkin sitten näiden hypoteettisten jatko-opintojen suorituspaikka. Jatkaisin mielelläni orgaanisten puolijohteiden parissa, koska en oo törmännyt tähän mennessä yhteenkään läheskään yhtä kiinnostavaan asiaan ja koska oon nyt juuri kesällä ja tässä dipan aikana ehtinyt oppia paljon aiheeseen liittyen. Tampere ei ainakaan tällä hetkellä tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun taas miettiessä ihan puhtaasti aihetta ja ryhmää jäisin erittäinkin mielelläni tänne (olettaen että moinen olisi mahdollista, en oo kysynyt koska lupasin itselleni etten mieti näitä ennen joulua). Koska jatko-opinnot kuitenkin kestää vähintään kolme vuotta, ei ratkaisu oo ihan yhtä yksinkertainen kuin lyhyen dipan kohdalla. Puoli vuotta kuluu nopeasti ihan pelkän uutuudenviehätyksen voimalla, mutta muutaman vuoden oleskelua varten vois olla ihan hyvä tuntea olonsa jotenkin pysyväksi ja rakentaa myös hiukan useampia pysyviä ihmissuhteita. Tässä kohtaa päästään kuitenkin taas soveltamaan suosikkistrategiaani eli kieltäydyn miettimästä koko asiaa ennen vuodenvaihdetta. Tän kirjoittaminenkin on vähän siinä rajalla, koska jos en pidä varaani, alan ensinnäkin kasata jotain plusmiinuslistaa ja toiseksi miettiä että omg mitä jos ne ei oo ees vielä sisäistänyt miten fiksu ja hyvä tyyppi oon eikä siis ees halua mua tänne jos haluan jäädä. Siispä onkin syytä lopettaa tähän ja jatkaa hengailua päivä kerrallaan kuten tähänkin asti.