Blää blöö. Menossa on tympeä lauantaiaamu, joka on luonnollista jatkoa matalalentoiselle perjantai-illalle. Töissä oli tällä viikolla harvinaisen tahmeaa, koska jossain vaiheessa loppumaton spektrien kanssa kikkailu alkoi olla hiukka yksitoikkoista. Eilen aamulla sain kaivettua etäisesti innostusta muistuttavan asian jostain toimiston kätköistä, mutta sen vaikutus ei ollut kovin pitkäaikainen. Keskusteltiin Ericin ja Corinnan kanssa käppyröistä ja siitä mitä niille pitäis tehdä, minkä aikana selvisi taas kerran että noin suunnilleen kaikki asiaan liittyvä teoria kuuluu joko sarjaan "en oo kyllä kuullutkaan tästä, tai oon ehkä kuullut mainittavan mutta en tiedä asiasta mitään", mikä on vielä ihan ok, tai sitten kakkosvaihtoehtosarjaan "tästä on kyllä pakosti ollut jotain kemiassa, mutta en kyllä tiedä yhtään". Tää jälkimmäinen aiheutti masentuneen olon: mulle pitää selittää saakeli sentään kaikki maailman asiat alusta alkaen, mikä aiheuttaa a) turhaa työtä jatko-opiskelijaparoille ja b) sen, että itsenäisestä työskentelystä ja omista ajatuksista voi vaan unelmoida. Tokihan kaikilla on ollut alusta alkaen tiedossa, etten oo lukenut fysiikkaa, mutta voisin sit tavallaan tietää ees kemiaan liittyvät asiat. HUOKAUS. Selvitin pari termiä itselleni iltapäivän lopuksi ja päätin tehdä ens viikolla vähän pidempiä päiviä, jotta saan asiat selville.

Alkusoittona eilisen tympeydelle toimi se, että keksin torstaina yhtäkkiä etten varmaan sais jäädä tonne jatko-opiskelijaksi vaikka haluaisin. Tää ei siis perustu yhtään mihinkään, enkä ole kysynyt enkä oikeestaan edes maininnut kellekään meidän alaryhmän jäsenelle että voisin edes harkita moista. En myöskään tiedä haluisinko lopulta ees jäädä, mutta nämä kaikki juuri listaamani asiat eivät mitenkään horjuta varmuuttani siitä, että ajatus on torpedoitu koska tietotasoni on riittämätön. Mitä ilmeisimmin myöskään rationaalinen ajattelukykyni ei ole huippuluokkaa, koska hahmotan kyllä teoriassa että tää kappale on ihan järjetön, mutta pitäydyn silti mielipiteessäni.

Sitten mukavampiin asioihin, kert niitäkin on toki mahtunut tähän viikkoon. Phoenix soitti keskiviikkona Frankfurtissa, minkä takia matkustettiin Annen ja Stephin kanssa paikalle. Eikä lainkaan turhaan! Keikka oli siis huippu. Biisit kuulosti oikeestaan kautta linjan paremmilta livenä kuin levyllä, eivätkä ne siis oo koskaan huonoja olleetkaan. Hassusti keikalla soitetut biisit kuulostaa nyt jälkeenpäin paremmalta myös levyllä. Ei huvita muuta kuunnellakaan! 1901!

Koko syksyn ajan torstai-iltojen vakio-ohjelmaan on kuulunut perinteinen karaoke An Sibinissä. Tietääkseni ollaan missattu se vaan kaksi kertaa: kerran ei jaksettu mennä kun syötiin täällä meillä Annen, Renén ja Andreaksen kanssa ja viime viikolla olin Berliinissä. Noin puoli syksyä ollaan myös yritetty saada René ja Eddie (myös töistä) mukaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä tyypit eivät ole olleet välittömän innostuneita. Nyt kuitenkin pitkällisen yrittämisen (tai painostuksen) jälkeen sinnikkyys palkittiin eli pojilta loppuivat tekosyyt olla tulematta. Oli hauska ilta ja elättelen toiveita siitä, että saadaan herrat joskus myöhemminkin mukaan.

Lopuksi siirtykäämme vielä blogin kosmetiikkaosioon. Oon nimittäin vihdoin löytänyt riittävän tehokkaan käsirasvan, mikä on mielestäni keveesti ilmoituksen arvoinen asia, koska prosessi ei ollut lainkaan yksinkertainen tai lyhyt. Jos siis kärsitte kuivista käsistä, joihin ei auta tasan mikään, hankkikaa käsiinne Body Shopin hamppukäsirasva! Ihmeaine lähes.