Yhden ulkosuomalaisen ajatuksia koti-ikävästä
maaliskuuta 06, 2014
Viime kirjoituksen kommenteissa kysyttiin, miksi kaipaan Helsinkiin. Että onko muu maa mustikka vai ovatko syyt käytännöllisempiä. Tähänpä ei olekaan aivan helppo vastata.
Lähdin ulkomaille, koska siihen tarjoutui helppo tilaisuus, joka ei vaatinut oikeastaan minkäänlaista vaivannäköä. Olin viettänyt Saksassa jo vuoden vaihto-oppilaana, eikä Suomeen palattuani kestänyt kovinkaan kauaa ennen kuin iski epämääräinen tunne siitä, että ympyröiden vaihto ainakin hetkeksi voisi olla hyvä idea.
Saksaan oli helppo tulla ja täällä on helppo olla. Sijainti keskellä Eurooppaa on aika ihana, kun melkein joka paikkaan pääsee hetkessä - jos haluaa. Mehän emme kovin usein matkustele sen kummemmin. Lisäksi täällä olo tuntuu jotenkin raikkaammalta. Ulkomaalaisia on paljon, eikä kukaan oikeastaan edes kohauta olkiaan yhden uuden kohdatessaan. Suomalaiset ovat selvästi hyvässä kurssissa, kuten kaikki pohjoismaalaiset, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista syrjintää alkuperäni takia.
Oikeastaan en edes tunne asuvani ulkomailla. Puhun kieltä sujuvasti ja ajattelen osittain saksaksi tilanteesta riippuen. Kulttuuri täällä on hyvin samanlainen niin, ettei suuria eroja useinkaan ole, ja ne vähätkin olen tainnut jo unohtaa. Elämä on arkipäiväistynyt ja mielestäni kaikki, mitä teen, on hyvin tavanomaista. Olen naimisissa saksalaisen kanssa, mutta se ei mielestäni ole sen kummempaa kuin suomalainen parisuhde. Olen tiiviisti yhteydessä tärkeimpiin suomalaisiin ihmisiini ja seuraan ahkerasti suomalaisia blogeja, uutisia ja lehtiä. Kotimaahan pääsee nopeasti, jos on halu tai tarvis.
Suomen asema mielessäni on muuttunut täällä asumiseni aikana. Loogisesti olen aina lomalla kotimaassa käydessäni, minkä seurauksena Suomi on nykyään mielessäni se ihana, vähän nostalginenkin paikka, jossa on aina rentoa ja jossa joulukuinen räntäsadekaan ei harmita. Lisäksi myönnän poimivani rusinat pullasta: käyn Suomessa aina kesäisin, jouluna ja satunnaisesti muuten viikonloppuisin, mutta minun ei tarvitse kokea pitkää marraskuuta tai lumetonta talvea. Vähän samaan tapaan monet suomalaiset varmasti haikailevat lämpimämpiin maihin, joissa elämä on tietenkin pelkkää sambaa ja caipirinhaa.
En haaveile aktiivisesti muutosta Suomeen enkä koe potevani jatkuvaa koti-ikävää. Perheellämme on hyvä olla Saksassa, ja ihan jo työtilanteenkin kannalta meidän todella kannattaa pysyä täällä. Unelmoinnillani muutosta Helsinkiin ei olekaan välttämättä mitään tekemistä realiteettien kanssa. Ihan kuin koko Suomi on mielikuvissani kesäinen tai luminen lomaparatiisi, on Helsinki yhtä kuin kantakaupungissa sijaitsevat ihanat vanhat kerrostalot lankkulattioineen ja leveine ikkunalautoineen - ja se meri, jonka rantaan kävelisimme usein. Näissä mielikuvissa ei tarvitse miettiä moisten asuntojen saatavuutta tai hintaa, työtilanteita, päiväkotipaikkoja tai sitä, ettei mieheni puhu suomea muutamia hassuja lauseita enempää.
Ulkomaille muuttamisessa on varmaankin aina se haitta, ettei lähdettyään ole koskaan aivan täysin kokonainen missään. Minäkin olen henkeen ja vereen suomalainen ja pysyn sellaisena, eikä mikään maisema voita kauneudellaan mökin laiturilta näkyvää järveä saarineen. Kuka tietää, ehkä muutammekin vaikka eläkepäiviksemme pieneen asuntoon Kruununhakaan. Olen kuitenkin myös onnellinen juuri näin ja yritän muistaa olla kiitollinen kaikesta, minkä asumiseni keskellä Eurooppaa mahdollistaa. Jos tulisin Suomeen, kaipaisin täältä varmasti montaa asiaa ja tuskailisin, kuinka tämäkin oli Saksassa paremmin.
Sinä ulkosuomalainen (tai ulkosaksalainen, mikäli Karen sattuu lukemaan tämän) lukija, allekirjoitatko näistä ajatuksista mitään? Entä mitä sanoo sekä saksalainen että suomalainen Eeva?
Saksaan oli helppo tulla ja täällä on helppo olla. Sijainti keskellä Eurooppaa on aika ihana, kun melkein joka paikkaan pääsee hetkessä - jos haluaa. Mehän emme kovin usein matkustele sen kummemmin. Lisäksi täällä olo tuntuu jotenkin raikkaammalta. Ulkomaalaisia on paljon, eikä kukaan oikeastaan edes kohauta olkiaan yhden uuden kohdatessaan. Suomalaiset ovat selvästi hyvässä kurssissa, kuten kaikki pohjoismaalaiset, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista syrjintää alkuperäni takia.
Oikeastaan en edes tunne asuvani ulkomailla. Puhun kieltä sujuvasti ja ajattelen osittain saksaksi tilanteesta riippuen. Kulttuuri täällä on hyvin samanlainen niin, ettei suuria eroja useinkaan ole, ja ne vähätkin olen tainnut jo unohtaa. Elämä on arkipäiväistynyt ja mielestäni kaikki, mitä teen, on hyvin tavanomaista. Olen naimisissa saksalaisen kanssa, mutta se ei mielestäni ole sen kummempaa kuin suomalainen parisuhde. Olen tiiviisti yhteydessä tärkeimpiin suomalaisiin ihmisiini ja seuraan ahkerasti suomalaisia blogeja, uutisia ja lehtiä. Kotimaahan pääsee nopeasti, jos on halu tai tarvis.
En haaveile aktiivisesti muutosta Suomeen enkä koe potevani jatkuvaa koti-ikävää. Perheellämme on hyvä olla Saksassa, ja ihan jo työtilanteenkin kannalta meidän todella kannattaa pysyä täällä. Unelmoinnillani muutosta Helsinkiin ei olekaan välttämättä mitään tekemistä realiteettien kanssa. Ihan kuin koko Suomi on mielikuvissani kesäinen tai luminen lomaparatiisi, on Helsinki yhtä kuin kantakaupungissa sijaitsevat ihanat vanhat kerrostalot lankkulattioineen ja leveine ikkunalautoineen - ja se meri, jonka rantaan kävelisimme usein. Näissä mielikuvissa ei tarvitse miettiä moisten asuntojen saatavuutta tai hintaa, työtilanteita, päiväkotipaikkoja tai sitä, ettei mieheni puhu suomea muutamia hassuja lauseita enempää.
Sinä ulkosuomalainen (tai ulkosaksalainen, mikäli Karen sattuu lukemaan tämän) lukija, allekirjoitatko näistä ajatuksista mitään? Entä mitä sanoo sekä saksalainen että suomalainen Eeva?
26 kommenttia
Entinen ulkosuomalainen, nykyisin Suomeen palannut allekirjoittaa täysin. Kaipuu oli Suomeen, lähelle kavereita ja perhettä. Suomeen paluu aiheutti kuitenkin isomman kulttuurishokin kuin poismuuttaminen. Vaikka mullakin on vahva suomalainen identiteetti, etenkin poissa kotoa, en kuitenkaan koe olevani ihan omimmillani täällä. Eniten tosiaan harmittaa pitkä, pimeä talvi, ihmisten epäsosiaalisuus ja tottakai hintataso, älytön lakikulttuuri ja byrokratia. Hassua, miten Välimerellä ärsytti virastokäyntien sekavuus ja hitaus, mutta vaikka täällä asiat on periaatteessa suht toimivia niin metsään mennään jollain tapaa kuitenkin. Mietiskelen löytyykö sitä paikkaa koskaan, mihin tekee mieli jäädä... :)
VastaaPoistaJoo luulen että noi ois just ne asiat, jotka mua alkaisi hermostuttaa, mikäli palaisin Suomeen. Tosin kyllä saksalaisetkin byrokratian osaa, ei sillä ;) Mutta uskon tosiaan, ettei missään ole lopulta täydellisen hyvä olla, kun on kerran lähtenyt. Mutta kyllä niitä positiivisia puolia on kuitenkin enemmän, jäi tai palasi!
PoistaKiitos kattavasta vastauksesta kysymykseeni. :) Harkitsen itse muuttoa ulkomaille, ja tällaisetkin asiat mietityttävät. Vähäsen kauhistuttaa se, että vaikka en koskaan ole asunut ulkomailla, vaan ainoastaan muuttanut moneen kertaan Suomessa, tunnistan monia sinun tuntemuksistasi. Asun tällä hetkellä isossa kaupungissa hyvien kulkuyhteyksien päässä, mutta ikävöin toisinaan synnyinseudulleni Itä-Suomeen. Nautin kuitenkin nyt valtavasti muun muassa monipuolisesta kulttuuri- ja harrastustarjonnasta ja helposta pääsystä ulkomaille ja arvaan, että elo savolaisessa pikkukaupungissa alkaisi pian tympiä, kun se ei olekaan pelkkää Saimaan kimallusta ja vilkasta (turisti)humua.
VastaaPoistaMusta nämä ulkosuomalaisuusasiat on aina tosi mielenkiintoisia, joten mielelläni niitä mietin, jos joku konkreettinen aihe tulee mieleen :) Useimmiten vaan koko ulkomaalaisuus unohtuu arjen tasaisuuteen, eikä tää blogi olekaan siksi mikään malliesimerkki ulkomailla elämisen esittelystä.
PoistaUskon kyllä että näitä samoja asioita voi helposti miettiä Suomen sisälläkin. Hankalaa tällaisissa muuttojutuissa on, ettei omaa reaktiota oikein voi ennustaa. Lisäksi siinä muuttamisen jälkeen kokee kaikki kliseiset vaiheet alun euforiasta kieli- ja kulttuuriärsytyksen kautta tilanteen normalisoitumiseen. Ja koko kokemukseen vaikuttaa tietenkin kovasti se, minkälainen tilanne on, onko kavereita ja ehkä ihmissuhdetta jne. Jos oma tilanteeni olisi toinen eikä olisi tuota miestä, en tiedä yrittäisinkö väikkärin jälkeen kuitenkin löytää jotain Suomesta. Vaan turha kai sitä on miettiä, kun olen oikein onnellinen näin ja täällä.
Hyvin paljon oli tuttua kirjoituksessasi toisen ulkosuomalaisen silmin luettuna. En tosin aktiivisesti haikaile Suomeen, koska olen sinne niin vähän yhteydessä ja viime vierailusta on kulunut 2,5 vuotta ja seuraavasta ei ole tietoa. Näin hataralle päälle tarkoittaa, etten muista, miten hyvin tai huonosti asiat ovat siellä! :)
VastaaPoistaToisaalta olen aina ajatellut, että jos Suomen ilmasto olisi ystävällisempi, voisin jo käytännön asioiden takia asua siellä. Ainoa paikka maailmassa, missä voin käyttää äidinkieltäni ja vaikka Suomen kalliista hinnoista usein valitetaankin, niin reipas ja terve ihminen voi minusta elää siellä varsin laadukkaasti. Missään maassa en liene enää sataprosenttisesti kotona, mutta ehkä en ollut sitä koskaan Suomessakaan räntäsateessa pyörän kanssa kiroillessa :D
Ilmasto on kyllä iso tekijä. Talvi pakkasineen ei sinänsä haittaa mua, mutta se pimeys! Keväisin oon aina erityisen onnellinen täällä.
PoistaAllekirjoitan täysin! Olen asunnut kolme kertaa Suomessa. Ikävuodet 1-4, siintä ajasta on vain pari muistoa, ja ne enemmän kertomuksista / kuvista. Toisen kerran asuin vuoden Suomessa kun olin 10, sekin hyvin laspellista touhua, ei aikuisen huolia. Kolmannen kerran opiskeluaikana, sain asua puoli vuotta sukulaisten kapunkiasunnossa Etelärannassa ja kävin arkkitehtitoimistossa työharjoittelussa. Hyvin romanttista näin jälkikäteen, sisältäen kavelyt meren rannalla. Olen tietenkin tietoinen Espoon korkeataloista, siellä en olisi viihtynyt yhtä hyvin.
VastaaPoistaKun käyn Suomessa olen lomalla. Ei ole kiireitä, ei pidä mennä töihin. Ei tarvitse varata lääkäriaikoja tai keskustella Kelan tai Työvoimatoimiston kanssa. Oma mökki on ehdottomasti maailman paras paikka. Varmaan sopeutuisin Suomeen hyvin, mutta samalla tavalla kun haikailen että joku asia on nyt Suomessa paremmin, haikailisin asioita jotka pelaa Saksassa (olevinaan ?) paremmin.
Äitini, joka on "täyssuomalainen" ja on asunnut ulkomailla lähes 40 vuotta, sanoo aina, "Suomi on ihana maa". Mutta aina lisää sanan "lomalla". Mitä kauemmin on pois kotoa/Suomea, sitä nostalgisemmaksi muuttuu katselma Suomeen. Vanhat käsityöt on in, samoin perinneruuat (varo vaan jos muunnat reseptiä! Viime jouluna oli ensimmäisen kerran joulupöydässä jotain uutta!) ja kielikin saattaa "vanheta", jos ei käytä suomenkieltä joka päivä.
Mä odotan jo jännityksellä, miten paha perinne-Pirkko musta vielä tuleekaan tässä vuosien saatossa ;)
PoistaHauska kuulla sun mietteitä, kun molemmat maat on sisäänrakennettuna!
Allekirjoitan! :-)
VastaaPoista(Jo pelkkä ajatus että muutaisimme kolmen Suomessa syntyneen (= ilman saksalaista syntymätodistuta olevien) lapsen kanssa Saksaan estää meitä kaipaamasta takaisin Saksaan... ;-) )
Hehe :) Tästä tuli tosin ikävästi mieleen, että synnytystä varten mäkin tarttisin syntymätodistuksen, jota mulla ei tietenkään ole... Hypin riemusta, asia pitäis varmaan hoitaa piakkoin.
PoistaOlen miettinyt ihan samaa, että täydellistä asuinpaikkaa ei enää varmaankaan löydä, kun on asunut jonkin aikaa ulkomailla. Itse ole asunut aiemmin Italiassa ja nyt Saksassa, ja jos yleinen tilanne Italiassa olisi parempi kuin tämänhetkinen, viihtyisin siellä kyllä paremmin kuin Saksassa ihan jo siksikin, että ihmiset ovat yleensä ottaen paljon avuliaampia ja ystävällisempiä, etenkin ulkomaalaisia ja lapsia kohtaan. Täällä joskus se että on ulkomaalainen eikä osaa kunnolla kieltä saa aikaa hyvin negatiivisen reaktion vastapuolessa ja ulkomaalaisuuttaan joutuu "pyytelemään anteeksi", mikä on minusta ihan käsittämätöntä. Olen tästä jutellut paljon muiden ulkomaalaisten ystävien kanssa, ja heillä on ihan samanlaisia kokemuksia. Isommissa kaupungeissa tilanne on varmaan ihan toinen, ja toki täällä Bremenissäkin on myös paljon mukaviakin ihmisiä. Suomeen on ihana palata lomilla, mutta pimeä talvi on kyllä niin hyvin mielessä, etten kyllä haaveile paluumuutosta lähiaikoina ;)
VastaaPoistaOnpa harmi että oot joutunut kokemaan tympeitä reaktioita ulkomaalaisuuteen liittyen. Mut on ilmeisesti pelastanut se, että puhun sujuvaa saksaa. Tai sitten meidän pienehkössä yliopistokaupungissa vaan on totuttu kaikenmaailman ulkkareihin, joita täällä kyllä riittää.
PoistaMoi!
VastaaPoistaTaysin aiheeseen kuulumaton kysymys, mutta laitanpa sen nyt tahan uusimman postauksen alle.
Menimme kihloihin muutama kuukausi sitten, ja olemme alkaneet suunnitella haita syksylle 2015. Ongelmana on, etta asumme lontoossa ja haat aiomme ehdottomasti pitaa helsingissa. Kasittaakseni hoiditte teidan haiden suunnittelun sielta saksasta kasin, niin kysyisinkin etta miten se luonnistui? Tuliko jotain ongelmia tai oliko jotain asioita hankala saada hoidettua?
Jos et halua vastata tahan niin voit laittaa mulle myos sahkopostia sayhellothenwavegoodbyeblog (at) gmail.com tai jos et halua vastata ollenkaan niin ymmarran toki senkin! :D
Mukavaa perjantaita ja myos mukavaa vauvan odottelua :)
Tiina
Voin toki kertoa meidän häiden suunnittelusta. On ehkä parasta että laitan sulle sähköpostia. Yritän ehtiä kirjoittaa nyt viikonlopun aikana. Näin ensi hätään voin jo sanoa, ettei suunnittelun kanssa ollut oikeastaan mitään ongelmia ja kaikki hoitui jopa helpommin kuin odotettiin. Toki kävin pari kertaa Suomessa varaamassa ravintolaa ja hoitamassa muita juttuja, joten ihan puhtaasti ulkomailta käsin ei kyllä toimittu. Mutta tarkemmin sähköpostissa, kunhan ehdin :)
PoistaMahtavaa! Kiitos.
PoistaPuoliksi ulkosuomalaisena allekirjoitan ainakin sataviiskyt-prosenttisesti tuon "koskaan enää ei ole täysin kokonainen missään". Ja miten helposti kuvittelee, että kaikki on Suomessa/Saksassa paremmin, kun arki masentaa ja sääkin on ihan kurja.
VastaaPoistaTällä hetkellä suoritan opintoja loppuun Suomessa, ja ikävä Saksaan on kova. Toisaalta nautin pitkästä aikaa kavereiden ja perheen läheisyydestä täällä, ja talvikin oli oikeastaan ihan kiva, vaikka olikin lyhyt ja vähäluminen :)
On varmasti paras taktiikka keskittyä aina olinpaikan positiivisiin puoliin :)
PoistaVerratessani sinun ajatuksiasi omiini, suurimmat erot tulevat eri välimatkoista synnyinmaahan. Minusta ei tunnu, että äkkiä sinne pääsee, ja aikaero tekee muuten nykyisin niin helposta yhteydenpidosta harvempaa. Tunnustan hyvin tuon, että arkielämässä tuntuu hassulta ajatella asuvansa ulkomailla, kun kaikki kielestä ajokulttuuriin tai jopa byrokratiaan on tuttua ja jokapäiväistä. (Satunnainen esimerkki: kun tuli puhe ajokorttien uusimisesta uuden osoitteen myötä, se olinkin minä joka huomautin koko ikänsä täällä asuneelle miehelle että parempi odottaa ensimmäistä laskua jotta uskovat meidän oikeasti muuttaneen.) Mutta varmaan juuri Suomen kaukaisuudesta johtuen kyllä se koko ajan on tietoisuudessa, että asun muualla/ulkomailla/kaukana.
VastaaPoistaMitä Suomen ihannointiin tulee, mikäli olet facebookissa, päässet näkemään kuvan, joka edustaa täydellisesti sitä, miten Tampere hohtaa mielessäni taianomaista valoa, ja henkii puhdasta, kirkasta ilmaa ja ilmapiiriä: https://m.facebook.com/AtacanErginPhotography/photos/a.188750777922159.42661.188743164589587/438048252992409/?type=1
Sun meiningissä on kyllä sata kertaa enemmän hc-kerrointa meikäläisen ulkosuomalaisuuteen verrattuna. Mietinkin usein, että tämmösellä välimatkalla pääsee kyllä tosi helpolla. Saa iittalatkin mukaan eikä tartte juuri miettiä. Lisäksi muutto EU-maasta toiseen poistaa melkein kaiken paperisodan. Siis rispektit teille kovemman luokan ulkosuomalaisille!
PoistaPähee kuva Tampereesta :) En tiedä missä vaiheessa Helsinki varasti paikan mun lempikaupunkilistan ykkösenä, perinteisesti oon aina ollut enemmän Tampereen tyttöjä. Ihana kaupunki se on kyllä vieläkin, enkä pistäisi pahakseni jotain ihanaa puutaloa Pispalassa.
Hei,
VastaaPoistaJos vain oppisin miten kommentit voi tehdä vaikka google-tunnuksen kautta mutta kuitenkin "nimettömänä" tekisin niin, mutta nyt kun yritin niin tulee koko nimi heti otsikkoriville. Jotenkin olen paranoidi kai sitten...
Mutta asiaan, mielenkiintoista pohdintaa sulla vuosien varrelta. Löysin blogin vasta ihan äsken ja selasin alkua ja loppua, välistä en niinkään vielä ole ehtinyt. Jännä nähdä miten ihmisen elämä kehittyy ulkomailla...itseasiassa kun lähdin lukemaan blogia alusta, mietin että hmm, mitäköhän on tapahtunut että alunperin lyhyehköksi aiottu visiitti pn venähtänyt - ja puolison löytyminenhän se oli :-)
Koti-ikävä ja termin "koti" merkitys noin yleisestikin on jännä juttu. Olen aivan kotonani Saksassa (>10 vuotta nyt takana) mutta silti tykkään käydä Suomessa ja erityisesti saaristossa josta sukuni on kotoisin ja koko lapsuuteni kesät ja senkin jälkeen melkein kaiken loma-ajan viettänyt. Pk-seudulle sen sijaan ei ole mitään suurempaa kaipuuta. Mutta tuohon koti-ikävään liittyy monia aspekteja, jotka tulevat vasta pidemmän ajan kuluessa esiin. Vanhenevat vanhemmat, kasvavat lapset, muuttuva kotimaa, missä/miten oma vanhuus...?
Paljon voitaisiin jutella. Ehkä se onnistuukin joskus - asutaan nimittäin samassa kaupungissa :-)
Ai kauhee, ihan alun tekstien lukeminen on aika kuumottavaa puuhaa. Blogi on muuttanut muotoaan aika kohtuullisesti tässä vuosien varrella :)
PoistaKoti on kyllä monikäyttöinen termi. Kun mennään Suomeen, kerron että lennetään kotiin. Sitten tänne palatessa lähdetään myöskin kotiin ja paluun jälkeen huokaan useimmiten, miten ihanaa onkin olla taas kotona.
Vanhempien vanheneminen onkin asia, jota ei ole oikeastaan huvittanutkaan vielä miettiä. Toki oletan, että vuosia kuluukin vielä hyvinkin reippaasti ennen kuin asiasta tulee ajankohtainen, mutta luulen, että sitten kun niin käy, tuntuu välimatka Suomeen ihan erilaiselta kuin nyt. Tai mistä sitä tietää missä me edes ollaan silloin. Turha näitä on kai etukäteen miettiä.
Mutta että säkin asut täällä! En ole tähän mennessä ollut tietoinen juuri muista suomalaisista, ellei yhtä kollegaa ja toista jumppatunneilla satunnaisesti tapaamaani lasketa. Ulkosuomalaisverkosto on jäänyt solmimatta kokonaan. Tämäpä hauska ylläri! Jos haluat joskus treffata, laita vaikka sähköpostia. Osoite on sivun yläreunan linkissä, tai tässäkin: ajatuksiasaksasta (a) gmail.com. :)
Itselleni kovin ajankohtainen postaus. Opiskelu Skotlannissa on ihan juuri ohi ja seuraavaksi pitäisi valita seuraava kohde. Suomi on omalla tavalla vetänyt puoleensa, mutta jotenkin en osaa kuvitella arkeani (etenkin pimeimpinä ja kylmimpinä kuukausina) siellä. Mulla on ens viikolla työhaastis Saksaan ja yhtäkkiä avasin mieleni tälle minulle aivan uudelle maalle. Olen kerran ollut lomalla, mutta mutta viikossa ei paljoa ehdi maata, kulttuuria, ihmisiä ja elämäntyyliä kokea.
VastaaPoistaMoni kehuu maata, mutta itse ehkä epäröin sen puolesta, etten osaa kieltä kiitosta enempää. Selvisinhän minä vaihto-opiskelustakin Turkissa, mutta silloin oli kyse vain lyhyestä ajasta. Jotenkin myös tällä hetken haen syitä ja selityksiä, miksi minun pitäisi niin kovasti haluta Saksaan. Viikossa ajatus hetkessä tehdyn hakemuksen jälkeen on muuttunut paljon ja joka päivä tuntuu innostus Saksaa kohti kasvavan. Olisiko sinulla jotain ajatuksia siinä, mitä pitäisi ottaa huomioon, jos nyt päättäisin ulkosuomalaisena lähteä Saksaan. Edessä olisi taas kasapäin käytännön asioiden hoitoa ihan asunnosta pankkitiliin.
Taidanpa selata blogisi alusta loppuun, jos saan mahdollisuuden lähteä töihin Saksaan!
Kuulostaa jännältä! Musta Saksa on tietty kerrassaan hyvä muuttokohde ja usein mietinkin, että maana tää on helposti aliarvostettu. Täältähän löytyy ihan kaikkea Alpeista merenrantaan ja viinitarhoista ihaniin vanhoihin kaupunkeihin :) Mutta tosiaan ite olin kyllä myös lukenut pitkän saksan, joten tänne tulo oli oikeastaan aika luonnollista. Kielen vaikeudesta en oikein osaa samasta syystä sanoa juuta enkä jaata. Itse en oikein ymmärrä, mistä tämä vaikean kielen maine tulee, varsinkin kun niillä artikkeleilla ja sijamuodoilla ei alkuvaiheessa ole mitään ihan käsittämätöntä merkitystä. Ymmärretyksi tulee kyllä muutenkin. Ja tosiaan ainakin täällä meidän paljon ulkkareita sisältävässä yliopistokaupungissa on totuttu vaikka minkälaiseen tallaajaan, joten senku sopertaa vaan menemään sen minkä osaa, hommat kyllä hoituu.
PoistaTänne on musta sinänsä aika helppo tulla eikä mitään ihan tajuttomia kummallisuuksia tule mieleen. Vuokra-asunnon hankkimisesta kirjoitin joskus täällä: http://ajatuksiasaksasta.blogspot.de/2011/09/vuokra-asunto-saksasta.html
Kirjoituksessa jäi sinänsä sanomatta, että täällä kimppakämpät on myös hyvin yleisiä ihan työssäkäyvienkin keskuudessa. Niitä varten on useita eri välityssivustoja, joista ensimmäisenä tulee mieleen wg-gesucht.de. Kämpän asukkaat valitsevat uudet tulokkaat haastattelujen perusteella, ja hyvällä tuurilla kämppiksistä voi saada tosi kivat kaverit. Tietenkin muunkinlaisia tarinoita on.
Kun EU:ssa ollaan ja täälläkin on euro (ja nyt nämä SEPA-maksutkin), ei muuttamisesta mun mielestä ollut juuri minkäänlaista byrokraattista vaivaa. Saavuttuaan pitää ilmoittautua kaupungin asukkaaksi, mutta se onkin melkeinpä ainoa paperihomma, ja pankkitilin saa avattua sieltä missä huvittaa. Täällä asuu aika paljon suomalaisia (vaikka itse en juuri ketään tunnekaan, kun ei ole sinänsä ollut tarvetta etsiä), joten jos Suomesta pitää saada tuotua jotain tavaraa tai tarvitsee muuten vinkkejä, saattaa jotain kontakteja hyvinkin löytyä.
Saksassa yleisesti on musta hyvinkin paljon väliä sillä, missä asuu. Osavaltiot ovat hyvinkin itsenäisiä ja paikallinen kulttuuri, arvomaailma ja myös osittain lait voivat olla hyvinkin erilaisia riippuen siitä, asutko Baijerissa vai vaikkapa jossain pohjoisessa. Baijerilaiset tunnetaan konservatiivisina ja usein hyvinkin katolisina (vaikkakin esim. München on tietenkin suurkaupunkina hyvinkin monipuolinen), muualla on sitten vähän eri meno.
Hei kiitos ihan kamalasti! Luen tuon vuokra-postauksen, jos muutto tulee ajankohtaiseksi. Onnekseni olen tutustunut myos moneen saksalaiseen taalla ja osalla on myos tuttuja kaupungista jonne olen hakenut toihin. Pomittelen viela viesteilla, jos asia konkretisoituu ja kysymyksia heraa. Mukavaa kevatta teidan perheelle :)
PoistaOlipas kiva teksti, johon oli helppo samaistua, sillä Pariisin suomalaisena, koen monet asiat samalla tavalla. Tutkiskelin, että mitä muut ulkosuomalaiset mahtavat kaipailla uusista kotimaistaan Suomessa käydessään ja blogisi ja kirjoitustesi kommentit olivat siksikin mielenkiintoisia luettavia. Jos haluat lukea mitä minä Pariisissta ikävöin Suomessa vieraillessani lukaiseppas: http://liisasb.blogspot.fr/2014/05/patongin-ja-kaarnan-valissa.html
VastaaPoistaMukavia kesäpäiviä Saksaan lämpimästä Pariisista.
Heippa ja kiitos kommentista! Blogisi onkin kiva löytö, ulkosuomalaisuustouhut on aina kiinnostavia.
Poista