Mies ja sisko yhdistivät voimansa toistamiseen ja leipoivat suklaakakun. Siskon vaihtovuosi ihan lähistöllä onkin armaalle puolisolleni varsinainen onnenpotku, vaimonsa kun ei tunnetusti suklaata siedä ja tuota ainesosaa sisältävät leivonnaiset ovat siten loogisesti taloudessamme harvinainen näky. Harvempi suklaafanaatikoksikaan itsensä tunnustava kun lähtee pyöräyttämään esimerkiksi kuvassa olevaa, puolisen kiloa suklaata sisältävää kakkua vain itselleen. Vaan kun syöjiä on kaksi, on juttu tietenkin aivan eri.

Kakunsyönnin ja sen sivusta seuraamisen lisäksi täällä on vietetty aikaa synnytysvalmennuksessa. Meillä oli viikonlopun mittainen kurssi, johon olemme molemmat tosi tyytyväisiä. En ollut tähän mennessä uhrannut koko synnytykselle ajatustakaan, mutta nyt se muuttui vähän konkreettisemmaksi. En varsinaisesti odota tapahtumaa riemusta hyppien, mutta eiköhän siitä selvitä, kun muutkin ovat niin tehneet. Mies on selvästi nyt jo vaikuttunut siitä, mihin naiset oikein pystyvätkään. Niin minäkin kieltämättä.

Sairaala on kätevästi ihan tässä lähellä, ja kotiin kävellessämme saimme nauttia molempina päivinä aivan harvinaisen keväisestä ilmasta ja paristakymmenestä lämpöasteesta. Lämpimän ja aurinkoisen ilman pitäisi jatkua vielä viikon lopulle, mikä on aika ihanaa. Kaivoin jo aurinkolasitkin esiin.