Ei kannata turhaan miettiä, senku kokeilee vaan eli pavlova
maaliskuuta 23, 2014
Tähän asti en ole edes ottanut pavlovaa huomioon potentiaalisena jälkiruokana, koska marenki (se ei kuitenkaan onnistu) ja kermatäyte (en oikeastaan pidä kermavaahdosta) ja oikeastaan koko kokonaisuus (kuulostaa vaikealta, parempi ignoorata johdonmukaisesti koko homma).
Meillä oli kuitenkin jouluna tarjolla ihan sikahyviä pieniä karpalo-kinuskipavlovia, ja ehkä sen jälkeen mieleen jäi kytemään ajatus, että josko sitä itsekin uskaltautuisi joskus kokeilemaan. Eilen iski sopivasti yhtäkkinen pavlovahimo yhdistettynä kahvivieraisiin, joten ryhdyin tuumasta toimeen. Kannatti, sillä kävi kuten useimpien asioiden kanssa: koko valmistusprosessi oli aivan naurettavan yksinkertainen ja lopputulos mainio. Turhaan arastelin.
Bonuksena mainittakoon, että tällä saa varmoja emäntäpisteitä ruokavierailta, sillä valmis pavlova on kieltämättä varsin upean näköinen ilmestys.
8 kommenttia
Olisiko sinulla jakaa meille lukijoille tämän hyväksihavaitun ja herkullisen näköisen pavlovan ohjetta? Ja jos paistoit sen kaasu-uunissa, niin olisi kiva tietää, miten pavlovan saa kuivatettua ilman, että se palaa pohjasta. Tai miten se ei kostealla ilmalla lötkisty ja sitkisty. Tämä jälkkäri on nimittäin ollut to-do-listallani jo pitkän aikaa, mutta hitunen intoa puuttuu vielä itse toteutukseen :)
VastaaPoistaTottahan toki. Käytin ohjeena tätä siskot kokkaa -blogin mainiota selostusta: http://siskotkokkaa.blogspot.de/2012/04/marenkitorttu-eli-pavlova-olivian.html
PoistaMeillä sattui olemaan juuri tuo Kenwoodin yleiskone eli käytössä oli metallikulho ja iso vispilä, ja ainakin niiden kanssa tuntui että tarvittaisiin vähintäänkin meedio pilaamaan valkuaisvaahto. Lopputulos oli ihan täydellisen kova ja kiiltävä, oikein hämmästyin itsekin. Tuolla kirjoituksen kommenteissa annettiin muistaakseni vinkiksi muovikulhon omistajille, että kulhon pinnan voisi ensin pyyhkiä rasvasta puhtaaksi sitruunan puolikkaalla, jolloin homman pitäisi onnistua paremmin. Siitä en osaa sanoa sen kummempaa.
Kaasu-uunista en valitettavasti osaa sanoa mitään, meillä on käytössä huono epätasaisesti paistava sähköversio (heh), joka hoiti homman kyllä mainiosti. Marenki oli ulkoa rapeaa ja sisältä semmosta kosteampaa, kombo josta itse tykkään täysin kuivaa versiota enemmän. Mä myös täytin ja tarjosin sen käytännössä heti paistamisen jälkeen, joten se ei sinänsä ehtinyt sadepäivästä huolimatta sen kummemmin lötkistyä ainakaan odotuksesta johtuen. Täytteeseen laitoin ohjeesta poiketen purkin kermaa ja purkin rahkaa, koska tosiaan pelkkä kermavaahto ei oikein maistu.
Kerran olen mansikkatällaista maistanut ja pitäisi kyllä joku kerta tehdä itsekin... Ääh, taas se pitäisi tehdä -lista piteni yhdellä! ;)
VastaaPoistaÄlä nyt ainakaan jätä tekemättä samasta syystä kuin mä eli koska luulet pavlovan olevan vaikea tehdä. Ei oo, vaan mietin just, että vähemmällä vaivalla ois ollut jo vaikeahko päästä :)
PoistaTodella osuva otsikointi! :D Se on kumma, kun pavlova/marenki ylipäätään onnistuu silloin, kun sen tekee ohimennen omaksi iloksi.. Mutta sitten kun on tulossa vieraita ja on tarkka kuivien ja rasvattomien välineiden, huoneenlämpöisten munien, hienoimman sokerin ja lähestulkoon tähtien liikkeiden suhteen, niin ei sitten kovetu millään! :) Mutta on kyllä komea kakku!! Alkoipa tehdä ihan hirveästi mieli!
VastaaPoistaMä oon tehnyt marenkia ihan yhden käden sormilla laskettavat kerrat, tunnustaudun noviisiksi. Siksi tää olikin iloinen yllätys :) Mutta toi valikoiva onnistuminen on kyllä niin perinteistä!
PoistaAha. Eli marengin teossa on kulhokin huomioitava... Olen pari kertaa tehnyt marenkia, ja enpäs teinnytkään, että se voisi epäonnistua! Eli seuraavan kerran tietenkään ei onnista, kun nyt tämän tiedän!
VastaaPoistaNiinhän tässä tulee käymään. Pahoitteluni tulevien marenkiesi pilaamisesta!
PoistaSanos, tunnetaanko pavlova Saksassa? Kahvivieraat eivät tunteneet. Mikä kyllä toi mulle lisää emäntäpisteitä, eli en valita ;)