Syksy ja talvi (tai siis eihän täällä mitään talvea ollutkaan, mutta tiedätte mitä tarkoitan) vilahtivat ohi ilman mielenkiintoa mihinkään ostoksiin tai sen kummempaan ulkonäköön panostamiseen. Kropan kasvavien mittasuhteiden takia useimmissa normaaleissa vaateostoksissa ei ole edes mitään järkeä, ja suureen äitiysvaatevarastoon panostaminen muutaman kuukauden takia tuntuu täysin turhalta. 

Mikä lie kevätefekti, mutta lisääntynyt auringonpaiste ja parhaimmillaan parinkymmenen asteen kieppeillä huitelevat lämpötilat yhdistettynä siihen, etten voi käyttää normaalista vaatevarastostani kuin neuletakkeja saivat aikaan välittömän himon päästä vähän kaupungille. Siis menoksi. Löysin Repeatilta aivan täydellisen värisen neuletakin, jota sovittaessani arvelimme myyjän kanssa sen sopivan myös mahattomaan versioon kirjoittajasta. Neuleen seuraksi oli kerrassaan välttämätöntä hankkia pari huivia, ah niin ihanissa sävyissä nekin.

Myös kosmetiikkapuolella ollaan menty jo kuukausia linjalla "matalan aidan sijaan olisi parempi, jos sellaista ei olisi lainkaan". Siksipä hykertelin riemusta saadessani ostaa uuden meikkivoiteen loppuneen tilalle. Hiekkapaperia muistuttavaan ihooni kyllästyneenä tartuin myös myyjän suositukseen kosteusvoiteesta. Kreikkalaisen Korresin rasvoja mulla on ollut ennenkin, ja olen tykännyt kovasti. Tällä kertaa ostin vesikrassivoiteen, jota näköjään saa myös vaikkapa Suomesta ainakin Sokokselta ja Stockalta. Aika pieniä ja sinänsä mitäänsanomattomia juttuja nämä kaksi ostosta, mutta kummasti aamutoimet kylppärissä ovat taas tuntuneet erityisemmiltä. Juuri tähän pyrin: kaapista löytyy vain muutamia juttuja, mutta ne ovat kovin mieleisiä ja luovat ehkä myös pienen illuusion siitä paljon puhutusta arjen luksuksesta.