Leivästä ja vähän kakustakin
maaliskuuta 02, 2014
Täällä Saksassa on voimissaan leipomokulttuuri. Leipä haetaan supermarketin sijaan leipomosta, usein myös (viikonloppu)aamuisin tuoreena. Tarjolla on luonnollisesti myös kasoittain kakkuja makeannälkään. Kuulostaa joltain, minkä perään suomalainen usein haikailee huoatessaan, miten Keski-Euroopassa on kyllä kaikki paremmin.
Teoriassa onkin tosi mukavaa, että muutaman sadan metrin säteellä kotiovelta on useita leipomoita. Niistähän voi valita suosikin eli sen, jolla on paras leipä joka tilanteeseen ja herkullisimmat sämpylät. Käytännössä on kuitenkin sanottava, etten juuri arvosta näitä puljuja kovinkaan korkealle. Ennen olikin niin, että leipomossa leivottiin vielä itse (kuten nimestä voisi ehkä päätellä). Nyt nuo ovat kuitenkin melkeinpä kaikki järjestään suurempien ketjujen sivupisteitä, ja leivät ja muut tulevat jostain mistälie keskusleipomolta. Maku katoaa mitä ilmeisimmin matkalle. Joka ikisessä paikassa on myös tarjolla samat juustokakut, vadelmaleivokset ja tähän vuodenaikaan myös munkit.
Koska emme juurikaan perusta pahan- tai ei minkään makuisesta ruoasta, olemme jättäneet jo tovin leivät ja etenkin kakut ostamatta. Viikonloppuisin olenkin usein leiponut pakastimeen seuraavia viikkoja varten. Viime aikojen ohjelmassa on ollut useimmiten saaristolaisleipää joka toinen viikko ja satunnaisesti sämpylöitä tai muuta vaaleampaa leipää. Jotain jälkkäriäkin tulee usein tehtyä.
En juurikaan tarkkaile ruokavaliotani vaan syön jotakuinkin sitä, mitä huvittaa. Taktiikka on toiminut tähän asti mainiosti. Ruokapoliittisesti ärsyttävintä on, kun menee ja ostaa jotain, jota syödessään miettii, että oikeastaan olisi parempi ilman. Valmiit kakut kuuluvat melkein poikkeuksetta tähän kategoriaan. Tulee paljon parempi mieli, kun leipoo itse silloin, kun tuntuu siltä. Koen sen ihan puhtaasti oman itseni arvostukseksi.
8 kommenttia
Täällä landella on vielä yksi leipomo, jotka leipoo samassa talossa. Toiset kaksi ovat sivupisteitä, mutta heilläkin on vielä omaa uuni. Osa valikoimasta (pääasiassa sämpylät) paistetaan useasti päivässä paikan päällä, loput tulevat keskusleipomosta pari kilometrin päästä. Paistan kyllä kakut itse, ja monesti olen ajatellut paistavani myös leivät ja sämpylät. Mutta ei aika riitä. Mies nyt joskus paistaa rieskaa. Mutta hän myös menee sunnuntaisin leipomoon hakemaan sämpylät :-)
VastaaPoistaMiehen työpaikkakunnalla oli vielä hetki sitten yksi pieni leipomo, jossa leivottiin itse. Asiakkaat valittivat, kun tuotteet eivät aina maistuneet tismalleen samalta. No aika jännä! Uskomatonta realiteeteista vieraantumista. Nyt sekin ihana paikka on kadonnut, tosi harmi. Meillä olisi keskustassa yksi paikka, johon leipä tosin tulee keskusleipomolta, mutta maistuu silti ihan ookoolta. Välimatka on kuitenkin liikaa säännölliseen vierailuun.
PoistaMulla toi leipominen on oikeastaan puoliksi myös ihan rentoutumista varten. Saas nähdä miten tilanne muuttuu, kun kersa saapuu... Ollaan kyllä kovasti harkitsemassa yleiskoneen ostamista, sehän helpottaisi kun taikinan tekemisessä ei olisi niin paljon työtä.
Vanhemmillani on leipäkone. Ja samanlaisen hankittiin Suomeen tädille saareen, siellä saa aina lämmintä leipää, kun ei joka päivä jaksa maihin nousta. Kannattaa myöskin harkita, koneeseen nakataan kaikki ainekset ja loput hoitaa ihan itse, veivaamisen sekä paistamisen. Sen voi myöskin ajastaa, että aamulla on tuoretta leipää :-)
PoistaMeilläkin itse asiassa oli kotona leipäkone kun olin pieni. Tarkemmin ajateltuna se on varmaan edelleen jossain kaapissa. En muista enää miksi, mutta jossain vaiheessa se jäi vaille käyttöä. Mahtaakohan toimia vielä?
PoistaMulla oli käsittämättömän huono säkä opiskelijakämppäni kanssa kun 10 vuotta sitten asuin vajaan vuoden Mainzissa: ainakin keskustassa suunnilleen joka kulmassa oli leipomo tai parikin ja aika monessa paikassa näytti olevan uuni paikan päällä, mutta oma "lähileipomo" oli muistaakseni kahden ratikkapysäkin päässä. Ei siis kovin usein huvittanut lähteä aamulla ennen luentoja hakemaan tuoretta sämpylää aamupalaksi. :(
VastaaPoistaMeidän lähin leipomo ois tossa ehkä viidenkymmenen metrin päässä eikä muutkaan ole juuri sen kauempana, mutta täytyy myöntää ettei haeta siltikään koskaan sämpylöitä. Kyllähän niitä tuoreena söisi, vaikka lähileipomoiden leivistä juuri purnasinkin. Ei vaan jotenkin käy koskaan edes mielessä. Ja herraisä mikä ajatus, että kävisi arkena yhtään missään ennen aamupalaa ja töihin lähtemistä! Huh.
PoistaYksi leipäpoikkeus kyllä itse asiassa on: meidän lähellä on ranskalainen kauppa, josta saa maailman parasta patonkia. Sitä haetaan säännöllisin väliajoin, tosin ei aamupalaksi, koska avaavat arkisin vain illoiksi ja lauantaisinkin vasta yhdeltätoista.
Moi, sulle olisi haaste mun tontilla! :)
VastaaPoistahttp://thingstomakeanddooo.blogspot.fi/2014/03/top-vitosten-haaste.html
Jee, kiitos!
Poista