Listasin tänään pätevästi oikein muistilapulle asioita, joista voisin kirjoitella. Tän päivän aiheeksi valikoitui lempiaiheeni opiskelu (varokaa, tiedossa oletettavasti paljon sauhuamista, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa) ja tarkemmin erot täkäläisessä yliopistojärjestelmässä tuttuun TTY:hyn (ja sitä myötä myös ainakin muihin teknillisiin yliopistoihin) verrattuna. Mähän en ole varsinaisesti opiskellut täällä ihan liiallisen paljoa vaihto-oppilasvuoden aikana ja nyt keskityn kanssa muihin juttuihin, mutta seurailtuani peliä ja käytyäni pari kurssia uskon olevani pätevä jonkinlaiseen vertailuun.

Meidän systeemi lienee kaikille tuttu: vuosi jakautuu yliopistosta riippuen neljään tai viiteen periodiin, ja kurssit kestää sitten normaalisti joko yhden tai kaksi periodia, minkä jälkeen on yleensä suunnilleen heti tentti. Käytännössähän homma menee niin, että etenkin kursseilla, joihin ei kuulu labroja tai harkkoja tenttiin luetaan muutama päivä etukäteen lähes ulkoaoppimistaktiikalla pruju läpi kerran, minkä jälkeen on sitten tuurilla aikaa myös tärpeille tai muuhun kertailuun. Tentti on kirjallinen ja sisältää jonkinlaisen määrän kysymyksiä, joihin sitten vastataan niin hyvin kuin muistetaan, usein jopa kohtuullisen suorilla lainauksilla kurssimateriaalista. Killat keräävät vanhoja tenttejä arkistoihin, joista voi sitten käydä tutkimassa mitä on kysytty aiemmin. Jo pikaisella vilkaisulla paljastuu, että kurssin pitäjillä on tietty, kohtuullisen lyhyt valikoima kysymyksiä, joista sitten luultavasti noppaa heittämällä valitaan tenttiin päätyvät. Tämä mahdollistaa kätevästi kohdistetun vastausten etsimisen ja sen jälkeisen ulkoa opettelun, jonka avulla pääsee pitkälle. Noin kolme päivää tentin jälkeen (olikohan tääkin optimistinen arvio) asiat on jo kadonnut aktiivisesta muistista ihan johonkin muualle, ja noin puolen vuoden jälkeen kurssin käymisestä ei ehkä enää edes muista, mitä siellä käsiteltiin. Opiskelun kestäessä jotain kuus vuotta on aika selkeetä, että noin sata prosenttia "opituista" asioista on hautautunut täysin unholaan.

Tokihan voidaan sanoa, että opiskelun suurin anti onkin se, että tietää mistä tietoa voi myöhemmin etsiä. Oon kuitenkin vakaasti sitä mieltä, ettei tämä tee ihmistä autuaaksi. Esimerkiksi voin asettaa vaikka itseni: juuri tarkastamani opintorekisteriotteen mukaan mun keskiarvo on näin ennen dippaa eli kaikkien kurssien ollessa valmiina 3,84, mikä ei ole mitenkään loistava suoritus, mutta ei aivan huonokaan. Kahden ensimmäisen ja viimeisen vuoden keskiarvo nousee keveesti yli nelosen, mutta väliin mahtuu pari vuotta lähes täydellistä perseilyä kera lukuisten kolmosten. Suoritettujen kurssien listalta voi halutessaan vaikka noukkia kaikki vitoset ja kysyä, mitä niillä kursseilla on käsitelty ja mitkä oli tärkeimmät asiat, ja voi olla aivan varma ettei mulla ole hajuakaan. Onhan mulla joo nyt esimerkiksi prujut tallella (tosin Kauhajoella banaanilaatikoissa), ja tuurilla saatan myös muistaa joskus kuulleeni joistain termeistä, mutta kyllä nyt ihan suoraan sanottuna voisi odottaa myöskin ihan puhtaasti tietävänsä jotain näin kuuden (!) vuoden jälkeen sen sijaan, että kaikki kemian ekoista kursseista lähtien on autuaasti unohduksissa.

Täällä lukuvuosi on jaettu kahteen lukukauteen, joiden välillä on suunnilleen kahden kuukauden mittainen tauko. Kurssit kestää koko lukukauden, ja tentti on sitten jossain vaiheessa luentotaukoa: se saattaa osua joko heti tauon alkuun tai sitten luentojen loppumisen ja tentin välillä voi olla hyvinkin pitkä aika. Tentit on useimmiten suullisia, mikä tarkoittaa että tenttijä on joko yksin tai parin hengen ryhmässä proffan ja jonkun toisen henkilön edessä vastailemassa näiden esittämiin kysymyksiin. Nää kaksi tenttitapaa vaatii aivan erilaisen valmistautumisen ja oppimisprosessin: suullista tenttiä varten ei pysty vaan tankkaamaan prujua läpi haukionkalahaukionkala-taktiikalla edeltävänä iltana, selaamaan vanhat tentit ja toivomaan, että tärpit 1, 2 ja 3 löytyvät tentistä. Syitä on pari: ensinnäkin suullisessa kuulustelussa näkee kilometrin päähän, onko opiskelija hahmottanut kokonaisuudet vai onko päässä vain hajanaisia yksityiskohtia. Toisekseen on aivan eri asia istua kolme tuntia tenttipaperi edessään muistellen, mitä prujussa oikein sanottiin kuin vastata kysymykseen suullisesti ilman miettimisaikaa. Lisäksi kynnys valmistautumattomana paikalle saapumiseen on huomattavasti kirjallista tenttiä korkeampi, kun edessä istuu professori esittämässä kysymykset ihan henkilökohtaisesti.

Jokainen on varmaan huomannut, miten paljon paremmin asiat oppii (ja pitää osata) selittäessään niitä jollekin toiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että suullisessa tentissä on oikeasti tajuttava mistä puhuu, koska selittäessään ei voi vaan listata muutamia mielessä just ja just olevia randomasioita ja toivoa jämäpisteitä. Lisäksi näihin tentteihin on valmistauduttava eri tavalla kuin meidän kirjallisiin, koska pelkällä prujun tuijottamisella ei oikein saavuta kykyä selittää asiat ja hahmottaa niiden väliset yhteydet. Siispä paras valmistautumistaktiikka (tätä en tietenkään tajunnut täällä ollessani) onkin lukea eka asiat läpi itse ja käydä ne sen jälkeen läpi samaan tenttiin tulevan kaverin kanssa. Selittäessään oppi itse ja myös hyötyy siitä, että kaveri osaa luultavasti joitain juttuja paremmin. Tietenkin tää sama taktiikka olisi erittäin hyödyllinen myös meidän kirjallisiin tentteihin valmistautuessa, mutta ihan rehellisesti käsi ylös ne, joilla on aikaa ja energiaa ja viitseliäisyyttä moiseen etenkin, jos tenttiviikolla sattuu olemaan hyvinkin useita tenttejä.

Yhtäkkiä ajateltuna ei tosiaankaan tunnu opiskelijan edun mukaiselta kasata tenttiin puolen vuoden aikana käydyt asiat ja sijoittaa tentti sitten puolentoista kuukauden päähän kurssin loppumisesta: johan ne jutut ehtii unohtua siinä ajassa! Argumenttia tarkemmin miettiessä huomaa kuitenkin sen sisältävän suomalaiselle yliopistolle tyypillisen (mun mielestä) ongelman: asiat on muistissa ainoastaan välittömästi kurssin jälkeen, jolloin ne käydään oksentamassa tenttipaperille, minkä jälkeen ne poistuvat tajunnasta jättäen tilaa seuraaville saman kohtalon kokeville. Tässä ei musta oo hirveesti järkeä varsinkin kun miettii, että yliopistossa ollaan kuitenkin vapaaehtoisesti, ja asioita opitaan työelämää ja siis omaa tulevaisuutta varten. En ihan heti keksi, ketä tää meidän systeemi palvelee, jos ajattelee asioita hiukankin nykyhetkeä pidemmälle.

Toki Saksan systeemissä on haittansakin: suullisten tenttien järjestäminen vaatii kurssien pitäjiltä huomattavasti enemmän aikaa, kun jokaista opiskelijaa varten on varattava yli tunti tenttiaikaa. Tähän on tietty luotava resurssit: joko opettavaa henkilöä kohden on oltava vähemmän kursseja tai vaihtoehtoisesti opetus vie suuremman osan henkilökunnan työajasta. Opiskelujen alun massakursseja tää järjestely ei tietenkään voi mitenkään koskea, mutta myöhempiä pää- ja sivuainekursseja kyllä. Toinen ongelma Suomeen verrattuna on lomien puute: jos tenttejä on tauon aikana miten sattuu, ei opiskelija ehdi töihin eikä näin ollen saa rahaa eikä työkokemusta. Täällä opiskelijoiden rahansaantiperinteet onkin erilaiset. Opintotukea ei tunneta, paitsi jos vanhemmat on täysin rahattomia, ja silloinkin kyseessä on laina. Näin ollen suurin osa taitaa saada joka tapauksessa rahaa vanhemmilta, ja kesätöiden sijaan lisää tuloja saadaan yliopistolla tehtävistä hiwi- eli tutkimusapulaishommista, jotka on tosi yleisiä. Teollisuudessa ei myöskään makseta valmistumattomille ihmisille mitenkään ihan käsittämättömiä rahasummia: joku neljä euroa tunnissa on ihan normi. Niinpä esim. Anne ei ole elämänsä aikana kokenut lainkaan suomalaiselle opiskelijalle tyypillistä mansikanpoiminta-siivous-kaupan kassa-vihdoin oman alan työt-sitten vielä paremmat oman alan työt -kehityskaarta.

Suomen peruskoulutus saattaa ollakin tutkimusten mukaisesti maailman kärkiluokkaa, mutta yliopistokoulutukselle en antaisi oman henkilökohtaisen kokemukseni perusteella mitään uskomatonta huippuarvosanaa. Tietenkin aina voidaan jeesustella, että oppiminen riippuu kuule ihan ihmisen omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta, mutta kyllä mun mielestä järjestelmääkin voisi hiukan parantaa: hyvin harva tyyppi varmaan kertailee asioita keskenään ihan vaan siksi, että ne alkaa unohtua varsinkin kun on myös muuta tekemistä uusien kurssien parissa.


Voisin sanoa vielä vaikka mitä, mutta aika ja lukijoiden kärsivällisyys ei taida enää sallia moista. Koska opiskelu kaikkinensa ja sen pohtiminen on yksi lempijutuistani, kuten alussa mainitsin, toivoisin kuulevani jotain kautta mietteitänne aiheesta, mikäli niitä heräsi lukemisen aikana. Näitä mammuttitekstejä kirjoittaessa saa tietty miettiä asioita, mutta vielä parempi olisi jos kuulisin arvion siitä, oonko ihan hakoteillä vaiko enkö. :)