Aurinkoista sunnuntaita! Tunnelmat on parhaat hetkeen nyt kun terveysongelmista on suunnilleen selvitty. Keskiviikkoaamun pikainen lääkärikäynti muuttui puolen päivän mittaiseksi sessioksi eka yleis- ja sit erikoislääkärillä, ja torstaiaamusta lähtien olinkin yllärinä sairaalassa eiliseen asti. Mitään kuolettavaa ei kuitenkaan seinille maalaamistani piruista huolimatta löytynyt ja eilen pääsin reippaan pillerikasan sekä kolmen sivun mittaisen diagnoosi- ja labratuloslistan kanssa kotiin. Muutamia ruokavaliorajoituksia seurasi: ainakaan ens viikolla en saa syödä runsaskuituisia asioita (plääh), pikaruokaa tai muuta rasvaista enkä mausteisia asioita. Lisäksi alkoholi on kielletty. Toivon että ihan ehdottomat kiellot poistuu jouluun mennessä, koska oon kovin pettynyt jos en saa yhtään lasillista feuerzangenbowlea. Lisäksi haiskahtaa kovasti siltä, että tortut on kielletty omg! Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan jaksa yhtään harmitella että yhyy ei ruisleipää, täysjyvämuroja tai glühweinia, koska oon vaan iloinen ettei tarvii enää miettiä että mitähän ihmettä on oikein vialla.

Sairaala- ja lääkäriepisodi aiheutti myös pari muuta ilon aihetta. Ensinnäkin tajusin jossain vaiheessa sängyssä tylsistyessäni että mun saksa on kyllä huomaamattani kehittynyt ihan objektiivisestikin jo hyvälle asteelle. Pystyin hoitamaan kaikki lääkäriasiat ilman käytännössä mitään kieliongelmia (mitä nyt erinäisten sisäelinten ja toimenpiteiden nimiä piti opetella) eikä englannin käyttäminen käynyt mielessäkään. Sille ei myöskään ois ollut mitään tarvetta, ja koko ajatus on oikeestaan täysin absurdi.

Toinen mieltä lämmittävä asia on se, ettei mun tarvinnut olla lainkaan yksin ensin peloissani kotona/odotushuoneessa/vastaanotolla ja sitten sairaalassa. Anne vietti noin puolet viikostaan mun kanssa lääkärissä, René oli iltaisin seurana kun en halunnut olla yksin ja vastaanotti myös pari itkupuhelua kun oli erityisen säikähtänyt olo. Molemmat kävivät myös katsomassa mua pidemmän kaavan mukaan kumpanakin iltana, vaikka esimerkiksi Renéllä olisi ollut huomattavasti tärkeämpääkin tekemistä hyvin kiireellisen työprojektidediksen takia. Myös Steph kävi kylässä ja toi mulle pari kirjaa (hoho omistan ylpeyden ja ennakkoluulon nyt myös saksaksi!), Steffi lähetti paljon terveisiä ja kyseli jo ennen sairaalaan joutumista tarttisinko jotain ja lisäksi Eric, Corinna ja Andreas D. töistä kävivät perjantaina iltapäivällä yllätysvierailulla. Erityismaininnan ansaitsee myös perjantaina soittanut Outi, kiitokset :) Oon tosi iloinen että myös täältä on hiljalleen löytynyt ihmisiä, joiden kanssa voi puhua myös mieltä oikeasti painavista asioista ja jotka huolehtii vaikeampien hetkien sattuessa ilman, että tarvii edes kysyä.

Täällä oli satanut yön aikana lunta, huomasin herätessäni. Koko aamupäivän on myös ollut pilvetön taivas ja oletettavasti noin -2 astetta eli täydellinen talvisää. Tämä ei aiheuttanut mussa minkäänlaista tarvetta mennä ulos, vaan oon kököttänyt tietokoneeni kanssa sängyssä heräämisestä lähtien eli nyt reilut neljä tuntia. Kieltäydyn potemasta huonoa omaatuntoa huolimatta siitä, että oon maannut sängyssä myös torstaista lähtien ollessani sairaalassa, sekä siitä, että ois myös muutamia asioita jotka ois syytä tehdä ennen kuin lennän kotiin lauantaina (!!!). Aktiivisuuden aika koittakoon Myöhemmin, tänään mulla on lupa nautiskella hyvästä ja huolettomasta mielestä just niin kuin koen parhaaksi.