Nyt masentaa, koska tieni tohtoriksi ei olekaan ruusun terälehdillä päällystetty! Juttelin pomon (nimeltään Thomas, ei itse herra koko ryhmän johtaja arvoisa herra professori vaan meidän orgaanisen alaryhmän post-doc) kanssa tänään dippatyöstä ja sen raapusteluun liittyvistä käytännön jutuista ja kysyin sitten samalla että kuules, mitenkä jos päätän haluta jäädä tänne niin oisko jatkaminen mahdollista. Kuulemma ei oo yhtään paikkaa avoinna, hööööh. Yks projekti on ehkä tulossa, mutta Thomas sanoi olevansa hyvin skeptinen sen toteutumiseen. Jos niin sattuu tuurilla käymään niin sit kyllä. Heidelbergissä on kanssa yks proggis juuri käynnistymässä, mutta sinne menee meiltä Eric ja Corinna. Thomas lupasi mietiskellä asiaa ja katsoa löytääkö jotain. Täällä ois sit kyllä myös toinen ryhmä, joka tutkiskelee mm. orgaanisia LED-valoja eli OLEDeja, mikä ois kanssa kaiketi ihan harkitsemisen arvoista. Orgaanisten puolijohteiden parissa pysyttelisin mielelläni, jotenkin mikään muu ei nyt kiinnosta yhtään. Myöskään oikeat työt ei just houkuta tasan pätkääkään. Täytyy siis pitää peukkuja pystyssä ja sormia ristissä sen puolesta, että jotain löytyy!

Kaupungin vaihtaminen Saksan sisällä ei inspiroi, koska nollasta aloittaminen ynnghghghhgh. Darmstadt ei ehkä oo kaikista paikoista inspiroivin tai historiallisesti stimuloivin, mutta täällä on muutamiakin tuttuja, joista Anne ansaitsee nykyään yhtenä parhaista ystävistäni tietenkin erityismaininnan. Jos täällä ei siis mikään oikein lähde, täytynee siirtyä kartoittamaan Suomen tarjoamia mahdollisuuksia (mitä siellä ees tehdään? Voisko joku listata mulle lyhyesti kaikki puolijohteisiin liittyvät tai muuten mielenkiintoiset tutkimusryhmät?). Jatkotutkinto on saatava! Jotenkin kotimaahan palaaminen ei vaan tällä hetkellä inspiroi ihan mitenkään mainittavasti. En oo vielä lainkaan kyllästynyt Saksaan! Pitäkää tekin siis peukkuja pystyssä mulle, jooko?