Huh, vihdoinkin aikaa olla vaan kotona! Oon ehkä tylsimys kun en vaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä tänään yhtään mihinkään. Kohtuullisen kiireistä on ollut elo, koska töissä menee aina vähintään viiteen. Ihmisten työrytmi eroaa ainakin TTY:n kemian laitoksesta kohtuullisesti: oon yleensä ollut paikalla aamuisin joskus ehkä vartin yli yhdeksältä, enkä oo suinkaan viimeisten joukossa. Iltaisin on sitten ollut erinäisiä aktiviteetteja, vähintäänkin oon syönyt päivällistä Stephin (aiemmin mainittu kiva australialainen) ja Annen kanssa tai käynyt keskustassa hoitamassa jotain hyvin tärkeää asiaa x. Torstaina oli pubirundi ja eilen jotkut bileet Karlshofissa, joten tänään totesin vihdoin kaipaavani laatuaikaa ihan keskenäni.

Työsepustukseni olikin kirvoittanut jopa muutamia kommentteja. Ilmeisesti siitä sai hiukan väärän käsityksen mielialastani sekä tosta saksasta. Kaiken kaikkiaan oon oikein tyytyväinen tähän viikkoon. Torstaina ylitin itseni ja otin jopa osaa ruokapöytäkeskusteluun, mikä on oikeasti jo tosi vaikeaa - usein pelkkä ymmärtäminen vie kaiken energian, enkä yksinkertaisesti ehdi sanoa väliin mitään vaikka haluaisinkin. Samaisen ruokailun aikana huomasin myös, että teknillinen yliopisto tarkoittaa myös täällä tietynlaista sukupuolijakaumaa: meitä oli pöydässä ehkä noin 15 henkeä, ja olin ainoa nainen.

Taistelu fermienergiaa vastaan on jopa aika hyvässä vaiheessa, luulen ymmärtäneeni suunnilleen mistä on kyse. Pääsin myös torstaina ja perjantaina tutustumaan labran elektronispektroskopialaitteistoon. Itse mittaukset aloitetaan varmaan ens perjantaina, ja sitä ennen pitää rakennella jotain uusia osia tai kammioita muutaman päivän ajan. Tiedossa siis varmaan "äh, en ole mikään käytännön asiat hallitseva insinööri, joku muu vois hoitaa putket ja venttiilit" -henkistä valitusta.

Sitten jos vihdoin mainitsisin edes jotain viime viikonlopusta. Oikeastaan huijasin aikaisemmin, Schwarzwaldin sijaan oikeampi termi matkakohteelle on Breisgau. Ei kerrota paikallisille että sekoitin vähän! Menomatkalla satoi ihan kaatamalla, mutta sade loppui onneksi ennen kuin saavuttiin Heitersheimiin, jossa Annen perhe asuu. Ei tehty perjantaina mitään erityistä, käytiin vaan kävelemässä pitkin kylää ja katsottiin pari jaksoa Planet earthia. Vuoristojaksoa oli pakko katsoa suu auki ihan pelkästä ihmetyksestä, kun kaikki oli vaan niin vaikuttavaa. Lisäsin koko sarjan hankintalistalleni, uskomattoman hienoa jälkeä.


Lauantaina heräiltiin rauhassa ja ajeltiin alkuiltapäivästä Freiburgiin. Päivä oli mukava, kierreltiin pitkin poikin keskustaa ja pääsin ihastelemaan nättejä taloja. Suoritin myös uskomattoman teho-oston: ainoa kauppa, johon astuttiin sisälle oli Benetton, ja löysin sieltä kivan talvitakin. Kaupungilla kiertelyn jälkeen ajettiin hiukan keskustan ulkopuolelle etsimään tälle vuodenajalle tyypillistä Straußi-nimistä ruokapaikkaa. Kyseessä on viinitilan yhteydessä oleva ravintola, joka on toiminnassa ainoastaan syksyllä, kun Neuer Süßer- eli Federweißer-nimistä viinin sukuista rypäleestä tehtyä juoma-asiaa (tsekatkaa vaikka wikipedia jos luonnehdintani ei kelpaa) on tarjolla. Tilan asukkaat valmistavat viinin lisäksi myös alueelle perinteisiä ruokia, ja itse ravintola on usein hyvin kotikutoisesti jossain rakennuksen riittävän isossa huoneessa. Ilmeisesti toimimalla vain osan vuodesta välttää jotkut verot, ja ehkä siksi kaikki tarjolla oleva on kovin edukasta. Ravintoloiden tietoja ei ole juurikaan tarjolla missään puhelinluettelossa tai mitä näitä nyt on, vaan ne merkitään asettamalla mahdollisimman jättiläiskokoinen luuta pystyyn tien varteen. Tykkäsin paikasta kovasti, ruoka oli tosi hyvää ja tunnelma kotoisa. Suosittelen lämpimästi syksyllä viinialueille eksyville!

Illaksi siirryttiin vielä takaisin Freiburgiin muutamalle viinilasilliselle Annen kaverin Christinan kanssa. Olin kovin ylpeä itsestäni, koska illan kaikki keskustelut käytiin saksaksi. Freiburgin iltaelämä on nyt todettu vilkkaaksi. Kierreltiin ties miten pitkään ympäri keskustaa ennen kuin löydettiin paikka, jossa oli tilaa kolmelle hengelle. Havaitsin myös niinkin kummallisen ilmiön kuin koiran mukana äärettömän meluisassa pubissa. Otusparka oli kyllä kovin rauhallinen, mutta tuskin nautti olostaan.

Sunnuntaina "aamulla" herätessä ikkunasta tervehti täysin pilvetön taivas ja kovin kesäiset lämpötilat. Ilman kanssa kävi siis uskomaton tuuri, koska ohjelmassa oli viinitarhaan tutustuminen. Maisemat oli tietty aivan mahtavat, oon tosi iloinen että pääsin näkemään paikan. Rypäleiden lisäksi mukaan tarttui korillinen persikoita, päärynöitä, luumuja ja muutama omena. Musta oli jotenkin ihan käsittämätöntä, että jossain kasvaa oikeasti noin paljon hedelmiä! Ilmeisesti oon tähän asti ajatellut, että ne vaan ilmestyy jostain mystisestä paikasta kaupan hevi-osastolle.

Tällä viikolla oonkin syönyt hedelmiä puuron kanssa, hedelmiä pelkästään, hedelmiä eväänä jne. Viimeinen persikka katosi luojan kiitos tänään, ehdin siis syödä kaikki kun olivat vielä hengissä. Nyt voin palata taas perinteiselle sekä hyväksi todetulle "pelkkää omenaa" -linjalle. Niin joo ja hyllylle ilmestyi tuliaisina myös viisi pullollista valkoviiniä :)