Miksi Saksa?
tammikuuta 29, 2011
Kaikkien tiedossa lienee, että oon ainakin näillä näkymin jäämässä tänne. Miksi en halua mieluummin palata Suomeen?
Selkeitä syitä mulla ei oo antaa (mutta päätin siitä huolimatta kirjoittaa aiheesta, pahoitteluni jo etukäteen). Oon kuullut useita kommentteja saksalaisilta ja täällä vaihdossa olevilta ulkomaalaisilta: edeltävät kysyvät, eikö musta oo inhottavaa olla niin kaukana kotoa ja jälkimmäiset, siis vain rajallisen ajan täällä olevat, enkö ikävöi kotia yhtä paljon kuin he ja enkö odotakin sinne pääsyä.
Kysyjät varmaan pitävät mua outona ja/tai tunnevammaisena vastatessani ensimmäiseen kysymykseen "ei" ja toiseen "en oikeestaan". Siis toki olisi kiva, jos pääsisin käymään kotona hiukan useammin kuin sen kaksi kertaa vuodessa (tänä vuonna ehkä jopa kolme kertaa!), mutta se ei millään riitä syyksi muuttaa Suomeen. Kuten oletettavasti oon jossain vaiheessa jo kirjoittanut, syy lähteä uudestaan Saksaan oli epämääräinen tympiintyminen Suomen menoon: olin varma, että pyörisin samoissa kuvioissa hamaan loppuun asti, jos en lähtisi etsimään uusia. Lisäksi mahdollisuudet tuntuivat aika rajatuilta: en keksinyt ihan hirveen pitkää listaa firmoista, joissa haluaisin mahdollisesti työskennellä, ja ajatus töiden perässä johonkin muualle kuin Helsinkiin muuttamisesta nostatti kylmiä väreitä.
Uusia kuvioita ja työmahdollisuuksia löytyy aika monesta maasta. Ne muut ei vaan kiinnosta! Ehkä aavistelin tätä jo ala-asteella halutessani ehdottomasti valita saksan A2-kieleksi? Voisin luonnehtia Saksaa helpoksi valinnaksi suomalaiselle maastamuuttajalle. Paikallisten mentaliteetti on aika tutun oloinen eikä aiheuta mitään sen suurempaa kulttuurishokkia. Suomalaisena on ehkä asteen tai pari paikallisia hiljaisempi, mutta esimerkiksi tietynlainen täsmällisyys löytyy molemmista kansoista. En siis voisi näin rankasti yleistäen ihan heti kuvitella sopeutuvani yhtä mainiosti vaikka Italiaan. Tai Espanjaan.
Tänne on myös helppo tulla, eikä oma ulkomaalaisuus aiheuta sen suurempia ongelmia. Tämä, koska Saksa on tottunut ulkomaalaisiin ja lisäksi, koska satun tulemaan oikeasta maasta. Pohjoismaat ovat korkeassa kurssissa, minkä uskon helpottavan asioiden kuten asunnon ja työn löytymistä. Ei ehkä kaikista jaloin syy, mutta helpottaa kovasti elämistä.
Arkea helpottaa myös kovasti se, että hallitsen kielen. Jotain hyötyä kouluaikojen perfektionismistani on ollut, koska kielioppi oli jo loistokunnossa saapuessani luoden hyvän pohjan puhutun saksan nopealle oppimiselle. On suhteellisen helppoa luoda edes jonkinasteisia kontakteja, kun sen voi tehdä paikallisella kielellä. Ja kun kerran oon oppinut saksan jo näin hyvin, ois törppöä tulla Suomeen ja unohtaa koko kieli, kun ei sitä kerran mihinkään tarvii. Saksa on ehkä yksi suurista rakkauksistani: kieli on looginen eli kuin luotu insinööreille - ja piut paut niille, joiden mielestä saksa kuulostaa rumalta! Ootte kuitenkin kuulleet vain sodanaikaisia palopuheita kansan kiihottamiseksi. Saksasta löytyy roimasti eri murteita, joista jokainen löytää kyllä lempparinsa (ja pari inhokkiakin, terveisiä vaan svaabeille). Parhaimmillaan puhuttu saksa on ihanan pehmeää ja soivaa. Etenkin soivasta ässästä voisin vaahdota tuntikausia, mutta jätän sen ehkä nyt ja keskustelen aiheesta Meerin kanssa, joka on yhtä outo kuin mäkin.
Työasiat mainitsinkin jo. Täällä vaan on niin paljon enemmän mahdollisuuksia! Koska toivon saavani myös väikkärin jälkeen työskennellä orgaanisten puolijohteiden kanssa, mua tietenkin kiinnostaa niiden parissa puuhastelevat firmat / yliopistot / tutkimuskeskukset. Niitä on! Jopa niin paljon, että oon semisti luottavainen, että sekä R että minä löydetään aikanaan töitä kohtuullisen läheltä toisiamme.
R tulikin tossa mainittua. Musta on huomattavasti realistisempi ajatus, että ollaan molemmat täällä kuin että tultaisiin Suomeen. En usko että sieltä löytyisi ainakaan molemmille kiinnostavia hommia. Ja kun en kerta itekään ole niin innoissani kotimaahan paluusta, en usko että toi toinenkaan on. Tietenkin voitaisiin molemmat muuttaa ulkomaille, mutten keksi miksi.
Töiden lisäksi myös muita asioita on täällä tarjolla. Erityisen lähellä sydäntäni ovat luomujutut, joilla voi täyttää ostoskorinsa viimeistä tuotetta myöten ilman sen suurempaa vaivannäköä. Eivätkä maksa liikaa. Myös kahviloita on, luomuja tai vegaanisiakin sellaisia, ja nättejä kaupunkeja. Kerrostalot ovat Suomen vastaavia pienempiä, eivätkä poikkeuksetta harmaita.
Kaiken kaikkiaan Saksa on musta edelleen jotenkin raikas vaihtoehto. Täällä en joudu myöskään kärsimään Suomen vallanneesta Perussuomalaisia äänestävien kasvaneesta idioottiprosentista. Ei täälläkään toki kaikki auvoista ole, mutta mun on rehellisesti sanottava missaavani reippaasti suurimman osan keskustelusta, jolta en Suomessa voi välttyä. Suunnitelmissani on kyllä tilata joku sanomalehti, joten saattaa olla että hermostun myös paikalliseen poliittiseen ilmastoon kunhan informoin itseäni lisää.
Saattaa olla, että ihastuksessani on edelleen mukana uutuudenviehätystä (koska se katoaa?). Mulla on joka tapauksessa, oli syy mikä tahansa, täällä kotoisa olo. Voin olla oma itseni hermostumatta siihen, että muut ovat liian erilaisia, eikä mun tartte vaipua epätoivoon koska keksin tasan yhden firman jossa voisin työskennellä valmistuttuani. Lähietäisyydellä riittää nähtävää eikä paikkoja nähdäkseen tarvitse ensin lentää paria tuntia. Lisäksi meidän kotikaupunginosa on mahtava eikä tässä kaupungissakaan lopulta oo oikeestaan juuri valittamista.
4 kommenttia
Oon hiljattain muuttanut Hollantiin tekemään väitöskirjaa ja oon suunnitellut kirjoittavani tästä samasta aiheesa blogiin. Hyvä kirjoitus ja muutenkin kiva lueskella toisen suht samanlaisessa tilanteessa olevan väikkäriopiskelijan mietteitä.
VastaaPoistaTervetuloa! Kiva että löytyy samassa tilanteessa olevia :) Täytyykin tulla vastavierailulle blogiisi. Vertaistukea ei kai koskaan voi olla liikaa, etenkin kun tää ulkomailla elo ei näennäisestä helppoudestaan huolimatta oo kuitenkaan aina aivan yksinkertaista.
VastaaPoistaOon niin samaa mieltä sun kanssa Oili. Harmi että en löytänyt blogiasi aikaisemmin. Shokki olikin yllättävän suuri, kun palasimme Suomeen. Huh! Ja ikuisiksi ajoiksi sitä on jäänyt ns. puun ja kuoren väliin, ollako vai eikö olla, Suomessa vai muualla? =)
VastaaPoistaAnna, kiva kun löysit edes nyt :) Ymmärrän puun ja kuoren väliset ongelmat, musta tuntui jo vaihtarivuoden jälkeen (joka ei oikein oo mikään vertailukelpoinen kokemus Oikeaan ulkomailla asumiseen) ettei Suomi oikein riitä, ja nyt oon jo ehtinyt tottua Saksaan niin että Suomeen muuttaminen ois varmasti jonkinkokoinen kriisi. Mutta se kuitenkin on kotimaa, joten mahtaako joskus tulla täälläkin olo etten kuulu tänne mutten enää Suomeenkaan? Ei ole aina helppoa tämä matkustaneen elo ;)
VastaaPoista