Aamulla kaupungin oli vallannut jäätävä sumu, minkä ansiosta herääminen kiinnosti vieläkin vähemmän kuin normaalisti eli ei kovin paljon. Työpäivän edetessä ilma ja samalla henkilökohtaiset tunnelmani paranivat auringon saapuessa. On taivahan tosi että mielialani riippuu hyvin vahvasti siitä, näkyykö tuota taivaankappaletta pilvien takaa vai ei. Aurinkoisina päivinä tää on mahtava juttu, mutta ikävän usein toistuvina pilvisinä jaksoina toivoisin hyvän tuuleni olevan hiukan vähemmän valoriippuvainen.

Meidän kampuksen Mensa eli ruokala on remontissa, mistä johtuen sieltä saa vain kaksi ruokaa per päivä plus pitsaa. Koska en myöskään ennen remonttia ollut varauksettoman innostunut tarjolla olevasta ruoasta ja etenkin sen rasvapitoisuudesta, josta mahani ei tykkää, totesin valikoiman rajoittuessa etten kyllä jätä luonastaukoni onnistumista paikallisten keittäjien käsiin. Siispä taloudessamme on kokattava ruokaa joka päiväksi mukaan otettavaksi. On muuten jonkinmoinen homma, vaikka onneksi ollaankin innostuttu kokkailusta viime aikoina! Tänään joudun hoitamaan asian ihan omin nokkineni, kert käsipallon MM-kisat ovat alkaneet ja herra on lajin entisenä aktiiviharrastajana kadonnut kuin pieru Saharaan kohti kisakatsomoa. Kokattuani aion kunnon kotirouvan takaan vielä kutoa hieman (luultavasti liian pientä, mistä sen tietää ajoissa?) villasukkaa ja painua jälleen kerran ajoissa unille. Huomiseksi on luvattu sadetta, siispä ei kannata lähteä tavoittelemaan hyvää mieltä väsyneenä.