Heh, olenkin kuullut kauhutarinoita saksalaisten jonotuskäyttäytymisestä.:D Onneksi me suomalaiset olemme niin kärsivällistä ja hillittyä porukkaa..;)

Tavallaan toivon, että ihastuisin Saksaan niin paljon, että palaisin sinne vielä joskus pidemmäksikin aikaa asumaan. Tätä toivon ehkä sen takia, että jos en jostain kumman syystä sopeutuisikaan sinne enkä pitäisikään maasta pidemmän päälle, joutuisin luultavasti vaihtamaan pääainettani. Mutta jos rakastuisinkin palavasti uuteen maahan, pärjäisinkö enää Suomessa..? Syvällistä pohdintaa näin sunnuntain ratoksi.:)

Jos sulle käy jotakuinkin kuten mulle, ihastut maahan kyllä. :) Vaihtovuoden aikana en toki sikäli nähnyt "oikeaa" Saksaa, että kaveripiirini koostui käytännössä täysin ulkomaalaisista, enkä myöskään kuluttanut aivan liikaa aikaa paikallisten uutisten tms. lukemiseen. Vuosi jätti kuitenkin jälkensä sikäli, että Suomeen palattuani tuntui että kaipasin edelleen uusia kuvioita, jotain enemmän - siis jotain mitä vaikka Saksassa huomattavasti suurempana maana on. Siksi tulinkin takaisin, enkä oo toistaiseksi katunut lainkaan :)

Ehkä inspiroidun tässä ja kirjoitan tekstin Saksan hyvistä puolista. Siitä jonotuskäyttäytymisestä voit ainakin lähtöä odotellessasi lukea viime vuoden syyskuun postauksesta Kirotut saksalaiset ;)