Keskiviikkoisin on herättävä aivan liian aikaisin ja oltava töissäkin jo reippaasti ennen kahdeksaa. Syynä tähän on opetus: meidän jatko-opiskelijoiden on käytävä istumassa kahden kurssin luennoilla (Suomeen verrattuna määrä on sivumennen sanottuna naurettava, varsinkin kun noita ei tartte edes tenttiä). Tarvittavia ja hyödyllisiä kursseja ois tapauksessani vaikka muille jakaa, ja tän keskiviikkoisen tapauksen valitsin koska ajattelin sen höydyntävän mua fysiikkataistelussani. 

Kyseessä on kemistien versio ajankohtaiseen lukuohjelmaani kuuluvista jutuista. Ja minkälainen! Proffa on kevyesti paras ikinä kohtaamani. En olisi ikinä voinut kuvitella näiden asioiden olevan niin siistejä. Oon myös löytänyt asioiden välillä olevia yhteyksiä ihan eri malliin kuin ennen.  Istun usein luennolla ja mietin, että tää juuri tällä hetkellä on ehkä parasta tekemistä aikoihin. Ainoat harmittavat asiat on, ettei lukukautta taida olla jäljellä kuin kolme viikkoa ja ettei kurssilla ole kuin kaksi viikkotuntia. Voisin kevyesti kuunnella toiset kaksi lisää! Ihan vapaa-ajallakin!

Tänään uskaltauduin jopa kysymään kysymyksen, mikä on kohdallani jo kohtuullisen historiallista (hoidin asian saksaksi, kehaisen tässä vielä). Luennon aikana ja kävellessäni sen jälkeen huomattavan kevein ja energisin askelin kohti työhuonetta mietin seuraavia asioita:

1. mikseivät kaikki, tai edes suurin osa, tai edes osa proffista ole yhtä innostavia?

2. miksi en tajunnut opintojen aikana kemiankin olevan osa Suurta Kokonaisuutta, joka sisältää toinen toistaan mielenkiintoisempia juttuja?

3. työviikosta täytyisi ehdottomasti varata aikaa asioiden lukemiselle myös nyt, kun niitä ei tarvitse tenttiä

4. miten onnekasta että ylipäänsä löysin kurssin opinto-oppaasta

5. voisinko käydä joka vuosi samalla luennolla nauttimassa tiedon hedelmien putoilemisesta?

Lisäksi lupasin itselleni kysyä tutkiessani usein kysymyksistä tärkeimmän: miksi? On mahdoton määrä asioita, joita voi vaan tehdä tietämättä miksi ne ylipäätänsä tekee ja miksi juuri niin. Luulen, että kysymyksen esittäminen on yksi hyvän tutkijan tärkeimmistä piirteistä, tai ainakin yksi tärkeimmistä asioista matkalla hyväksi tutkijaksi. Tähtään sinne!

PS. Tähän asti vain lukion matikanopettajani on saanut aikaan samanlaisen innostuksen kuin tämä nykyinen proffa. Terveisiä Jussille, jos luet!