Luomuruoasta
tammikuuta 23, 2011
Nykyään arkipäivääni kuuluu ikäväkseni syömisten kontrollointi siinä mielessä, etten voi syödä läheskään kaikkea. Mitä tarkalleen en siedä, en itse eikä kukaan muukaan voi sanoa ilman testailua. Sietokykyni vaihtelee myös kausittain siten, että joskus voin syödä kilotolkulla raakaa paprikaa tai mysliä, kun taas huonoina aikoina kiinnostavat ainoastaan jogurtti, puuro, perunamuusi ja muut pehmeät asiat. Yleisiä ohjelinjoja voidaan toki antaa, ja yhdessä keväällä ostamassani kirjassa onkin aika hyvä lista yleisesti hyvin ja vähemmän hyvin siedetyistä ruoka-aineista.
Yleisesti ottaen oon tässä luonnollisesti kiinnostunut syömisistäni ihan eri tavalla kuin ennen. Koska haluan myös selvittää mahdollisimman tarkasti mitä voin syödä ja mitä en, päätettiin joskus alkusyksystä siirtyä kokeiluluontoisesti luomuruokaan. Tää sulki ruokavaliosta pois erinäiset lisäaineet, mikä tuntui hyvältä, koska en halunnut ärsyttää mahaani enempää kuin on pakko.
Luomun ostaminen on täällä helppoa. Ihan joka kaupassa Aldista lähtien on tarjolla kohtuullisen kattavakin valikoima, eivätkä hinnat ole lompakolleni liian korkeita. Vakiokaupaksemme on muodostunut Alnatura, pelkästään luomua myyvä supermarketketju. Sieltä löytää aivan kaiken tarvitsemansa ja bonuksena ruoka-aineita, joita ei ole ehkä tottunut käyttämään. Tulee siis kokeiltua uutta. Hinnat on luonnollisesti korkeammat kuin vaikkapa meidän varastohenkisessä lähikaupassa, mutta mutu-tuntumalta väittäisin niiden olevan ihan kilpailukykyiset Suomen kanssa.
Huomattiin hyvin pian luomukokeilumme aloituksen jälkeen, että ruoka yksinkertaisesti maistuu paremmalta. Kurkku maistuu kurkulta eikä pelkästään vedeltä, salaatista tulee mahtavaa ja tuoreet hedelmätkin maistuvat ihan eri intensiteetillä kuin perinteiset. Lisäksi ollaan nyt kokkailtu enemmän ihan alusta alkaen ite, kun puolivalmiita asioita ei juurikaan ole tarjolla ja tuoretuotteet näyttävät toinen toistaan houkuttelevammilta. Ehkä merkittävimmät uudet tuttavuudet ovat seitan ja tofu, joiden löytämisestä olen erityisen iloinen. Yksi lisäplussa on myös hyvin reilu teevalikoima: etenkin yrttiteet ovat löytäneet tiensä jokapäiväiseen käyttöön.
Ollaan molemmat huomattu kotiruoan mahaystävällinen vaikutus luomuun siirtymisen jälkeen. Mun ruoansulatus on usein vähän hunningolla ihan mihin tahansa matkustamisen ja vieraissa pöydissä syömisen jälkeen, mutta itse kokattu ruoka on tähän mennessä poistanut suurimmat ongelmat yllättävänkin nopeasti. R, jolla ei ole mitään sen kummempia terveydellisiä ongelmia, on myös raportoinut paremmasta olosta.
Aloitettiin kokeilu siis käytännössä puhtaista mahapoliittisista syistä, mutta tässä ajan kuluessa sisäinen harrastelijavihreäni on entistä tyytyväisempi valinnasta. Luomu on myös ympäristölle mukava asia. Synteettisten lannoitteiden puute vähentää kasvihuonepäästöjä, ja luomu on hyvä valinta maaperän ja vesistön kannalta. Eläimiä kohdellaan hyvin ja kolmannen maailman viljelijät saavat reilun palkan työstään. Lisäksi itse Alnatura sekä monet luomuruokayritykset tukevat säännöllisesti projekteja kehitysmaissa ja muuallakin.
Aivan vähäisenä tekijänä ei ole myöskään kaupankäynnin miellyttävyys. En oo koskaan ollut mikään saksalaisten varastokauppojen (kaikki ne näyttävät samalta kuin Lidl) ja kassan jälkeisen kassahihnan puuttumisen (KENEN idea?!) suurin ystävä, ja hektisen menon sekä usein maailmanlopun mittasuhteet saavien jonojen sekä kaveriaan turhaan etsivien vihannesten jälkeen nykyään on suorastaan taivaallista astua suorittamaan jokaperjantaisia ruokaostoksia. Kauppa on siisti ja rauhallinen, leipä- ja juustotiskit on mahtavat, tuoretuotteita kehuinkin jo, kassalla on aikaa pakata ostokset ihan omaan tahtiin ja kaupan päälle saatava hyvä omatunto keventää ostosten painoa repussa huomattavasti. En millään näe että palattaisiin luomuttomalle linjalle, koska en keksi tälle nykyiselle oikeastaan kuin pelkkiä plussapuolia.
3 kommenttia
Poikaystäväni täti asui pitkään Saksassa, mutta joutui palaamaan Suomeen työtilanteen muututtua. Tapasimme joitain viikkoja sitten, ja hän harmitteli sitä, ettei hänellä Suomessa ole varaa syödä luomuruokaa, vaikka Saksassa hän ei mitään muuta kaupasta ostanutkaan. Kunhan itse pääsen Saksanmaalle ja kiinni arjen rutiineihin, aion kyllä ehdottomasti kokeilla luomua, jos vaikka pääsisin eroon epäilyttävistä vatsakivuista ja naaman ajoittaisesta kukkimisesta..:) Köyhänä opiskelijana olen joutunut pitkään tyytymään ruoka-aineksiin, joissa on harmillisen paljon säilöntäaineita.
VastaaPoistaJoo ymmärrän täysin harmistuksen, muakin hermostuttaisi jos tilanne olisi sama. Suosittelen ehdottomasti kokeilemista! Vatsakivut saattavat hyvinkin kadota, olo parantua ja ainakin mieli keventyä. Konstanzissakin on Alnatura, käy ihmeessä katsastamassa kunhan pääset sinne asti :) Älä missaa teehyllyä! Erityisesti Sonnentorin yrttiteet on ihania, ryystän niitä mukikaupalla päivittäin.
VastaaPoistaVoi Alnatura, tuo oli minunkin lähikauppani Saksan ajallani (Alsbach-Hähnlein). Sama harmistus on täälläkin, kun palasimme Suomeen, että ruoan laadukkuudesta on jotenkin pitänyt tinkiä. Alnaturaa on kyllä ikävä! Kiva blogi sulla!
VastaaPoista