Tänään oli töissä eka pienryhmämeeting meidän uuden post-docin johdolla. Esittelin pätevänä ihka ekat pikkutulokseni, jotka olin tehokkaasti printannut noin satana kappaleena (ympäristöä säästääkseni sentään käytän paperien kääntöpuolet nyt töhryihini, joita tuotan noin puoli aanelosta päivässä aivomyrskytessäni), ja sain hyväksyviä nyökkäyksiä. Heti tuli tunne, ettei noi muut pidäkään mua täysin tyhmänä. Tästä innostuneena askartelin tänään labrassa ahkerasti piippuun eli kuuteen asti, mistä ryntäsin suoraan jumppaan. Bonuksena kävelin vielä kotiin puolisen tuntia ja ihastelin matkalla lähikadun käsittämättömän mahtavia taloja. Valkoista kiveä, skandinaavisen pelkistettyjä muotoja ja suuria ikkunoita! Valitettavasti suunnilleen joka pihassa seisoi vähintään yksi Porsche, siispä kestänee hetki ennen kuin ylletään itse samaan. Ei tää omakaan kämppä onneksi mitenkään pöllömpi ole, joten hipsin tästä vielä hetkeksi alla olevalle sohvalle nauttimaan illasta ja ehkä edistämään etanavauhdilla etenevää villasukkaani.