Kävin tänään tuttuun tapaan ruokaostoksilla luomukauppa Alnaturassa. Elintarvikkeiden lisäksi siellä on runsas valikoima luonnonkosmetiikkaa. Kert naamarasva on ihan täysin pyytämättä ja yllätyksenä mennyt lähes loppumaan, tartten uuden. Eka meinasin että no löydän kyllä itekin, mutta sitten vaihtoehtoja oli niin paljon että päätin kuitenkin kääntyä myyjän puoleen. Sainkin heti suosituksen, eikä kukkaroa tarvinnut ees vielä rasittaa, sillä käteeni tyrkättiin kiitettävän kokoinen pino näytepaketteja. Mukavaa palvelua. 

Samalla sain myös kasan saman sarjan lievästi itseruskettavan kasvovoiteen näytteitä. Myyjä ilmoitti, että "annan sulle nyt näitäkin, niin voit vähän ees ruskettua". Uudet sanat, vanha virsi. Tähän asti lähes jokainen kuviteltava taho vuokraemäntään asti on tiedustellut, mahdanko olla kipeä kun oon niin kalpea. Sain olla rauhassa näiltä uteluilta ainoastaan heinä- ja elokuun, jolloin en aurinkorasvani mahtavasta suojakertoimesta huolimatta onnistunut välttymään rusketukselta. Kommentit ihon valkoisuudesta on teoriassa ihan harmittomia, mutta kun niitä kuulee joka suunnalta, ärsytysmittari alkaa taas värähdellä. Ja mikä on tää oletus, että kaikki haluais olla ruskeita? Yliruskeus on kyllä huomattavasti tympeemmän näköistä kuin mun luonnollinen kalpeus, anteeksi vaan. Ottakaa te aurinkoa rauhassa jos haluatte, ja itseruskettavatkin on sallittuja (ja oikeestaan myös fiksumpia kuin auringossa pönöttäminen), mutta kalpeuskin sallittakoon, saakeli. Täytyyhän nyt jostain näkyä että tuun Kaukaa Pohjoisesta!