Keskiviikkona oli kaksikin väitöstilaisuutta. Ensin aamulla estradilla oli uuden ryhmäni tuorein valmistuja, minkä jälkeen iltapäivällä vuorossa oli toinen mua dipan aikana ohjanneista jatko-opiskelijoista. Jostain ihmeen syystä en koko TTY-urani aikana saanut käytyä katsastamassa yhtäkään väitöstilaisuutta, vaikka niihin on vapaa pääsy. En siis pysty sanomaan, onko tilaisuus Suomessa myös samanmoinen.

Täällä väittelevä henkilö pitää ensin tarkalleen puolen tunnin (aikaa kytätään minuutilleen eikä yli parane mennä) esitelmän väitöskirjansa sisällöstä - tai yleensä vain osasta siitä, kert kaikki ei millään mahdu aikarajaan. Tilaisuudessa on paikalla neljä vastaväittäjää: oma proffa, työn toinen arvostelija sekä kaksi muuta. Näillä kaikilla on vartti aikaa kysyä erinäisiä kysymyksiä esitelmästä tai sitten jostain muusta mieleen juolahtaneesta asiasta. Tällä kertaa molemmissa kokeissa oli yhtä proffaa lukuunottamatta samat vastaväittelijät. Muiden kysymykset oli aika kilttejä, mutta musta paikalla ollut kemian proffa kysyi vähän inhottavia. Kuulemma asia on yleensä ihan päinvastoin, joten ehkä päivä ei vaan ollut otollinen. Suurin osa koetta kuuntelevista jatko-opiskelijoista kirjoittaa kysymykset ylös, jotta tulisi joku haju mitä kukin proffa mielellään kyselee, ja mitä itekin ois syytä tietää.

Mun oli välillä vähän vaikea ymmärtää kysymyksiä. Syitä lienee monia. Ensinnäkin saksani ei suinkaan ole täydellistä, ja toisekseen välillä en ihan vaan oo vielä ihan kysymykseen vastaamiseen tai ees sen ymmärtämiseen vaadittavalla tasolla. Usein kysymykset ei myöskään olleet mitenkään selkeitä "kysyn nyt sinulta: mikä on tämä asia?" -henkisiä settejä, vaan sijoittuivat johonkin proffan yksinpuhelun sekä kaikkien päällekkäin mölisemisen keskelle. Muutaman kerran tajusin vasta vastauksen keskellä, mitä olikaan siis kysytty. Hmh. Jos oletetaan että pääsen joskus ite väitöstilaisuuteen asti, haluun sen englanniksi. 

Yhteensä tunnin mittaisen kuulustelun jälkeen kaikki komennetaan ulos salista, minkä jälkeen proffat keskustelevat lyhyesti ja päättävät väitöksen arvosanan. Tän jälkeen päivänsankari noudettaan paikalle kuulemaan tuomionsa, minkä jälkeen tuore tohtori saapuu vastaväittäjiensä saattelemana ulos ja yleisö puhkeaa aplodeihin. Täällä on tapana, että väitelleen ryhmä askartelee tohtorihatun, johon väkerretään kaikkia jatko-opiskelu-uran aikaisia just tälle henkilölle tyypillisiä juttuja. Hyviä esimerkkejä vois olla joku legendaarinen labrassa hajoitettu asia, muu nolo tapaus, joku itse väikkäriin liittyvä juttu ja niin edelleen. Hattu ojennetaan väitelleelle juhlallisesti, ja se päässä pitää seisoa onnittelujen ajan hoho. 

Onnittelujen jälkeen tarjolla on skumppaa ja jotain pientä naposteltavaa tai kakkua. Useimmiten illalla on vielä suurempi juhla. Keskiviikkona molemmat tohtorit olivat yhdistäneet voimansa, ja illalla grillailtiin. Tässä mun uudessa ryhmässä on vielä perinteenä erityisen pähee tohtorikärry, jonka sisällä on tuoli, johon tuore tohtori istutetaan. Kärry on koristeltu aurinkovarjolla ja siihen ripustetuilla ilmapalloilla. Väitellyt kärrätään onnittelujen ja skumpan jälkeen kahvilaan, jossa tehtävänä on tarjota ryhmälle ja muille kavereille kahvit. Hauskoja nämä väitöstilaisuuspäivät.