Paikallista sairaanhoitojärjestelmää en voi kyllä tähänastisteni kokemusten perusteella kuin kehua. Täällä on käytössä sairaskassajärjestelmä (josta kerron sen mitä siitä tiedän, köh). Jokaisella on siis oltava jonkinlainen sairaskassa. On olemassa julkisia ja yksityisiä versioita aiheesta, ja on arvattavissa että yksityiset on olosuhteista riippuen kalliimpia. Lisäksi niiden asiakkaana saa usein parempaa palvelua, ja on olemassa lääkäreitä jotka ottavat vastaan pelkkiä yksityiskassapotilaita. Jonkinlainen luokkajakosysteemi täällä siis on voimassa, eli täydellinen tämäkään järjestelmä ei toki ole. Julkiseen ja yksityiseen sairaskassaan kuulumisesta on hämäriä ammattiin liittyviä sääntöjä, joista en ole niinkään perillä. Tiedän vaan että professorien on pakko ottaa yksityinen sairasvakuutus, älkää ihmeessä kysykö miksi. 

Homma on täällä hoidettu sillä lailla, että on olemassa erikoislääkäreitä ja omalääkäreitä (Hausarzt). Huomatessani vaivan voin marssia suoraan tarvittavalle erikoislääkärille ilman kierrosta kenenkään muun kautta. Lääkäreitä tuntuu olevan vähän joka nurkalla, koska suurten lääkäriasemien sijaan lääkäreillä on usein joko oma tai kollegan kanssa jaettu vastaanotto. Melko suurella todennäköisyydellä siis aivan kotinurkilta löytyy useitakin vaihtoehtoja, ellei nyt joku aivan erikoinen erikoislääkäri ole kyseessä. 

Sairaskassoissa on se huippujuttu, että ne korvaavat ties mitä. Neljännesvuosittain pitää maksaa kymppi, minkä jälkeen voi käydä niillä erikoislääkäreillä miten huvittaa. Myös reseptilääkkeet on korvattu, niistä maksetaan myös vain kymppi per lääke. Mun kohdalla tää on huippujuttu, kert pahimmillaan tartten kuukaudessa kaksi pakettia arvoltaan 163 sekä 146 euroa. Musta 20 euroa on näistä ihan käypä hinta :) Korvattavien asioiden listalle kuuluu myös ties minkä kaikkien syöpien ennaltaehkäisytarkastukset, hepatiittirokotukset riskiryhmäulkomaihin matkustettaessa ja mitä näitä nyt on. 

Mua tähän mennessä kevyesti eniten ärsyttänyt yksityiskohta on ihan äärettömän pitkät odotusajat. Joulukuisessa ensikosketuksessa paikalliseen sairaanhoitosysteemiin olin hätätapauspotilas, joten pääsin aina heti käsittelyyn. Tervehtymiseni jälkeen ensimmäisen kontrollikäynnin koittaessa oletin, että oon vuorossa noin suunnilleen tasan sillä kellonlyömällä, jolla nimeni seisoo ajanvarauskirjassa. No väärin! Vakkarilääkärilläni (jonka kanssa kontrollit hoituu nykyään luojan kiitos enimmäkseen puhelimitse) aika normi odotusaika on tunti. Pohjat tapahtui tossa elokuussa yhtenä aamuna, jolloin mulla oli aika heti aseman virallisesti auetessa. Virheellisesti oletin olevani ees tällöin suunnilleen heti vuorossa. Väärin taas! Istuin odotushuoneessa juurikin puolitoista tuntia. Tää pistää edelleen hiukan kiehumaan välissä, vaikka oon jo totutellut. Nyt ymmärrän sentään jo pyytää ajat aina mieluiten mahdollisimman myöhään, jotta puolta työpäivää ei tartte kuluttaa odotushuoneessa lehtiä lueskellen.

Suomesta hyvin runsaasti poiketen täällä on toi hammaslääkärissäkäyntitiheys myös aika kohtuullinen. Sairaskassa korvaa tarkastuksen kahdesti vuodessa, ja kerran vuodessa on myös pystyttävä todistamaan käyneensä, jos isomman hammasvahingon sattuessa haluaa korvausta. Sain taannoin vihdoin varattua tänne ajan ja vaapuin tänään tohon ihan meidän lähelle hiukan jännittäen, mitä noin neljän tai viiden vuoden hammaslääkäritauon jälkeen mahtaakaan suusta löytyä. Vaan eipä ollut pelkoon syytä! Hammaslääkäri ja myös vastaanottohenkilö olivat tosi mukavia, reikiä ei löytynyt (pikaisen paikallisröntgenöinninkään jälkeen) ja sain vielä valita mieluisen hampaankiillotusmöhnän maun. Valkkasin omenan! Lisäksi on erikseen mainittava että en joutunut jonottamaan minuuttiakaan, ruksi seinään. Puolen vuoden päästä uudestaan jotta hamput säilyvät kunnossa. Nyt kelpaa taas pureskella korvapuustia :)