Askartelin tässä ekat OLEDit ihan yksin ja itte, vaikkakaan aivan kommelluksitta ei selvitty. Silläkin uhalla että osa lukijoista nukahtaa, ajattelin ihan pikkusen valottaa prosessia (koska muuten  tohelluksien selitys ei onnistu). 

Ensinnäkin mainittakoon, että OLED tarkoittaa orgaanista LED-valoa, eli eri materiaaleista valmistettua kuin ne normit. Niitä askarrellaan labrassa. Yhdellä kerralla valmistettavana on yleensä neljä substraattia eli ehkä millin paksuista ja jotain sentti kertaa puoltoista -kokoista lasilevyä, joiden päälle sitten ne myöhemmin toivottavasti loistetta aiheuttavat kerrokset lisätään erinäisin keinoin. Ite valoja saadaan tälleen aikaan yhteensä kuusitoista. Aika monet käytetyistä materiaaleista ei tykkää yhtään hapesta eikä paljon mistään muustakaan, joten niitä ei sitten valmisteta ihan vaan työpöydällä. Siispä suuri osa askartelusta tapahtuu miellyttävässä glovebox-nimisessä, öh, hanskalaatikossa, josta etsin oikke havainnollistavan kuvan.

Voin kertoa että noiden hanskojen kanssa ei oo mitenkään erityisen miellyttävä työskennellä. Mun normaali koko lienee 7,5, ja noissa on sitten vielä ihan reippaasti kasvunvaraa. Kaikki on siis tuhannesti kömpelömpää kuin äkkiseltään tulisi kuviteltua. Mun askartelemissa valoversioissa loistetta tuova materiaali oli liuosmuodossa, joten sitä piti noutaa tarvittava määrä sairaaloistakin tutulla ruiskulla. Niissä neula on suojassa semmosessa muovitupessa, joka on mun mielestä vähän turhankin tiukasti kiinni systeemissä. Nimittäin oli toki arvattavissa, että nyhtäessäni neulaa tupesta en ainoastaan saanut sitä lopulta ulos vaan myös noiden mustien jättiläiskäsineiden läpi kohtuusyvälle sormeeni. Lopputulos: hanska rikki, sormi rikki, bonuksena kohtuullinen määrä verta. Onnekseni en ollut kuitenkaan ehtinyt ennen sormeen työntämistä käyttää neulaa missään epäilyttävässä liuoksessa, joten ei tarvii pelätä että alkaisin ite loistaa menemään.

Ei nyt tullut siis aivan ihanteellista alkua systeemeille, mutta putsailun, laastaroinnin (työtapaturmavihkoon kirjattiin: pisto-onnettomuus, toimenpiteet: yksi laastari) ja hanskan teippailun jälkeen hommat jatkui jopa vailla ongelmia. Lopputuloksena sain kuin sainkin aikaan kuusitoista oikein kirkkaan keltaisesti loistavaa valoa. Kuulin myös sisäpiirin vinkin hyvästä ruiskunkäyttötekniikasta, joten saattaa hyvinkin olla että ens valoista selvitään ilman uutta työtapaturmamerkintää.