Sama vanha virsi taas, nimittäin reissuleskiä tässä ollaan viikon verran. Tällä kertaa René lähti oikein ulkomaille, Italiassa on keskiviikosta sunnuntaihin sommer school eli esitelmöintiä aiheesta orgaaniset aurinkokennot, ja perään herra katsastaa vielä pikaisesti Rooman.

Aloitin möhinän jo eilen. Homma pohjustui töissä. Meidän neljän hengen toimistosta oli yksi henki paikalla, siispä aika hiljaista oli meno. Syömässä satuin istumaan reunimmaisena, ja koska ruokalassa eli Mensassa on aina kohtuullinen möly, oli vaikeaa kuulla mitä puhuttiin. Lisäksi aiheena sattui olemaan ens viikolla väittelevän työkaverin tohtorihatun askartelu (väittelevät saavat täällä aina ryhmässä tehdyn hatun, johon kiinnitetään kaikkia tuoreen tohtorin jatko-opiskeluaikaan liittyviä juttuja), joten keskusteluun osallistuminen oli myös aiheen puolesta haastavaa kert en ole ollut ryhmässä riittävän pitkään tietääkseni tyypistä hölkäsen pöläystä lukuunottamatta sitä, että se kehui mun korvapuusteja kovasti (pakastin onkin tyhjä, pitäis taas leipoa, mental note). 

Nyt vielä Steffi on käymässä kotona Washingtonissa, Steph jo heinäkuun lopulta lähtien Australiassa eikä Annen kanssa nykyään tehdä oikein yhtään mitään, kert sukset menivät ristiin tossa loppukeväästä eikä homma oo koskaan oikein palannut ennalleen. Oon siis pitkälti Renén ja sen kavereiden varassa. Nyt kun herrakin oli lähdössä viikoksi pois, masennuin että en saakeli varmaan puhu kenenkään kanssa lauantaista sisustuskauppareissua ja siellä koittavaa seuraa lukuunottamatta koko viikon aikana. Ei sillä että erityisemmin haluaisin välttämättä tehdä töiden jälkeen mitään, mutta olennaista onkin se, voisinko jos haluaisin.

René ehdotti erinäisiä juttuja, kuten että kysyisin töissä haluisko joku tehdä jotain tai tiedustelisin samaa sen kaveritytöiltä. No möh ja mäh. Ei nää hommat oo kuulkaa lainkaan niin yksinkertaisia kuin vois luulla! En ihan täysin ymmärrä miksi oon niin arka useimpien ihmisten seurassa, mutta siitä on ilmeisen vaikea päästä eroon vaikka miten ois ulkomailla, jossa vois teoriassa aloittaa puhtaalta pöydältä ja päättää ihan itse millaisen roolin haluaa ottaa. Pötypuhetta moinen.

Tänään sentään jo avasin suuni töissä useaan otteeseen ihan luontevasti löpisten, ja osa huoneseurastakin oli palannut. Kyllä mua silti taas tympii tää.