Eilisilta osoittautui vallan mainioksi. Fiilistelyvierailulla olevan pariskunnan lisäksi syömässä oli myös täällä kanssa vaihdossa ollut ja sille tielle jäänyt eteläafrikkalais-turkkilainen pariskunta. Olin kyllä tietoinen siitä, että molemmat jäivät tänne, mutta koska ei vaihtovuonnakaan niin hirveesti oltu samoissa porukoissa, ei tullut otettua yhteyttä tultuani takaisin. Eilen kävi mielessä muutamaankin otteeseen että moinen oli ollut ihan turhaa. Oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa ja aiheetkin vaihteli niitä näitä -löpinöistä vähän vakavampiinkin juttuihin. Myös hääsuunnitelmia kuultiin molempien parien taholta, mikä oli tosi mukavaa. 

Kävi ilmi että tämä vaihtovuoden alussa toisensa löytänyt pariskunta asuu jopa ihan meidän nurkilla. Sain kuulla muutamaankin otteeseen lempeitä nuhteluita siitä, etten oo ilmoittanut olevani kaupungissa. Kuulemma ei tarttis olla näin ujo. On ehkä myönnettävä että mun sosiaaliset rajoitukset menee joskus hiukan naurettavuuksiin. Vaihdettiin puhelinnumeroita ja sovittiin treffeistä kunhan tässä nyt ehditään. Kutsuivat jo tänään sipulipiirakka-Federweißer-iltaan jonkun kaverinsa luo, mutta jouduin skippaamaan koska kävin kahden työkaveritytön kanssa iltapäiväleffassa (en erityisemmin kehota ketään katsomaan Eat Pray Lovea, ilmankin pärjää) enkä halunnut siitä enää suoraan rynnätä johonkin kerta kunnon unet on päivän prioriteettilistani ykkösenä. Tiivistelmänä sanottakoon siis, että illallinen oli loistojuttu. Olin niin hyvällä tuulella kotiin tullessani, että edes pyykit eivät juurikaan aiheuttaneet kirosanoja. 

Tänään muistin taas miksi syksy on mun lempivuodenaika. Leffa loppui puoli kahdeksalta, jolloin oli jo hämärää. Päivän aikana oli sadellut (mikä ei yleensä kuulu lemppariasioihini, huomio), mutta jossain välissä sää oli parantunut siten, että jäljellä oli vaan osittain märkä, valoissa kivasti kiiltelevä asfaltti. Syysilloissa on ihan omanlaisensa fiilis, joka sopii sielunmaisemaani. Ne on siis kuin luotuja pieneen möhinään, epämääräiseen haikeaan oloon tai lempimusiikin kuunteluun ja seinän tuijotukseen. Nää kaikki on paljon enemmän mun juttuja kuin kesäinen helle, jolloin on Pakko nauttia lämpimistä ilmoista ja olla pirtsakka ja ties mitä lie. Kesä on kyllä myös kiva, ei sillä, mutta syksy on sielunmaisemani vailla mitään kysymyksiä. Tämän kunniaksi avasin viinipullon vastoin tapojani yhden lasillisen takia, koska seinän tuijotus on hauskempaa punaviiniä maistellen. Hukutaan edelleen tuparilahjaviinipulloihin, joten niiden vähennys oli suorastaan suotavaa.

Sitten vielä työasioi: OLEDit valmistuivat tänään! Ei ehditty vielä sen kummemmin mittailemaan niitä, mutta tehtiin pikatsekkaus ja kyllä, ne kaikki loistaa! Suurin osa toki hiukan epätasaisesti, mutta muutama oli jopa oikein kauniin tasainen keltainen. Taisteluni sähköoppia vastaan sen sijaan ei edennyt mihinkään, mutta maanantai onkin tunnetusti juuri omiaan tähän tarkoitukseen.

Nyt suuntaan pikapikaa unille, kellokin on jo useita minuutteja yli nukkumaanmenoajan eli kymmenen! (26 ikävuoden rajapyykki toi ilmeisesti samalla mukanaan sfääreissä olevan unentarpeen. Asialle ei liene mitään tehtävissä) Huomenna edessä on sisustuskauppakierros Frankfurtissa, katsotaan miltä edelleen himoitsemani tuoli näyttää livenä!