Lankainventaario eli turhautunut huokaus

joulukuuta 11, 2013

Kuten käsityöaiheisten päivitysten ilmestymistahdista on voinut huomata, ei neulominen ole viime aikoina oikein huvittanut. Olen laittanut toivoni joulunpyhien varaan: kyllä silloin nyt vähintään yhdet sukat saa aikaan sohvan pohjalla löhötessään. Lankavalikoimasta saisi kyllä sukat ja huivin jos toisenkin, kuten nyt näette.

1. Jo ikuisuuden tekeillä ollut villapaita, joka upposi syvään motivaatiokuoppaan

Aloitin tämän paidan tammikuussa. Se etenikin aika ripeästi ensimmäisen hihan loppuun asti, minkä jälkeen vuorossa oli noin puolen vuoden inspiraationkeruutauko. Ja kun näin iso työ on kesken, ei voi tietenkään aloittaa mitään muutakaan, kuten voitte arvata.

Viime viikkoina olen kässäkerhon avulla saanut edistettyä toistakin hihaa hitaasti mutta varmasti, kunnes huomasin sen olevan mystisesti leveämpi kuin ensimmäinen. Hermoni eivät ainakaan sillä hetkellä kestäneet katastrofin laajuuden arvioimista, joten en ole vielä päättänyt, puranko hihan (ja jos, kumman) vai mitä tässä pitäisi tehdä. Taidan ottaa puikoille ensin jonkun hermolepovälityön.

2. "Pakko ostaa kun on noin ihanan näköistä lankaa"



Keltaoranssista Langin baby alpacasta on syntymässä huivi. Tarkemmin sanottuna on ollut jo helmikuusta alkaen (ks. edellinen kohta ja sen vaikutukset muihin projekteihin). Tässä saattaisi olla potentiaalia seuraavaksi työksi, koska nyt on sentään oikea vuodenaika lämmikeprojekteille. Oikeastaan en ollut suunnitellut ostavani koko lankaa, vaan olin kaupassa lahjakorttiasioilla. Jotenkin tämä vain tarttui mukaan värinsä takia, mistä voidaan päätellä että langan määrä on melko varmasti huti jompaankumpaan suuntaan.

Punaisen Louhittaren Luolan Väinämöisen ostin kesällä Kerästä. En kertakaikkiaan voinut jättää sitä hyllyyn, koska noin ihanaa punaista ei tule aina vastaan. En kyllä tiedä, missä vaiheessa saan aikaan sukat 2,5 millin puikoilla jokseenkin järjellisessä ajassa. Suunnitelma oli neuloa ne häiden jälkeen mökillä, mutta olinkin niin puhki etten jaksanut edes ajatella moista.

3. Kasa Nallea ja vastaavaa eli potentiaalisesti useammat villasukat

Marjaretki-Nalle taitaa olla toinen koskaan ostamani lanka ehkä kolmen vuoden takaa. Kuten näkyy, siitä on neulottu ahkerasti sukkaa, joka paljastui jättiläiseksi (tämän jälkeen opin, että käsialani ei osu yksiin vyyhdin ohjeen kanssa). Tämä ehkä jatkuu joskus tai sitten ei. 

Ylärivin punaisesta langasta olen tehnyt jo yhdet sukat, miksi sitä on vielä noin paljon jäljellä?  Motivaation kasaamiseksi olisi varmaan parasta tuottaa näistä parit värioksennusraitasukat, jotta kaikkia lankoja kuluisi ja neuloessa olisi vähän vaihtelua. Potentiaalinen joulupyhien puhde.

4. Vaaralliset käsityömessut -osio sekä Isoveli-jämät

Viime vuonna käsityömessuilla oli lankaa myynnissä. Jotenkin siinä ostoshuumassa tuli myös tartuttua tarjoukseen, vaikken edes pidä liukuvärjätystä langasta. Violetista syntyi jo yksi tuubihuivi, eikä mulla ole pienintäkään käsitystä, mitä tekisin lopulle noin 1,8 kerälle. Ruskea kerä on yhtä suuri mysteeri.

Ylärivissä ovat kummityttömme peitosta jääneet Isoveli-langat. En ole vielä selvittänyt, mitä niistä saisi aikaan. Lapasiksi lanka lienee liian paksua, eiköhän niistä rei'istä sitten tuule läpi niin että viuhuu vaan. Pitäisi tutkia Ravelryä.

5. Lisää sukkalankaa eli seitsemät veljekset sekä kevään mysteeriostokset, joista syytän vain ja ainoastaan Novitan kesälehteä

Sinisistä keristä tein miehelle viime jouluna raidalliset sukat. Sen jälkeen päätin siirtyä kirjoneulelapasiin, mutta hermo meni samantien (note to self: pysyttele raidoissa). Raidallisen kerän sain joululahjaksi, mutta se ei ole ihan oman värinen. Luulen, että mies saa muutaman vuoden sisään tuosta uuden parin sukkia. 

Vasemmalla oleva möykky Novitan tuubia korin virkkaukseen tarttui mukaan loppukevään reissulla Helsinkiin. En ole toistaiseksi vielä keksinyt, mihin laittaisin valkoisen korin (tai mieluummin kaksi pientä, koska isosta tuli viimeksikin muodoltaan ydinpommipilven toisinto). 

Varsinainen aivopieru on kuitenkin vasemmassa alanurkassa. Jotenkin mainitulle matkalle Helsinkiin junalukemiseksi ostamassani Novitan kesälehdessä oli niin houkuttavat kuvat keittiöpyyhkeisiin virkatuista reunuksista (!), että koin olevani pakotettu ostamaan kerän virkkauslankaa. En tosiaankaan tiedä, mihin pyyhkeisiin tätä suunnittelin, mutta aika näyttäköön. 

Saattaisit myös pitää näistä

10 kommenttia

  1. Mä olen joskus tehnyt Isoveljestä lapaset, ja kyllä niistä ihan hyvät tuli! Ja ainahan voi pukea alle toiset, ohuemmat? Mulla on tosin aika tiivis käsiala, mutta voihan sitä myös käyttää vähän liian pieniä puikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, ehkä niistä tosiaan voisi tulla ihan hyvät, jos ottaisi jotkut reippaasti pienemmät puikot. Mä neulon aika löyhää, yleensä pitää muutenkin pienentää puikkoja numerolla jos aikoo pysyä ohjeessa. Laitetaan harkintaan :)

      Poista
  2. tuubille kyllä keksii, vaikka on valkoinen. tai koska on valkoinen!
    inspiraatiota: http://www.eilentein.com/2013/03/liuku.html
    tai jos odotat pääsiäiseen: http://www.eilentein.com/2013/03/paasiaiskananen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan Atompilz-traumani on vähän laantunut, perehdyn asiaan tarkemmin. Ehkä värjään koko höskän :)

      Poista
  3. Otan osaa. Ainakin sulla on hyvänlaatuisia ja kauniita lankoja inventaariossasi. Mulla taas... Ihan liikaa Novitan Mohairia vielä viiden (!!) kolmiohuivin jälkeen. Akryylilankaa - siis 100% akryylia. Nyt kun on jälleen liian vähän aikaa käsitöihin, en tasan halua sellaisiin aikaani tuhlata. Puuvillalankaa: No kun halvalla sai - mutta en pidä puuvillalangalla neulomisesta, eikä virkkaus innosta. Niistä tulee ihan kelpo lastennuttuja, mutku mutku. /end rant.

    Kannatan pienempien puikkojen kokeilemista. Itselläni se tuo myös tasaisemman lopputuloksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisi kolmiohuivia! Tajuntani räjähti ennen kuin pystyin käsittämään, miten moinen määrä on mahdollinen.

      Mutta hei, noi mahtuu kaikki yhteen koriin, joten ei niitä nyt niiiin paljon ole... ;) Ja aloitin kyllä jo sukan, joten hento toivo varaston pienenemisestä on vielä olemassa! Sattumalta otin myös pienemmät puikot, vaikka meinasinkin, ettei hermo riitä moiseen tikuttamiseen sukkien kanssa. Kyllähän noilla tosiaan nättiä jälkeä tulee, ei käy kiistäminen.

      Poista
  4. No positiivista on se, että sulla on tuollaisia ihania lankoja (kuten ensimmäisessä kuvassa ainakin näkyi)! Minulla tahtovat ne perus seitsemät veljekset jäädä pyörimään, mutta tuollaiset ihanat pikkukeräset tulee mieluiten käytettyä.. Keittiöpyyhkeisiin virkattavat reunukset konkretisoi niin hyvin sen naurettavan pakko-saada -tunteen, kun jonain hetkenä sellainenkin vaikuttaa järkevältä ajatukselta! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin... Luulen, että kyseessä on vähän sama ilmiö kuin urheilu- tai ulkoiluvarustekaupassa käydessäni. Toivon aina muuttuvani maagisesti siksi tyypiksi, joka tarvitsee ne kaikki vaelluskengät, eräjormakamat ja sporttivehkeet. Noissa onnistun yleensä juuri ja juuri pitäytymään katselijan roolissa (ehkä koska hintaluokka on vähän eri kuin langoissa?), mutta lankakaupat on pahoja. Näen itseni aina sieluni silmin tuottaessa ties mitä ihanuuksia, mutten sitten kuitenkaan mieti, millä ajalla tän ois tarkoitus tapahtua ;)

      Poista