Granaattiomenan käsittelyä helpottaa musta huomattavasti se, että leikkaa ensin koko omenan neljään osaan ja irrottaa siemenet sitten osa kerrallaan vedellä täytetyssä kulhossa. Ei roisku ympäriinsä ja ne irronneet kalvon palaset jäävät siististi kellumaan pinnalle. Lisäksi musta tuntuu, että siement irtoavatkin vedessä vähän helpommin.

Aa, täytyykin kokeilla tuota vedenalaista nyppimistä, muuten tekniikkani on sama.. Olen ihan hulluna granaattiomenaan, sitä tulee syötyä melkein joka päivä ainakin yksi. Ja tosissani mietin jo, miten selviän sitten, kun niiden sesonkin on ohi?? Niin ja ihania saaristolaisleivän täytettä olit tehnyt itsenäisyyspäivänä! (mä olen lukumaratoonilla!)

Katri, oonkin seurannut ihailulla sun syömistahtia! Mä syön noita ehkä kaksi viikossa, kun useammin en sitten kuitenkaan jaksa kuoria. Yksi granaattiomena riittää ehkä kahdeksi aamuksi ja muuten mennään sitten ilman. Mun suurin sesonkiherkku on appelsiinit :) Niitä syön aamuisin yhden ja töissä yhden. Kun ne kuorii veitsellä vähän sinne päin ja pilkkoo siinä valmiiksi hedelmäsalaatin sekaan, ei mee kuoriessakaan hermot ;)

Itsenäisyyspäivänä piti itse asiassa tehdä niitä sun lohi-avokadoleipiä, mutta avokadot olivat sitten niin epäkypsiä että jäivät kauppaan. Ja katkarapuhimo pakotti tekemään levitettä :)

No toi sun variantti on tietenkin sitten huomattavasti nopeampi... Luulen, että tännekin tulee jossain vaiheessa aika, jolloin mulla ei ole varaa istua 45 minuuttia aamupalapöydän ääressä meditoiden :)

Mä en tosiaan voi millään poistua asunnosta ennen kuin olen saanut ruokaa. Pelkkä jogurtti hedelmilläkään ei riitä, joko sekaan on paiskottava mysliä tai ohessa syötävä vähän leipää. Muuten on uudestaan nälkä tunnin päästä (eikä kolmen, kuten normaalisti...). Ei siis oikeastaan ole hirveästi vaihtoehtoja! Hedelmät silppuan yleensä valmiiksi illalla, muuten koko hommassa menee todellakin ikä ja terveys ;)