Onnellisuudesta eli lievästi univelkaisen ajatuksia

helmikuuta 06, 2014

En saanut unta koko viime yönä. Syytän hormoneita (sitähän varten ne ovat?), sillä normaalisti olen varsin hyväuninen yksilö. Luovutettuani ja noustuani kuuden pintaan laskeskelin, että viime vuodelta on vielä lomapäiviä jäljellä ja vedin tarvittavat johtopäätökset. Tässä yön ja aamupäivän aikana on ehtinyt pohdiskella yhtä sun toista.

En kuulu niihin perusonnellisiin, jotka karistavat murheet ja möhinät harteiltaan kuin vesipisarat hanhen selästä. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka onnistuvat kääntämään harmaat päivät hyviksi pelkillä positiivisilla ajatuksilla. Olemme miehen kanssa jo pidemmän aikaa listanneet nukkumaan mennessä, mikä kuluneessa päivässä oli mukavaa. Joskus on naurettavan vaikeaa keksiä mitään.

Siksi olikin pysäyttävä kokemus lukea kaasoni häissä pitämä puhe uudestaan läpi selaillessani häälaatikkomme sisältöä. Kaaso siteerasi puheessa muinaisia vastauksiani Aikuiset ystäväni -kirjaansa, ja viimeisenä kysyttiin elämän tarkoitusta. Olin vastannut olla onnellinen ja yrittää tehdä muutkin onnellisiksi. Lausetta lukiessani tajusin, että univeloista ja migreeneistä viis:

minä olen onnellinen juuri nyt.

Saattaisit myös pitää näistä

4 kommenttia

  1. Hei, Minullekin sattuu näitä huonosti nukuttuja öitä aika usein. Herkkä uninen? Ajattelen aina niin, että ensi yönä nukuttaa sitäkin makeammin. Kokemuksesta tiedän jo, että vähilläkin yöunilla pärjää yhden päivän, vaikka vähän väsynyt olo olisikin. Olen myös kokenut pitkän, yli vuoden, kestävän unettomuusjakson, jolloin nukahdin vasta kello kolmen jälkeen aamuyöstä, jos silloinkaan. Silloin ei edes unilääkkeet pitäneet minua unessa. Siitäkin selvisin, kun elämäntilanne muuttui radikaalisti - aloin odottamaan esikoistamme! Sitten odotusaika toi myös univaikeuksia. Kummankin lapsen odotuksen aikana olen nukkunut tosi huonosti raskauden viimeiset ajat, mutta raskaushormonien vuoksi tuo aika ei tuntunut kovin raskaalta. Kyllä se siitä! Ihan oikeasti. Lepää aina kun voit. Äläkä stressaa turhasta. Työt tulee tehdyksi ennemmin tai myöhemmin, on ne sitten kotitöitä tai työtöitä Ole itsellesi armollinen. Ps. Tuo migreenikin on tuttua omakohtaisesti. Sekin helpottaa - viimeistään vaihdevuosi-iässä. Se on ylitunnollisten ihmisten tauti. Jaksamista Sinulle! T. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vielä varsinaisesti loppuraskaudessa, kun viikkoja on nyt kasassa 25, mutta liitän tämän tuoreen huonounisuuden kuitenkin raskauteen. Moista en ole tainnut kokea koskaan ennen: olen päivisin väsynyt kuin mikäkin haamu, kuten myös petiin mennessä, mutta sitten pyörin sängyssä kuitenkin pirteänä kuin peipponen. Mysteeristä.

      Kiitos tsemppauksesta! Olenkin jo yrittänyt olla itselleni mahdollisimman armelias ja levätä jatkuvasti. Välillä kyllä tuntuu aika saamattomalta, mutta kuten mies aina muistuttaa, tälle on syynsä.

      Poista
  2. Ihanaa! Hyvä keino onnellisuuden tavoittamiseen on myös se, kun oikein miettii, että mitä tarvitsisi olla, jotta olisi onnellinen, eikä keksi mitään! Onnellista viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aivan totta! Samaa mietin nytkin. Vaan miten onnistuisi muistamaan tän useammin ihan arjessa, myös niinä väsyneinä ja harmaina päivinä? Tässäpä haastetta.

      Poista