Koti-ikävä
kesäkuuta 05, 2013
Pitkä viikonloppuni helteisessä Suomessa ei olisi voinut sattua enää parempaan saumaan, sillä täällä on viime viikot ollut ihan kamala sää. Avainsanoina kahdeksan lämpöastetta ja kaatosade. Ehkä tästä sääerosta johtuen siirryin heti kotimaahan saavuttuani täydellisiin lomafiiliksiin. Viikonloppu olikin aivan ihastuttava, ehdin rentoutua, järjestellä kaikki kivat hääjutut, ja mahtui sinne yhdet polttaritkin. Olin varsin otettu armaiden kavereiden saapumisesta paikalle koulun loppumisen ja kaikkien valmistujaisten takia hankalasta viikonlopusta huolimatta, ja rento ohjelmakin oli mieleeni. Näinä ulkosuomalaisina aikoina ei ole myöskään lainkaan itsestäänselvää, että ylipäänsä nään juuri ketään lomillani. Paikasta toiseen juokseminen etenkin lyhyillä kotimaanvisiiteillä ei ole äärimmäisen rentouttavaa, joten olen ryhtynyt priorisoimaan aika rankasti.
Maananataina ei olisikaan sitten huvittanut tasan yhtään lentää takaisin Saksaan. Täällä on nyt onneksi myös jo kohtuullisen kesäistä, muuten olisin varmaankin buukannut itselleni samantien paluulennon. Mulla on nyt varmaankin ensimmäistä kertaa aivan rehellinen koti-ikävä. Vaivaa, etten ole läsnä rakkaiden ystävien elämässä kuin satunnaisesti, ja silloinkin tiukan aikataulun sekä useimmiten myös suomea ymmärtämättömän matkakaverin kera. Harmittaa, että sijaitsen täällä sen sijaan, että pääsisin nauttimaan Suomen kesästä ja suhauttamaan tostanoin vaan mökille tai vanhempien luo käymään. Paras ystäväni odottaa esikoistaan, enkä pääse fiilistelemään raskauden etenemistä tulevan äidin mukana kuin täältä käsin. Aivan surkeaa.
Lienee turha mainita, että tämä murheellinen olo olisi tuskin päässyt yllättämään ainakaan näin pahasti, jos olisin käynyt kääntymässä Suomessa marraskuisessa räntäsateessa. Jotenkin olen myös unohtanut, ettei Suomi ole mikään ideaali täydellisten asioiden kehto. Varmaan sielläkin alkaisi pikaisesti kyrsiä monikin asia. Todettiin tässä taannoin yhden toisen ei-saksalaisen kaverin kanssa, että ulkomaille muuttamisessa on se paha juttu, ettei sen jälkeen ole täydellisen hyvä olla kotimaassa eikä poissa sieltä. Harmitusta tiedossa joka tapauksessa. Onko muilla ulkosuomalaisilla esiintynyt koti-ikävää ja jos, mikä siihen auttaa?
Lienee turha mainita, että tämä murheellinen olo olisi tuskin päässyt yllättämään ainakaan näin pahasti, jos olisin käynyt kääntymässä Suomessa marraskuisessa räntäsateessa. Jotenkin olen myös unohtanut, ettei Suomi ole mikään ideaali täydellisten asioiden kehto. Varmaan sielläkin alkaisi pikaisesti kyrsiä monikin asia. Todettiin tässä taannoin yhden toisen ei-saksalaisen kaverin kanssa, että ulkomaille muuttamisessa on se paha juttu, ettei sen jälkeen ole täydellisen hyvä olla kotimaassa eikä poissa sieltä. Harmitusta tiedossa joka tapauksessa. Onko muilla ulkosuomalaisilla esiintynyt koti-ikävää ja jos, mikä siihen auttaa?
8 kommenttia
Koti-ikävä iskee silloin tällöin, ja juurikin samoista syistä kuin sulla. Useimmiten ikävöin Suomea kesällä (siis se Suomen lyhyt kesä nyt vaan on ainutlaatunen) - tai kyllä muinakin vuodenaikoina, mutta aina se tunne liittyy jotenkin luontoon, kuten ruskaan tai aurinkoisiin keväthankiin. Tai järvimaisemiin ja mettiin. Ja sitten juuri se tosi onneton tunne, että ei ole yhtä tiiviisti osa ystävien ja perheen arkea kuin tahtoisi. Mutta! Toisaalta nautin niistä harvoista koti-ikävän tunteen hetkistä. Se on sellanen ihan omanlaatusensa haikeus. Ja toisaalta on hienoa tietää, että etäisyydestä huolimatta ne ihmiset on siellä.
VastaaPoistaSitten on tietty vielä tämä perspektiivijuttu, kun aattelee niitä ulkkarikavereita, joiden koto on vielä paljon kauempana, ja joilla ei ole mahdollisuuksia käydä kotimaassaan kuin todella harvoin. Onneks en sellasesta koti-ikävästä tiedä mitään. Niin ja sitten järkeily tyylyyn Skype & co. ja millasta se elo ulkomailla oli ennen niitä. Vaikka tämä järkipuoli on kyllä vähän tylsä - fiilistely on parempi :)
Ai niin, parempi etten sano nyt mitään siitä suomen kieleen liittyvästä koti-ikävästä :)
VastaaPoistaTampereesta puhumattakaan... ;)
VastaaPoistaJoo perspektiivi usein kyllä auttaa vähän, kuten järkipuoli yleensäkin - nopeestihan tonne lentää, jos tulee tarve tai hätä. Eilen piristyin puhumalla asiasta vähän kaverin kanssa - auttaa kummasti, kun tajuaa, ettei se välimatka tosiaan niitä ihmisiä poista.
PoistaSuomen kieleen liittyvää ikävää mulla ei ookaan oikein vielä ollut! Semmonenkin on siis oletettavasti tulossa, pöh. Oon viime aikoina yllättänyt itseni ikävöimällä Helsinkiä yhtä paljon kuin Tamperetta. Näin tää ulkomailla sijaitseminen tekee mielelle tepposet ;)
Kokeile koti-ikävän lieventämiseksi suomalaista musiikkia ja muutamaa kyyneltä. Onneksi on youtube, ellet omista sopivaa "vesimusiikkia" CD-llä.
VastaaPoistaNokun meinasin, ettei ehkä olisi tarpeellista rypeä möhinöissä vielä intensiivisemmin. Siksi yritin tahallaan valita jotain vähän pirteempää musiikkia :) CD-levyjä mulla ei olekaan täällä lainkaan Kentin kokoelmaboksia lukuunottamatta, mutta onneksi on Spotify! Sieltähän saa täälläkin kaiken ulos (paitsi kesähitti Levikset repee soi kyllä vaan Suomessa/suomalaisella tilillä).
PoistaPitkästä aikaa täällä lukemassa kuulumisiasi. Entisenä ulkosuomalaisena tuo ikävöinti on elämän perusjuonne. Vaikka olen jo asunut takaisin Suomessa yli 30 vuotta, kaipaan edelleen Schwarzwaldin rinteitä kaikkina vuodenaikoina. Samoin saksalainen järjestelmällisyys on tältä etäisyydeltä katsottuna mahtavaa. Ja kaikki ne tuoreet kasvikset ja hedelmät. Joskus kyselen, mitä ihmettä Jumalalla oli mielessään, kun loi tällaisen kurjan ja kylmän pohjoisen maan. Eikö kaikki voisi asua vaikka Saksassa?
VastaaPoistaJostain mystisestä syystä suora vastaus ei toimi. Mut ihastuttavaa, että joku ihannoi saksalaista järjestelmällisyyttä! Yleensähän sille vaan nauretaan. Oon ite ehkä liian lähellä, kun en myöskään välttämättä pysty nostamaan tuota piirrettä millekään erityiselle alustalle. Mutta nyt kesällähän Suomi on ihan mahtava paikka! Ikävöi tänne mieluummin marraskuussa, sen sulatan paremmin :)
VastaaPoista