Keskustelin väikkärini ohjaajan kanssa taannoin mahdollisista hääkimpuista, ja hän kysyi, onko meillä joku tietty värikonsepti (vai mitähän suomalainen sanoisi tähän, värimaailma tai teema) häissä. No ei ole sitten minkäänlaista konseptia minkään suhteen. Mietiskelin eilen partsilla, että sama pätee moneen muuhunkin toimintaani. Saatiin tässä vihdoinkin varsin matti- ja maijamyöhäisinä paiskottua viimevuotiset kuolleet rehut autuaammille maatumissijoille (teoriassa olen tietoinen siitä, että näin voisi tehdä myös syksyllä, mutta idea on naurettavan epärealistinen), ja parvekelaatikoille oli hankittava uutta täytettä. Nappasin rautakaupasta mukaan joitain satunnaisia, juuri sillä hetkellä silmää miellyttäneitä kasvikunnan edustajia ja istutin ne tunnettuna viherpeukalona miten sattuu sinne missä sattui olemaan tilaa. Tulosta tarkastellessa mainittu konseptin puute saattaa käydä katsojan mielessä, mutta ainakin on ihan ite tehty.

Esteiden tutkinnan paperit pitäisi vihdoin saada lähetettyä Suomeen. Maistraatin täti huomautti, että dokumentteja lähettäessä homma on lähettäjän vastuulla. Jos paprut eivät saavu perille, on koko prosessi aloitettava alusta. Mullehan ei ollut tullut mieleenkään, että Euroopan sisäinen lähetys saattaisi tähän maailman aikaan kadota postissa. Onkohan Vantaan maistraatin tiloissa joku saapuvia kirjekuoria syövä taho? Mietin, riittääkö lähetys kirjattuna vai pitäisikö hifistellä ja ottaa siihen päälle vielä mulle takaisin lähetettävä saapumisvarmistus. Ja pitäiskö se todistus jättää maistraattiin vihkimistä odottamaan vai lähetyttää se vaikka porukoille, jotta asiasta olisi todistetusti mustaa valkoisella? Vaikeita päätöksiä.